Konnevesi (järvi)

järvi Suomessa

Konnevesi on Rautalammin reitin keskusjärvi, pinta-alaltaan 189 km². Se on pinta-alaltaan Suomen 23:nneksi suurin järvi. Järvi sijaitsee Konneveden, Rautalammin ja Vesannon kuntien alueella. Järven nimen osa konne- jountuu todennäköisesti ’peuraa’ merkitsevää saamelaisesta sanasta, joka on esimerkiksi pohjoissaamen kielessä goddi ja kolttasaamessa kå ́dd.[4] Sanan kantasaamelainen muoto on ollut *kontē.[4] Sana on hyvin tavallinen saamelaisessa nimistössä, ja tällaiset paikannimet liittyvät muinaiseen peuranpyyntiin.[4]

Konnevesi
Konnevesi talvella
Konnevesi talvella
Valtiot Suomi
Maakunnat Keski-Suomi
Kunnat Rautalampi, Vesanto, Konnevesi
Koordinaatit 62°36′N, 26°33′E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Konneveden alue (14.71)
Laskujoki Kellanvirta
Järvinumero 14.711.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 95,4 m
Rantaviiva 642,6 km [1]
Pinta-ala 189,18 km² [2]
Tilavuus 2 km³ [1]
Keskisyvyys 10,61 m [1]
Suurin syvyys 57,12 m [1]
Keskivirtaama 48 m³/s [3]
Konnevesi

Konnevesi muodostuu pitkänomaisesta, kapeahkosta Pohjois-Konnevedestä ja leveämmästä, saarekkaasta Etelä-Konnevedestä. Etelä-Konnevesi on lukuisista saarista ja erillisistä syvänteistä koostuva rikkonainen järvi. Pohjois-Konnevesi on Rautalammin reitille tyypillinen pitkänomainen vähäsaarinen selkävesi. Konneveden eteläosa on lähes kaksi kertaa pohjoisosaa suurempi ja selvästi syvempi.[3] Näitä kahta allasta yhdistää muun muassa Kivisalmi. Pohjois-Konnevedestä on yhteys Neiturin kanavan kautta Keiteleeseen ja Kiesimän kanavan kautta Kiesimään. Etelä-Konnevesi laskee länsipäästään Kellanvirtaa Liesveteen. Vuonna 2014 sen itäosaan perustettiin Etelä-Konneveden kansallispuisto.[5]

Konnevesi on vedenlaatuluokitukseltaan erinomainen. Järven pohjoisosassa näkösyvyys on keskimäärin 5–6 metriä, joinakin talvina jopa 10–11 metriä. Näkösyvyys järven eteläosassa on noin 4–5 metriä.[3]

Konnevesi on tunnettu muikustaan, jonka varassa on ammattikalastustakin.[6] Järven kalakantoja on seurattu koekalastuksin ja kirjanpidon avulla 1970-luvun alusta lähtien osana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sisävesien kalakantojen seurantahanketta. Vuonna 2008 Konneveden kalakannat olivat varsin hyvässä tilassa. Muikkuja oli runsaasti, mikä heijastui positiivisesti moniin muihinkin lajeihin. Ahventen keskikoko oli ennätyksellisen korkea, mistä kertoo 27–33 millimetrin verkkojen yksikkösaalis. Verkkosiikojen yksikkösaalis oli korkea, mutta nuotalla siikoja ei juurikaan ole saatu muikun vallattua selkävedet. Lisäksi taimenet kasvoivat tutkimusaikana nopeasti.[3]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 24.8.2010.
  2. Suomen järvet yli 40 neliökilometriä
  3. a b c d Konneveden kalatutkimus Konneveden kalatutkimus r.y.. Arkistoitu 7.10.2013. Viitattu 11.3.2013.
  4. a b c Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskus ja Tapio Palvelut Oy / Karttakeskus, 2019.
  5. Laki Etelä-Konneveden kansallispuistosta 661/2014 finlex.fi. 8.8.2014. Helsinki: Oikeusministeriö. Viitattu 13.10.2016.
  6. Sisi-verkkolehti. Viitattu 15.01.2009.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Tutkimusraportti 160. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).