Niinivesi
Niinivesi on Pohjois-Savossa Rautalammilla, Vesannolla ja Tervossa Kerkonkosken lähellä sijaitseva järvi. Se kuuluu Kymijoen vesistöön Rautalammin reitin pääuomaan.[1][2]
Niinivesi | |
---|---|
![]() Kuva Nokisenkoskesta järvelle päin. |
|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Pohjois-Savo |
Kunnat | Rautalampi, Tervo, Vesanto |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
Valuma-alue | Niiniveden alue (14.721) |
Lasku-uoma | Nokisenkoski Miekkaveteen |
Järvinumero | 14.721.1.001 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 97,9 m [1] |
Pituus | 37,3 km [1] |
Leveys | 5 km [1] |
Rantaviiva | 196,306 km [2] |
Pinta-ala | 75,6597 km² [2] |
Tilavuus | 0,692 km³ [3] |
Keskisyvyys | 11 m [3] |
Suurin syvyys | noin 35 m [4] |
Valuma-alue | 4 205,11 km² [5] |
Keskiylivirtaama | 62,84 m³/s [6] |
Keskivirtaama | 33 m³/s [7] |
Keskialivirtaama | 20,66 m³/s [6] |
Saaria | 157 [1] |
Kotasaari, Vaajasaari, Orisaari, Eteissaari, Papinsaari, Lehtosaari, Hiidensaari, Pönkäsaari | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Vaikka järven vedenpinnan korkeus on kartoissa sama kuin viereisellä Iisvedellä, ja johon on yhteys kolmen salmen kautta, niin Niinivettä käsitellään kuitenkin erillisenä järvenä. Tämä on paikallisten ja vesistöviranomaisten käytäntö, vaikka esimerkiksi vesistöviranomaiset katsovat Iisveden kuuluvan Iisvesi–Virmasvesi–Rasvanki-järvikompleksiin, joiden kesken on sama tilanne.[1][2][8]
Maantietoa
muokkaaYleistä
muokkaaNiinivesi on 37,3 kilometriä pitkä, 5,0 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 7 566 hehtaaria eli 75,7 neliökilometriä. Järvi on yhteydessä Iisveteen Säynätsalmen, Vaajavirran ja Putaansalmen välityksellä. Sieltä purkautuu Rautalammin reitin valuma-alueen yläpuoliset vedet, jotka kääntyvät heti samassa lahdessa sijaitsevan lasku-uoman, Nokisenkosken, läpi Koskeloveteen. Tämä suuri vedenvirtaama ei siten sekoitu Niiniveden muuhun vesimassaan. Tätä edesauttaa myös järven kapea muoto. Niinivesi on luode–kaakkosuuntainen (mannerjään kulkusuunnan mukainen), yli 35 km pitkä ja varsin kapea järvi. Sen pohjoinen osa, niin kutsuttu Pohjois-Niinivesi, on käytännössä hyvin pitkulainen lahti, jonka pituus on lähes 20 km ja leveys vain hieman yli kilometrin. Etelämmäs tultaessa järvi levenee varsinaiseksi Niiniveden seläksi.[1][2][8]
Suurimpia järven eteläosaan työntyviä niemiä ovat Joutenniemi, Joutsenniemi, Ruokoniemi, Suopellonniemi, Kerkonniemi ja aivan eteläosan pohjoisosassa Vihtaniemi ja Kiviniemi. Niemien kainaloon jäävät silloin saman nimisinä Joutenlahti, Ruokolahti, Suopellonlahti ja Vihtalahti. Joutsenniemen suojaan jäävät Väärälahti ja Isolahti, ja Saikarissa Keitaanlahti, sekä Kiviniemen eri puolilla Kylmälahti ja Kivilahti. Kerkonniemen eteläpuolella aukeaa pari kilometriä pitkä lahti, jonne laskee Kerkonjoki. Monet lahdet ovat täällä nimeltään kaareja. Järven pohjois- ja eteläosan erottavat toisistaan Vänkä- ja Västinniemi, joiden väliin jää 200–500 metriä leveä Västinsalmi. Västinniemi on 3,5 kilometriä pitkä ja 300–1 100 metriä leveä ja sen itäpuolella on samanpituinen Tervolanlahti. Järvi alkaa tästä leventyä pohjoiseen päin kuljettaessa. Hyvä maamerkki on täällä Hiidenvuori, joka kohoaa 47 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Täällä päättyy Rautalammin kunnan osuus ja se vaihtuu Vesannon kuntaan. Osa järven itärannasta kuuluu kuitenkin Tervon kuntaan ja piskuinen Honkasaari on saanut toimia kolmen kunnan rajakohtana. Hiidenvuori ja sen viereinen kolmikilometrinen Kuorniemi jäävät Tervon puolelle. Niemen suojassa sijaitsee Kuorlahti. Pohjoisessa on järven rantaviiva lähes piirteetön ja järvi lähes tasalevyinen. Järven pohjoispäähän laskee Kukertaisjoki.[1]
Iisvesi jää idässä Saikarinniemen taakse. Kannas on Saikarin kohdalla 150 metriä ja Tervolan kohdalla 350 metriä leveä. Tervolan kanava on rakennettu tänne Vekarolahden ja Tervolanlahden välille. Länsipuolelle jäävän Sonkarin välinen kannas on 1,5 kilometriä leveä. Järven rannat ovat pääsääntöisesti alavia ja loivia. Poikkeuksia löytyy paikoittain. Sellaisia ovat esimerkiksi Västinniemi ja Hiidenvuori, sitä vastapäätä sijaitseva Mustikkavuori, ja Saikarinniemen Etelä-Saikarissa kohoava Honkaharju.[1][8][9][10]
Saaria
muokkaaJärvellä on kartan mukaan 157 saarta [2]. Kaksi suurta saarta, Vaajasaari ja Eteissaari, sijaitsevat Niiniveden ja Iisveden vesistörajalla. Vaajasaari on 1,8 kilometriä pitkä, 0,95 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on yli 83 hehtaaria [a]. Eteissaari on 850 metriä pitkä ja 450 metriä leveä. Molemmat saaret ovat asuttuja ja niiden kautta kulkee yhdystie 5460, joka alkaa seututieltä 545 ja jatkaa Saikarinniemen kautta Tervoon. Saaria on eniten järven keskiosissa ja suurimmat niistä ovat eteläinen Kotasaari ja keskiosan Papinsaari. Kotasaari on 2,2 kilometriä pitkä, 1,1 kilometriä leveä ja sen pinta-ala 116 hehtaaria [b]. Saaressa on nykyään enää vapaa-ajan asutusta ja kiinteästä asutuksesta on muistona niitty. Saari suojaa järven kaakkoispäätä ja osaltaan eristää järveä suurimmilta vesistöreitin vedenvirtauksilta. Papinsaari on 1,7 kilometriä pitkä, 650 metriä leveä ja sen pinta-ala on 42,3 hehtaaria [c]. Papinsaaressa on vapaa-ajan asutusta.[1]
Järven muista saarista voidaan mainita muutamia esimerkkejä. Niiden yhteydessä voi olla pinta-alatietoja, joilla on sama lähde [d]. Kotasaaren edustalla sijaitsevat laivaväylien välissä Korkeasaari (1,1 ha [d]) ja Kaksoset (0,2 ha). Korkeasaaressa on väylämerkki ja nuotiopaikka. Kerkonkosken kohdalla sijaitsee veneväylän lähellä Orisaari (8,0 ha) ja pohjoisempana Papinsaaren länsipuolella saaristo, jossa ovat esimerkiksi Niittysaari (4,4 ha), Louhusaari (2,7 ha), Kalliosaari (0,7 ha), Edussaari (2,8 ha) ja Onkisaari. Papinsaaren pohjoispuolella järvi kapenee salmeksi, jossa on pieni saaristo. Se muodostuu esimerkiksi Eteissaarista, Palosaarista ja Savonsaaresta (1,5 ha). Västinsalmen kapeikon edustalla sijaitsevat lisäksi Uittosaari ja Raposaari. Pohjoisosan suojeltuja saaria ovat Lehtosaari (6,9 ha), Hiidensaari, jossa on kaksi nuotiopaikkaa, Pönkösaari (7,5 ha), jossa on samoin kaksi nuotiopaikkaa.[2][1]
Vesiväylät
muokkaaKeiteleen kautta kulkee laivareitti, joka jatkuu Pielavedelle asti. Reittiin sisältyy Kiesimän kanava Keiteleestä Kiesimään, Kerkonkosken kanava Kiesimästä Niiniveteen, Säynätsalmen kanava Niinivedestä Iisveteen ja Kolun kanava Rasvangista Nilakkaan. Myös Kuttakosken kanava Virmasvedestä Kuttajärveen liittyy lyhyeen kanavoituun sivureittiin. Niiniveden ja Iisveden välinen Tervolan kanava on tarkoitettu pienveneliikenteelle.[11][12][13] Kanavoidun vesiväylän syväys on 4,2 metriä, ja se on merkitty Kerkonkoskelta Säynätsalmeen Korkeasaaren , Kotasaaren ja Vaalasaaren pohjoispuolelle. Väylä käyttää Säynätsalmen kanavaa.[1]
Säynätsalmen kanavasta alkaa pienveneille merkitty syväykseltään 1,2-metrinen veneväylä. Se kiertää Kotasaaren eteläpuolelta Niinisalmeen. Siellä syväys kasvaa 1,8 metriin ja väylä seuraa järven selkiä Orisaaren länsipuolelta Västinsalmeen ja edelleen Lehtosaaren edustalle. Siellä se haarautuu Hiittensaaren eri puolille, mutta yhtyy Kuorinniemen kohdalla yhdeksi väyläksi. Läntisestä väylästä johtaa reitti Hirvilahden rantaan. Väylä päättyy järven pohjoispäässä kahdessa rannassa.[1]
Syvyyssuhteita
muokkaaNiiniveden syvyydestä on julkaistu vanhentunut tieto, jossa syvimmässä kohdassa olisi 19,2 metriä syvää. Tämä kohta sijaitsisi Orisaaren ja järven itärannan välissä [14][2]. Järvi on 1980-luvun lopulla luodattu, koska osassa järven uusimmista, vuosina 1989 ja 1990 julkaistuista, peruskartoista löytyy syvyyskäyriä, joissa vettä on huomattavasti enemmän. Syvyyskäyrät eivät ole ehtineet mukaan kaikkiin painettuihin karttoihin. Pohjois-Niiniveden keskilinjalla on useita kilometrejä pitkä syvännejakso, jossa on vähintään 20 metriä syvää, useita 25-metrisiä alueita ja niissä kaksi 31-metristä kohtaa.[15] Järven kaakkoispään kartassa on myös syvyyskäyriä. Siinä Kotasaaren ja Korkeasaaren välistä löytyy yksi 35-metrinen syvänne ja Korkeasaaren vastakkaiselta puolelta yli 20-metrinen syvänne. Myös Säynätsalmen kanavan ympäristö on luodattu.[4]
Asutus ja liikenneolot
muokkaaJärven rantaviivan pituus on 196,3 kilometriä [2]. Järveltä katsoen monet rannat ovat viljelymaiden takana ja monet oja virtaavat peltoja läpi. Asutus sijaitseekin lähellä järven rannikoita. Ne muodostavat paikoitellen kyliä tai kulmakuntia. Niitä ovat eteläosan länsirannikolla Vaajasalmi, Kuusela, Vesterilä, Kerkonkoski, Repola ja Vihtalahti, ja itärannikolla Etelä-Saikari ja Saikari. Järvenosan pohjoisosassa sijaitsevat länsirannikolla Tiitilänkylä, Niinivedenranta ja Niinivedenpää eli Niinivesi, ja itärannikolla Rantakylä, Sydänmaa, harjunkylä ja Sydänmaa.[1][2][9]
Järven ympäri voi ajat maanteitä pitkin. Järven eteläpäässä Vaajasalmen kautta kulkee Suonenjoen ja Vesannon välinen seututie 545, joka kulkee Kerkonkosken ja Tiitilänkylän kautta Vesannonrantaan. Siellä voi kääntyä yhdystielle 16046, joka kulkee lähempänä rantaa ja päättyy Niinivedelle. Niiniveden läpi kulkee Vesannon ja Tervon välinen seututie 551, joka haarautuu Kivikylässä yhdystiehen 16065. Yhdystie seuraa lähempänä rantoja kulkien Harjunkylän, Rantakylän, Saikarin ja Etelä-Saikarin kautta takaisin Vaajasalmelle.[1][2]
-
Nokisenkosken veneranta
-
Nokisenkoski
-
Nokisenkosken veneranta
Luontoarvoja
muokkaaVedenlaatu ja luonnonsuojelu
muokkaaNiiniveden vedenlaatu on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan erinomainen. Järvi on melko karu ja kirkasvetinen [8]. Järven karuus ilmenee vedenlaadun mittauksissa. Veden kokonaisforforipitoisuus on keskimäärin 6,3 μg/l (kuin vähäravinteinen järvi), A-klorofyllipitoisuus 5,3 μg/l, vedenväri 32 Pt mg/l (kuin humusjärvet) ja päällysveden näkösyvyys 4,0 metriä (sama kuin suuret suomalaiset järvet).[16]
Järven rannoille ja saarille on perustettu muutama suojelualue. Niitä löytyy esimerkiksi Lehtosaaresta, Hiidensaaresta ja sen viereisestä Pikonsaaresta (1,3 ha [d]), sekä Pönkänsaaressa. Myös näköetäisyydellä sijaitseva Hiidenvuori on rauhoitettu, samoin on Kuorniemen pieni lounaisrannan alue.[1][17]
Hydrologiaa
muokkaaNokisenkoskessa järven yläpuolisen valuma-alueen laajuus on 4 205 neliökilometriä. Järven lasku-uomassa Nokisenkoskessa on vedenmittausasema, jossa veden keskivirtaamaksi (MQ) on saatu 33 kuutiometriä sekunnissa (vuosina 1981–2010, myös 40 m³/s [18] tai 37 m³/s [3]).[7] Muut tilastolliset virtaamat olivat keskiylivirtaama (MHQ) 62,84 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 20,66 m³/s. Virtaama-arvot on mitattu vuosina 1968–2022. Pienin mitattu virtaama (NQ) on 4,4 m³/s, joka sattui viimeksi 18.11.1930, ja suurin virtaama (HQ) on 111 m³/s, joka mitattiin 11.6.1988.[6]
Koska suurin osa tulevasta vedestä on peräisin Vaajavirran kautta Iisvedestä ja lasku-uoma sijaitsee aivan tämän tulouoman edessä, virtaa suurin osa järveen tulevasta vedestä suoraan alajuoksulle päin sekoittumatta Niiniveteen. Niiniveteen eniten vaikuttava vesi on peräisin järven valuma-alueen pohjoisosista. Se on vesistöjaossa jaettu Niiniveden alueeseen (vesistöaluetunnus 14.721, 224,59 km²), Kukertaisjoen valuma-alueeseen (14.723, 67,93 km²) ja Kerkonjoen valuma-alueeseen (14.76, 245,73 km²), ja sen pinta-ala on noin 540 neliökilometriä ja järvisyys noin 21 %. Kerkonjoen valuma-alueella Riitunvirralla (valuma-alue 210 km²) on keskivirtaama ollut 1,9 kuutiometriä sekunnissa [3]. Silloin olisi Niinivedestä Nokisenkoskeen tuleva oma vesimäärä ollut pinta-alaan suhteutettuna noin 5 kuutiometriä sekunnissa.[5][8]
Vesistösuhteet
muokkaaJärvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Virmasveden alueella (14.72), jonka Niiniveden alueeseen (14.721) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 97,9 metriä mpy. Niiniveteen virtaa idästä samassa tasossa sijaitsevan Iisvedestä. Sen vedet virtaavat Niiniveteen Vaajavirran, Säynätsalmen ja Putaansalmen lävitse. Myös läntisestä Kiesimästä virtaa vettä Kerkonjokea pitkin Niiniveden länsirantaan. Niinivesi laskee kaakossa Miekkaveteen Nokisenkosken kautta.[19][8][1]
Huomautukset
muokkaa- ↑ Vaajasaaren pinta-ala on määritetty mittaamalla se Karttapaikka-palvelun pinta-ala-työkalulla. Tulos on mitattu alakanttiin, joten se tulee vaihtaa tarkempaan arvoon, kun sellainen löytyy.
- ↑ Kotasaaren pinta-ala on luettu ruotsinkielisestä Wikipedian artikkelista Kotasaari. Siellä se on laskettu ja lähteistetty Suomen ympäristökeskuksen Niinivirtaa kuvaavan rantaviivan tiedoista. Tämä tieto ja lähde tulee vaihtaa, kun asiasta löytyy parempi lähde.
- ↑ Papinsaaren pinta-ala on luettu ruotsinkielisestä Wikipedian artikkelista Papinsaari. Siellä se on laskettu ja lähteistetty Suomen ympäristökeskuksen Niinivirtaa kuvaavan rantaviivan tiedoista. Tämä tieto ja lähde tulee vaihtaa, kun asiasta löytyy parempi lähde.
- ↑ a b c Saarien pinta-alat on poimittu ruotsinkielisestä Wikipedian artikkelin Niinivesi saariluettelon artikkeleista. Niille esitetään siellä lähde.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Niinivesi, Rautalampi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.1.2025.
- ↑ a b c d e f g h i j k Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 4.1.2025.
- ↑ a b c d Rautalammin reitti – Kansallisvesi, s. 18–24. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 108) Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1992. ISBN 951-47-6365-3 ISSN 0786-9592 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3224 10 Vaajasalmi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 9.1.2025.
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c Kymijoen vesistö - Nokisenkoski (virtaamatietoja vuosilta 1929–2023) vesi.fi. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.1.2025.
- ↑ a b Mittausasemien virtaamat - Pohjois-Savo (virtaamatietoja vuosilta 1994–2010) vesi.fi. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.1.2025.
- ↑ a b c d e f Niinivesi (14.721.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.1.2025.
- ↑ a b Niinivesi, Rautalampi (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.1.2025.
- ↑ Niinivesi, Rautalampi (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.1.2025.
- ↑ Hurskainen, Tarmo: Kerkonkosken, Kiesimän ja Neiturin kanavat kanaler.arnholm.nu. 2005. Viitattu 8.1.2025.
- ↑ Hurskainen, Tarmo: Kymijoen vesistö kanaler.arnholm.nu. 2005. Viitattu 8.1.2025.
- ↑ Valuma-alueen laskukohta (Nokisenkoski) (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.1.2025.
- ↑ Järven syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.1.2025.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3313 04 Vesanto. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1990. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 9.1.2025.
- ↑ Rautalammin reitin valuma-alue skvsy.fi. Kuopio: Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 9.1.2025.
- ↑ Niinivesi, suojelualueet Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 9.1.2025.
- ↑ Koski-inventointi, s. 80. (raportti 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 ISSN 0355-0745 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Pohjois-Savon ympäristökeskus: Kyläpoluilla – Sonkarin ja Tiitilänkylän yleistiedot 15.5.2000. Pohjois-Savon ympäristökeskus. Arkistoitu 19.2.2014. Viitattu 23.4.2013.
Aiheeta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Niinivesi Wikimedia Commonsissa
- "Vierailija": Vesannon Niinivedenpää ja Kukertaisjoki meloen nautittuina retkipaikka.fi. 6.6.2014. Viitattu 9.1.2025.
- Suontienselkä–Paasvesi
- Pielavesi – Säviänvirran kanava – Haapajärvi – Pieksänjärvi
- Iisvesi – Rasvanki – Virmasvesi – Hirvijärvi–Kallioselkä–Ahveninen–Suovu
- Nilakka – Kolun kanava – Äyskoski
- Koskelovesi-Miekkavesi – Nokisenkoski – Niinivesi – Säynätsalmen kanava – Iisvesi
- Kiesimä – Kerkonkosken kanava – Sonkari – Vesantojärvi – Kiesimän kanava – Neiturin kanava
- Konnekoski – Hankavesi – Myhinkoski – Myhinjärvi
- Konnevesi – Kellanvirta – Liesvesi – Vanginvesi – Korholankosket – Kynsivesi–Leivonvesi – Simunankoski – Kuusvesi
- Armisvesi – Hankavesi – Kuuhankavesi – Venejoki
- Lievestuoreenjärvi – Sahinjoki
- Uurainen – Nurminen – Ahveninen
- Tarvaalankoski – Saraavesi