Konnevesi (järvi)

järvi Suomessa

Konnevesi on Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa Rautalammilla, Konnevedellä ja Vesannolla sijaitseva järvi. Se on pinta-alaltaan Suomen 23. suurin järvi [6], joka on Rautalammin reitin keskusjärvi.[1][2][7]

Konnevesi
Konnevesi talvella
Konnevesi talvella
Valtiot Suomi
Maakunnat Keski-Suomi, Pohjois-Savo
Kunnat Rautalampi, Vesanto, Konnevesi
Koordinaatit 62°36′N, 26°33′E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Konneveden alue (14.71)
Tulouomia Konnekoski Hankavedestä,
Kiesimän kanava Kiesimästä,
Lääminginjoki, Heinjoki,
oja Vahvasesta, Silmutjoki,
oja Lummukasta
Lasku-uomat Kellanvirta Liesveteen,
Neiturin kanava Keiteleeseen
Järvinumero 14.711.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 95,4 m [1]
Pituus 47 km [1]
Leveys 19 km [1]
Rantaviiva 642,617 km [2]
Pinta-ala 189,179 km² [2]
Tilavuus 2,00691887003 km³ [2]
Keskisyvyys 10,61 m [2]
Suurin syvyys 57,12 m [2]
Valuma-alue 5 767,79 km² [3]
Keskiylivirtaama 93,28 m³/s [4]
Keskivirtaama 48 m³/s [5]
Keskialivirtaama 32,92 m³/s [4]
Veden viipymä 1,3 a [a]
Saaria 626 [2]
Pakarilansalo, Kodanovinen, Kumpusaari, Närhinsaari
Kartta
Konnevesi

Nimitys

muokkaa

Järven nimen osa konne- jountuu todennäköisesti ’peuraa’ merkitsevää saamelaisesta sanasta, joka on esimerkiksi pohjoissaamen kielessä goddi ja kolttasaamessa kå ́dd. Sanan kantasaamelainen muoto on voinut olla *kontē. Sana on hyvin tavallinen saamelaisessa nimistössä, ja tällaiset paikannimet liittyvät muinaiseen peuranpyyntiin.[8]

Maantietoa

muokkaa

Yleistä

muokkaa

Konnevesi on 47,3 kilometriä pitkä, 19,7 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 18 918 hehtaaria eli 189 neliökilometriä. Sen rantaviiva mutkittelee muodostaen runsaasti niemiä ja lahtia, ja järven lukuisat saaret rikkovat suuret järvenselät pienemmiksi. Järven keskivaiheella sijaitsee suuri Pakarilansalo, joka jakaa sijainnillaan sen Pohjois-Konneveden ja Etelä-Konneveden järvenosiin. Pohjois-Konnevedellä on pitkulaisia luode-kaakko -suuntaisia muotoja ja laajempia järvenselkiä, jotka ovat syviäkin. Etelä-Konnevedeltä puuttuu suuntautuneet muodot ja se on saaristoisena matala. Konnevedellä on 626 saarta, joiden pinta-ala on 2 588,06 hehtaaria eli noin 12 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Saarista neljä, eli Pakarilansalo, Kodanovinen, Kumpusaari ja Närhinsaari, ovat yli neliökilometrin suuruisia, 145 muuta saarta ovat yli hehtaarin suuruisia, 472 saarta ovat yli aarin ja loput viisi ovat alle aarin kokoisia. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on määritetty 2 006,92 miljoonaa kuutiometriä eli 2,01 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyydeksi tulee silloin 10,6 metriä. Syvin kohta on 57,1 metriä syvä ja se sijaitsee Etelä-Konnevedellä Häntiäisselällä Madesaaresta koilliseen [9]. Järven rantaviivan pituus on 642,6 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituuden osuus siitä on 314,3 kilometriä eli lähes puolet rantaviivasta.[1][2]

Pohjois-Konnevesi

muokkaa

Pohjois-Konnevesi on 30 kilometriä pitkä, 5 kilometriä leveä [1], ja sen pinta-ala on 68,5 neliökilometriä. Järvenosan tilavuus on 540 miljoonaa kuutiometriä eli 0,540 kuutiokilometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 7,5 metriä. Pohjoisosan suurin syvyys on 44 metriä.[6] Pohjois-Konneveden valuma-alueen pinta-ala on järven pinta-alaan nähden suhteellisen pieni. Se on selvästi eteläosaa matalampi ja kun vesi kesäisin lämpenee, muodostuu päällysveden alle harppauskerroin noin 20 metrin syvyyteen.[10] Silloin on lähes koko järvi lämpimän veden vaikutuspiirissä.[6]

Pohjois-Konnevesi on Rautalammin reitille tyypillinen pitkänomainen vähäsaarinen järvenselkä. Sen pitkulainen muoto kapenee Vesannon puolella pohjoista kohti. Siellä sijaitsee 90–140 metriä leveän Hintikansalmen takana Pohjainvesi, joka on 4,6 kilometriä pitkä ja 1,4 kilometriä leveä lahti. Lahdessa on kuusi saarta, joista Korppinen on suurin. Rantaan sijaittuvat täällä Isoniityn, Ahvenisen ja Kuuslahden kulmakunnat. Varsinainen järvenselkä aukeaa ensin Sammalislahdelta kapeikkona, joka levenee Lehmisalmessa yli kaksikertaiseksi. Länsirannalla kohoava Toivionmäki kohoaa 30 metrin korkeuteen. Itärannalla sijaitsee ympäristön suurin Pakkulanmäki, jolla on korkeutta lähes 100 metriä ja joka näkyy kauempaakin järvelle. Luoteisosassa on 15 saarta, joista Sikosaaren, Mikonsaaren, Hirvisaaren, Ison Palosaaren, Pienen Palosaaren ja Saukkosaaren saarijonon jälkeen aukeaa suurempin järvenselkä. Pohjoisrannassa työntyy luoteeseen päin Riihilahti. Saarijonon jälkeen järvi avartuu laajemmilleen noin kolminkertaiseksi. Keskellä järvenselkää kohtaavat Vesannon, Rautalammin ja Konneveden kuntarajat. Vesannon puolelle jäävät suuri Närhinsaari ja Vihilahti. Keskellä selkää sijaitsee Korpinen, Vihtanen, Pieni-Runkkuu ja Iso-Runkkuu. Ainoat vesantolaiset kulmakunnat ovat Vihilahdella sijaitseva Närhilä ja Neiturintaipaleen kannaksella sijaitseva Lavia. Kannaksen takana aukeaa Keiteleen Lavianselkä. Pohjois-Konneveden kaakkoisosa jakautuu pitkittäin Konneveden ja Rautalammin kuntien kesken lähes puoliksi. Konneveden osa jää eteläpuolelle, missä on kannaksella sijaitseva Aholankylä. Kylässä sijaitsee Neiturin kanava, josta kulkee Keiteleen ja Konneveden välinen vesiliikenne. Ennen kanavaa kannas ylitettiin kapeimmalta kohdalta. Särkitaipaleenselkä on lähes saareton. Sen vastarannalla sijaitsee Kiesimä, jonka erottaa Pohjois-Konnevedestä Kiesimäntaipaleen pitkä kannas. Siellä toimii Kiesimän kanava. Kiesimäntaipaleen luoteispäässä sijaitsee Kiesimä ja kaakkoispäässä Koipiniemi. Järvenosa kapenee kaakossa Koipiniemenselällä ja se kohtaa lopuksi Konneveden suurimman saaren Pakarilansalon. Sen vieressä aukeaa Pakarilanselkä, joka kapenee saaren länspuolella Kivisalmeksi ja Timosensalmeksi. Pakarilansalon pohjoispäässä työntyy järvelle Rastinpään niemi, jonka itäpuolelle jää Lyhinsalmi ja Lyhinselkä, joka vuorostaan kapenee Säkinsalmeksi. Järvenosien selkeänä rajana voidaan pitää Pakarilansalon ylittävää kantatietä 69. Laajimmat peltoalueet tavataan Pohjois-Konneveden pohjois- ja eteläosissa. Vuonna 1988 laskettiin Pohjois-Konneveden rannoilla sijaitsevan 271 loma-asuntoa.[11].[1][12][13]

Etelä-Konnevesi

muokkaa

Etelä-Konnevesi on lukuisista saarista ja syvänteistä muodostuva rikkonainen järvenosa. Se on 19 kilometriä pitkä, 18 kilometriä leveä [1], ja sen pinta-ala on 119,5 neliökilometriä. Järvenosan tilavuus on 1447 miljoonaa kuutiometriä eli 1,447 kuutiokilometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 12,5 metriä. Pohjoisosan suurin syvyys on 56 metriä.[6] Etelä-Konnevesi on tyypiltään reittijärvi tai läpivirtausjärvi, jossa Rautalammin reitti virtaa idästä kohti länttä.[10] Se on selvästi pohjoisosaa syvempi. Kesäisin on kaksi kolmasosa järven pohjasta lämpimän päällysveden vaikutuspiirissä ja lopussa on myös kylmää alusvettä.[6]

Pakarilansalon eteläpuolella aukeaa pääosin Rautalammin kunnan puolella Mäkäräniemenselkä, jonne laskee Rautalammin reitin lasku-uoma Konnekoski Hankavedestä. Mäkäräniemenselkään aukeaa pohjoisesta Kurkilahti, idästä Haapalahti, Konnekosken lahti ja Suuri- ja Pieni Kaipiolahti. Sen suuria saaria ovat Selkäsalo ja Mäkisalo. Pohjoisrannasta työntyy esille leveä Mäkäräniemi, jossa sijaitsee saman niminen kulmakunta Konneveden kunnan puolella. Otramäki ja Kivisalmenmäki näkyvät järvelle vain salmen suunnalta. Mäet kohoavat noin 100 metrin korkeuteen. Kuntaraja jakaa Etelä-Konneveden pohjoisesta etelään kulkevalla rajalla, joka mutkittelee Lokkisaarien, Ison Pyysalon ja Pienen Pyysalon kohdilla. Raja ylittää laajan Pyysalonselän saaristoisen järvialueen keskellä. Pyysalonselän kaakkoispuolella Hanhitaipaleen, Savonjoen ja Häkkilän suunnilla muodostaa saaristo sokkeloisen labyrintin, joka on yli kuusi kilometriä pitkä ja lähes 10 kilometriä leveä. Siellä sijaitsevat Vahvavuori ja Iso Mujumäki, jotka kohoavat vedenpinnasta noin 100 metrin korkeuteen. Etelärannikon paikallisena piirteenä ovat vuorottelevat pitkät niemet ja lahdet, joista merkittävin on Keulatniemi sekä Lummukkalahti ja Haukkalahti, mutta lännempänä ovat vielä lisäksi Savilahti ja Rappaatlahti ja niiden välissä Savolaisniemi. Keulatniemen huippu nousee sekin 100 metrin korkeuteen. Länteen päin kuljettaessa järvi kapenee, mutta saaristoisten rantojen väliin jää avointa järvenselkää. Kapimmillaan järvi on Rääkänselän länsiosissa, joka jää Rääkänniemen ja Laajaniemen väliin. Niemien edustalla sijaitsevat saaret Iso-Rääkkä ja Kontio. Täällä järvenosa jakautuu kahtia: luoteessa aukeaa suuri Näreselkä ja lounaassa Pynnölänniemen jakama Pitkälahti ja Ruotolahti. Pitkälahdesta jatkuu Rautalammin reitti Siikakoskesta Kellanvirtaa myöten Liesveteen. Näreselkä on monilahtinen järvenosa, jossa sijaitsevat Näresaari ja Silmutsaari. Etelä-Konnevedellä ovat peltoaukeat Pohjois-Konneveteen verrattuna pienialaisia ja vain muutama peltoalue ulottuu täällä rantaan asti. Vuonna 1988 laskettiin Etelä-Konneveden rannoilla sijaitsevan 527 loma-asuntoa.[11].[1][12][13]

Luontoarvoja

muokkaa

Kalatalous

muokkaa

Konnevesi on tunnettu muikustaan, jonka varassa on ammattikalastustakin.[14] Järven kalakantoja on seurattu koekalastuksin ja kirjanpidon avulla 1970-luvun alusta lähtien osana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sisävesien kalakantojen seurantahanketta. Vuonna 2008 Konneveden kalakannat olivat varsin hyvässä tilassa. Muikkuja oli runsaasti, mikä heijastui positiivisesti moniin muihinkin lajeihin. Ahventen keskikoko oli ennätyksellisen korkea, mistä kertoo 27–33 millimetrin verkkojen yksikkösaalis. Verkkosiikojen yksikkösaalis oli korkea, mutta nuotalla siikoja ei juurikaan ole saatu muikun vallattua selkävedet. Lisäksi taimenet kasvoivat tutkimusaikana nopeasti.[5]

Konnevedessä on havaittu 26 kalalajia 10 heimosta. Järvessä lisääntyy luontaisesti hauki, taimen, muikku, siika, harjus, kuore, särki, säyne, sorva, lahna, pasuri, mutu, salakka, ruutana, kivennuoliainen, made, kymmenpiikki, kivisimppu, härkäsimppu, ahven, kuha ja kiiski. Muut kalat ovat istutettuja tai vaelluskaloja, jotka eivät ilmeisesti lisäänny järvessä: ankerias, lohi, kirjolohi, nieriä ja karppi.[6]

Etelä-Konneveden kansallispuisto

muokkaa

Vuonna 2014 Etelä-Konneveden itäosaan perustettiin Etelä-Konneveden kansallispuisto.[15] Kansallispuistoon on liitetty noin 17 neliökilometriä saaria ja rantametsiä. Sen yhteydessä on mukana myös luonnonsuojelualueita 11,5 neliökilometriä. Mielenkiintoiset kohteet ovat erityisesti vesilläliikkujilla saavutettavissa.[16]

Hydrologiaa

muokkaa

Vedenkorkeus ja virtaamat

muokkaa

Konneveden vesistömittaukset suoritetaan Siikakoskessa järven luusuassa. Vedenkorkeuksia on mitattu vuodesta 1967 alkaen. Järven vedenpinnan korkeus on kartoissa 95,4 metriä mpy [1]. Veden keskiylikorkeus (MHW) on 95,45 metriä (+NN) ja keskialikorkeus (MNW) on 94,98 metriä. Vesi on ollut korkeimmillaan (HW) 95,69 metriä 21.6.1988 ja alimmillaan (NW) 94,70 metriä 24.10.2006.[4]

Lähtövirtaaman keskivirtaamaksi (MQ) ilmoitetaan 48 kuutiometriä sekunnissa (m³/s,[5]). Virtaamia on mitattu vuodesta 1967 alkaen. Keskiylivirtaama (MHQ) on 93,28 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 32,92 m³/s. Suurin virtaama (HQ) on 143 m³/s ja se on mitattu 21.6.1988, ja pienin virtaama (NQ) on 17,80 m³/s ja se on mitattu 24.10.2006.[4] Keskivirtaamalla järven laskennalliseksi viipymäksi tulee 1,3 vuotta.[a]

Vedenlaatu

muokkaa

Konneveden vedenlaatu on hyvä tai erinomainen ja sen vesi on kirkasta. Pohjois-Konneveden näkösyvyys on ollut keskimäärin 5–6 metriä ja joinakin talvina jopa 10–11 metriä. Myös veden väriluku on siellä alhainen painuen joskus alle 20 mgPt/l. Etelä-Konnevedessä väriluku on pysytellyt korkeammalla ja se on myös vaihdellut paljon. Väriluku on yleensä 25–30 mgPt/l, mutta tulvavuosina se on noussut yli 40 mgPt/l. Näkösyvyys jääkin yleensä vain 4–5 metrin tasolle, mutta parhaimmillaan päästään 6,5 metriin.[6]

Rehevöitymisen kannalta keskeisten ravinteiden pitoisuudet ovat Konnevedessä alhaiset. Fosforipitoisuus on ollut Pohjois-Konnevedessä yleensä noin 5 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus 300–400 μg/l. Etelä-Konnevesi on hieman rehevämpi, ja siellä on fosforipitoisuus ollut noin 7 μg/l ja typpipitoisuus on vaihdellut 350–450 μg/l. Konneveden a-klorofyllipitoisuus on kesäisin noin 2–4 μg/l. Kalankasvatuksen jätevesien aiheuttaman lievä rehevöityminen näkyy Etelä-Konneveden itäosassa Konnekosken lähettyvillä.[6]

Vesistösuhteet

muokkaa

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Konneveden alueella (14.71), jonka Konneveden lähialueeseen (14.711) järvi kuuluu. Konneveden valuma-alueen pinta-ala on 5 768 neliökilometriä ja valuma-alueen järvisyys on 20,83 % [3]. Konneveden alue muodostaa Rautalammin reitillä sen alimman osuuden Rautalammin reitin valuma-alueesta. Sen yläpuolella sijaitsee Hankaveden alue (14.712), joka laskee siihen Hankavedestä (18 km²) alkavaa Konnekoskea myöten. Konnekosken keskivirtaama on 48 kuutiometriä sekunnissa. Pohjois-Konneveteen on Kerkonjoen valuma-alueelta (14.76) Kiesimästä (11 km²) laskeva yhteys Kiesimän kanavan kautta. Kanavan kautta tulee vain vähäinen vesimäärä. Pohjois-Konneveden pohjoispäähän laskevat Lääminginjoen valuma-alueelta (14.715) esimerkiksi Horonjärvi (369 ha) ja Ahvenisojan valuma-alueelta (14.716) esimerkiksi Iso-Ahveninen (200 ha) ja peräkkäiset Purontauslampi (9 ha) ja Vedenpäänlampi (2 ha). Etelä-Konneveden Lummukkalahteen laskee Lummukan valuma-alueelta esimerkiksi (14.719) Lummukka (142 ha) ja Nuottanen (28 ha). Näreselän Silmutlahteen laskee lähes järvettömän Silmutjoen valuma-alueen (14.714) laskujoki Silmutjoki.[1][7][17][18][19]

Konneveden lähialueella (14.711) on yli hehtaarin kokoisia järviä ja lampia noin 70. Pohjois-Konneveteen laskevia ovat seuraavat: Pohjainveden pohjoispuolelta laskee Myllypuroa myöten sekä Iso-Löytänä (16 ha) että Viitajärvi (3 ha) ja sen eteläpuolelle laskee Isoniityn Paskolammi (1 ha). Hintikansalmen varteen laskee pieni Talaslampi (2 ha) ja Lehmisalmeen Toivionlampi (13 ha). Aholankylän ainoa lampi on Koipiniemenselälle laskeva Valvatinlampi (28 ha). Kivisalmen yläpuolelle laskee vielä Rysäppä (36 ha).[1][17]

Etelä-Konneveden lähialueella on paljon enemmän järviä tai lampia. Itäpuoliseen Mäkäräniemenselkään laskee idässä sijaitseva Syväjärvi (65 ha). Hankaveden ja Etelä-Konneveden välisellä kannaksella sijaitsevat järveen laskevat Kaipiolampi (5 ha), Möllerlampi (2 ha) ja Loukkulampi (4 ha) sekä lahtimainen Kalajanjärvi (101 ha). Savonjoen suunnalla järveen laskevat Pirttilampi (2 ha), Kolisevanlampi (1 ha), Pitkä-Kaupparinen (5 ha), Ristilampi (3 ha), Käpynänlampi (1 ha), ja Savonjokea myöten Tuomaanlampi (2 ha). Häkkilässä järveen laskevat eri ojia myöten suuri Vahvanen (544 ha) ja pieni Iso-Säyneinen (29 ha). Rikkonaiseen etelärantaan laskevat Lummukan lisäksi suoraan Mämmilampi (8 ha), Kolu (23 ha) ja Salmentauslampi (4 ha). Pohjoisrannikolla laskevat Jokilammen (3 ha) kautta Leskelänjärvi (63 ha), eri puroja myöten Iso Närelampi (4 ha) ja Pieni Närelampi (2 ha), ja yhteistä ojaa pitkin Haapalampi (9 ha) ja Haapalampi (9 ha) ja Valkeinen (5 ha). Konneveden luusuan viereen Pitkälahteen tulee pieni yhteinen laskupuro Koprulle (6 ha), Väärälle (7 ha) ja Ahvenlammelle (12 ha).[1][17]

Pitkälahdesta alkaa Rautalammin reittiä jatkava Siikakoski, joka on Kellanvirran ensimmäinen koski. Virta laskee seuraavaksi Liesveteen. Koska Konneveden vedenpinnan korkeus on 95,4 metriä mpy., niin Kellanvirran pudotukseksi muodostuu 5,1 metriä. Järvellä on toinenkin ”lasku-uoma” eli Keiteleeseen johtava Neiturin kanava.[1][17]

Historiaa

muokkaa

Viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikkö suli ohentuen ja kutistuen. Kun jäätikön reuna saavutti Konneveden seudut, jäivät ne Itämeressä noin 50 metrin syvyyteen. Maankohoaminen nosti maanpintaa hiljalleen ylemmäksi ja seudun korkeimmat mäet kohosivat lopulta vedenpinnan yläpuolelle saaristoksi. Saariston saaret laajenivat ja yhdistyivät toisiinsa ja lopulta rannat sulkivat muinaisen Konneveden sisäänsä ja järvi oli kuroutunut erilleen Itämeren Ancylus-vaiheen aikana noin 9 500 vuotta sitten. Muinais-Konneveden lasku-uoma virtasi Keiteleen ja Koliman kautta Pohjanlahteen. Maankuoren epätasainen kohoaminen kallisti sitä kohti kaakkoa ja silloin sekä Muinais-Konneveden että Muinais-Päijänteen vedenpinnat kohosivat ja lopulta yhtyivät toisiinsa.[10]

Katso myös

muokkaa

Huomioita

muokkaa
  1. a b Veden laskennallinen viipymä on laskettu jakamalla järven tilavuus sen keskivirtaamalla 48 kuutiometriä sekunnissa.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j k l m n Konnevesi, Rautalampi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.8.2023.
  2. a b c d e f g h Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 15.8.2023.
  3. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  4. a b c d Vedenpinnan korkudet ja virtaamat: Konnevesi (1967–), vesi.fi, Viitattu: 25.8.2023
  5. a b c Konneveden kalatutkimus Konneveden kalatutkimus r.y.. Arkistoitu 7.10.2013. Viitattu 11.3.2013.
  6. a b c d e f g h Konnevesi - perustietoja konnevedenkalatutkimus.fi. Jyväskylä: Konneveden kalatutkimus ry. Viitattu 25.8.2023.
  7. a b Rautalamminreitin valuma-alue (14.7) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.8.2023.
  8. Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskus ja Tapio Palvelut Oy / Karttakeskus, 2019.
  9. Järven syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.8.2023.
  10. a b c Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona, s. 112–113. Tutkimusraportti 160. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.8.2023).
  11. a b Rautalammin reitti - Kansallisvesi (PDF) (sarja A, nro 108, ISBN 951-47-6365-3, sivu 19, 66) 1992. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus. Viitattu 16.9.2023.
  12. a b Konnevesi, Rautalampi (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.8.2023.
  13. a b Konnevesi, Rautalampi (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.8.2023.
  14. Sisi-verkkolehti. Viitattu 15.01.2009.
  15. Laki Etelä-Konneveden kansallispuistosta 661/2014 finlex.fi. 8.8.2014. Helsinki: Oikeusministeriö. Viitattu 13.10.2016.
  16. Etelä-Konneveden kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 136. Helsinki: Metsähallitus, 2016. ISBN 978-952-295-128-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.8.2023).
  17. a b c d Konnevesi (14.711.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.8.2023.
  18. Konneveden alue (14.71) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.8.2023.
  19. Konneveden lähialue (14.711) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.8.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa