Suontienselkä–Paasvesi

järvi Suonenjoella

Suontienselkä–Paasvesi on Pohjois-Savossa Suonenjoella ja Leppävirralla sekä Etelä-Savossa Pieksämäellä sijaitseva järvi. Järvi on sokkeloinen ja sillä on useita erinimisiä järvenselkiä. Niistä suurimmat ovat Suontienselkä ja Paasvesi. Suontienselkä tunnetaan myös nimillä Suontee [5] tai Suonteenselkä [6].[2][1]

Suontienselkä–Paasvesi
Valtiot Suomi
Maakunnat Etelä-Savo, Pohjois-Savo
Kunnat Suonenjoki, Leppävirta, Pieksämäki
Koordinaatit 62°31′03″N, 27°17′39″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Suonenjoen valuma−alue (14.78)
Tulouomia Majootjoki, oja Hiukkasesta,
puro Tuomiojärvestä,
oja Lylyjärvestä,
Kansanjoki, Kivipuro
Laskujoki Suonenjoki
Taajamat Suonenjoen keskustaajama
Järvinumero 14.782.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 99,4 m [1]
Pituus 25 km [1]
Leveys 8,9 km [1]
Rantaviiva 229,542 km [2]
Pinta-ala 57,8002 km² [2]
Tilavuus 0,53211284352 km³ [2]
Keskisyvyys 9,20607 m [2]
Suurin syvyys 74,41 m [2]
Valuma-alue 321,22 km² [3]
Keskivirtaama 2,6 m³/s (MQ) [4]
Saaria 103 [2]
Ärjänsaari, Jänissaari, Huhtisaari, Makeissaari
Kartta
Suontienselkä–Paasvesi

Maantietoa muokkaa

Järvenosia muokkaa

Järvi on 25 kilometriä pitkä, 8,9 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 5 780 hehtaaria eli 57,8 neliökilometriä.[2] Suontienselän ja Puruveden yhteispinta-ala on noin 41 neliökilometriä, jolloin Paasvedelle jää noin 17 neliökilometriä [7]. Suontienselkä jaetaan karkeasti Pohjoisseläksi, Eteläseläksi ja Puruvedeksi. Pohjoisselkä on 15 kilometriä pitkä ja 0,6–2,5 kilometriä leveä. Siinä työntyy keskellä esiin leveä Tenhanniemi, jonka suojaan jää Tenhanlahti. Pohjoisinta osaa kutsutaan kartoissa myös Suontienseläksi. Ärjänsaaren eteläpuolella aukeaa laaja Eteläselkä. Se on 6,5–5,0 kilometrin kokoinen. Sen erottaa Puruvedestä pohjoisesta työntyvä Nyyssölänniemi ja etelästä työntyvä Hulkonniemi. Hulkonniemen länsipuolella on leveä lahti Selänpää, jonka länsipuolella on Hiukkaniemi. Pohjoisesta työntyy etelään päin 3,5 kilometriä pitkä Lahnaniemi, jonka taakse jäävät Lahnavesi ja Heinävesi. Nämä järvenosat muodostavat 12 kilometriä pitkän ja vuono- tai jokimaisen lahden neljäkilometrisen alkuosuuden. Lahdella on useita salmia tai jokimaisia kapeikkoja, jotka yhdistävät lahdenosat toisiinsa. Heinäveden ja Hoikan yhdistää maantiesillan kaventama Heinäsalmi, ja Hoikan ja Joutsenlahden kilometrin mittainen ja jokimainen Koivusalmi. Joutsensalmi kuuluu 1,5 kilometriä pitkään järvenosaan, jonka yhdistää Kumpulahteen 600-metrinen Ruomanninsalmi. Ruomanninsalmen eteläosassa on sekä Savonradalla että maantiellä vierekkäiset sillat. Kumpulahden ja Nappulaukonjärven yhdistää toisiinsa Vääräsalmi. Lahdenpohjukan muodostaa kolmikilometrinen Suurjärvi, joka on vain 170–340 metriä leveä. Sen yhdistää Nappulaukonjärveen puolikilometrinen Kangassalmi.[1]

Hulkonniemen itäpuolella leviää lähinnä lahdista ja niemistä sokkeloinen Puruveden järvenselkä. Järvenosien välinen raja kulkee Hulkonsalmissa, jotka kiertävät Jänissaaren molemmilta puolilta. Pohjoisosaa hallitsee Lonkarinniemi, jonka eri puolille työntyvät pohjoiseen Mustalahti ja Lonkarinlahti. Lonkarinlahden itäpuolella sijaitsee viisi kilometriä pitkä Suottaniemi, joka erottaa Puruveden Paasvedestä. Puruveden järvenselän laajin osa levittäytyy Hulkonniemen taakse. Siellä sijaitsevat etelään työntyvät lahdet Kirkonlampi, parikilometrinen Majootlahti ja 3,4 kilometriä pitkä Purulahti. Purulahden kapeikossa on Salmentauksessa maantiesilta.[1]

Paasveden yhdistää Puruveteen parikilometrinen Suihkolansalmi. Se jää Suottaniemen ja Tyyrinniemen väliin samanlevyisenä ja jokimaisena salmen. Salmen pohjoisosan ylittää pengertie, jolla on 40-metrinen silta-aukko. Paasveden pohjoisosat ovat avointa järvenselkää, joka on 3,0–2,5 kilometrin kokoinen. Sen itärannat muodostuvat Kuivataipaleesta, joka on 3,5 kilometriä pitkä ja 250–700 metriä leveä kannas, joka erottaa Paasveden Vuoksen vesistöön kuuluvasta Kuvansista. Kannaksen läpi on rakennettu Kuivataipaleen kanava, joka on avoinna pienveneliikenteelle.[1]

Paasveden selkää kaventaa Suottaniemestä itään työntyvä kaareva Reuhonniemi. Niemen eteläpuolelle jää suojaan leveä Vanhalahti. Paasveden eteläosa on saaristoista ja kapeikkojen ja lahtien pirstoma järvenosa. Saariston eteläpuolella Mötönniemi jakaa järvenosan kahtia. Itäpuolella järvi jatkuu kolme kilometriä kapeana lahtena Tyyrinniemen koillisrantaa seuraten kaakkoon päin. Siitä haarautuu Pilkanlahti koilliseen ja Paaslahti kaakkoon päin. Mötönniemen länsipuoli kapenee Suihkolansalmeksi.[1]

Saaria muokkaa

Järvessä on 103 saarta, joiden yhteispinta-ala on 132,06 hehtaaria eli noin 2,2 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Saarista yhdeksän, eli Jänissaari, kaksi Huuhtisaarta, Makeissaari, Ruumissaari, kaksi Selkäsaarta, Tenhansaari ja Ärjänsaari, ovat yli hehtaarin suuruisia. Suurin saari on ainoa asuttu Ärjänsaari, joka on yli 33 hehtaarin laajuinen. Muista saarista 68 ovat yli aarin ja loput 26 ovat alle aarin suuruisia. Suurien saarien lisäksi on vielä Koivusaari, Kalmansaari, Kauhanen, Jukolansaari, Onkisaari, Orisaari, Selkäsaari, Junksaari, Tulussaari, Jylhänsaaret, Levänsaari, Papinsaari, Ruumissaari, Kansainvälinen, Jussisaari, Maailmanlopunsaari, Koskelosaari, Ratasaari ja Nenäsaaret. Erikoinen tilanne on syntynyt Suottaniemellä, jonka itäpuolella on Suihkolansalmi. Niemen kapeimman kohdan katkaisee kanavamainen uoma, jonka karttanimi on Liperonvirta. Muodostuuko niemenkärjestä järvelle virallinen saari? Sen pinta-ala olisi silloin kartasta mitattuna yli 55 hehtaaria.[2][1]

Järven syvyys muokkaa

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on määritetty 532,11 miljoonaa kuutiometriä eli 0,53211 kuutiokilometriä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 9,2 metriä. Järven syvin kohta sijaitsee Tenhanniemen edustalla salmessa ja siinä on 74,4 metriä syvää [8].[2][1]

Syvin kohta kuuluu Pohjoiselän Suonenjoelta alkavaan ja Eteläselän Selänpäähän päättyvään syvännejaksoon. Luoteispäässä se painuu ensin 20 metrin ja pian jo yli 30 metrin syvyyteen. Ennen Tenhanniemeä syvänne painuu 40 metriin ja siinä on jo pari 50-metristä syvännettä ennen kuin siihen muodostuu kolmekilometrinen ja kapea 50-metrinen syvänne. Ärjänsaarelle mennessä syvännejaksossa on yksi 30-metrinen ja toinen 40-metrinen syvännejakso, jossa esiintyy yli 60 metriin painuva kohta. Ärjänsaaren kohdalta syvännejakso katkeaa alle 3-metriseen Ärjänsalmeen, joka on saaren länsipuolella. Veneväylä onkin viitoitettu saaren itäpuolelle Itäsalmeen. Eteläselän puolella syvänne muuttuu syvemmäksi. Noin viiden kilometrin matkalla syvänne on yli 30 metriä syvä. Siinä on pitkiä 40 metrin osuuksia ja paikalliset syvänteet painuvat yli 50 metrin syvyyteen. Hietakylän edustalla on enää 20–30 metriä vettä, vaikka rannoilla onkin matalaa.[1]

Muualla järvellä ei vastaavanlaista syvännejaksoa esiinny. Syvänteitä esiintyy kuitenkin paikoitellen yli 20 metrin syvyyteen asti. Purulahtea ei ole edes luodattu. Suihkolansalmi on viiden metrin syvyisenä melko tasapohjainen. Laajoja matalia vesialueita esiintyy Eteläselän länsipuoliskossa, jossa on 3–10 metriä syvää, Lahnavedessä, Heinävedessä ja siitä pohjoiseen, jossa on paikoin vain syvää. Paasveden pohjoisosassa on 6–10 metriä syvää.[1]

Vesistöreitit muokkaa

Suonenjoelta alkaa viitoitettu veneväylä, jonka syväys on yksi metri. Se ohittaa Ärjänsaaren Itäsalmen puolelta ja kääntyy Hulkonsalmissa Jänissaaren pohjoispuolelta ohi. Puruvedellä se kulkee Majootniemeltä Suihkolansalmeen, josta se suuntaa Makeissaaren länsipuolelta Kuivataipaleen kanavaan. Kanavassa on veneilijöille tarjottu omatoiminen kanavan läpikulku.[1]

Karttoihin on myös merkitty järvenjäälle talvitie. Se on linjattu Purtamon ja Hietakylän välille.[1]

Asutus muokkaa

Pohjoisselkä, pohjoisen osa Eteläselkää, Lahnavedestä pohjoiseen sekä Paasveden pohjoisosat kuuluvat Suonenjoelle. Eteläselän eteläosat, lähes koko Puruvesi ja puolet Paasveden luoteisosista kuuluivat aiemmin Jäppilään ja nykyään Pieksämäelle. Paasveden kaakkoisrannat ja puolet Paaslahdesta kuuluvat Leppävirralle. Järven rantaviivan pituus on 229,5 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on siitä 24,8 kilometriä [2]. Järven kaakkoisrannat rajoittuvat usein alaviin soihin tai metsämaahan. Pitkien lahtien rannat ovat paikoin jyrkkärinteisiä. Poikkeuksia ovat Hietakylä ja Herrala, joissa rannoille ulottuvat peltoalueet. Pohjoisselän rannat muuttuvat peltomaisemmiksi sitä mukaa, kun lähestytään Suonenjoen taajamaa järven luoteispäässä. Siellä on taajama-aluetta neljän kilometrin verran rantaa. Pohjoisselän rannoilla sijaitsevat esimerkiksi Hovinpellon, Putkinotkon, Purtamon, Tenhanniemen, Suihkolan ja Markkalan kulmakunnat. Eteläselän etelärannassa sijaitsevat Hietakylän lisäksi Kalpaanniemen ja Oittilan kulmakunnat. Herralan Heinävedestä alkavan kapean lahden rannassa ovat vielä Suurijärven ja Pekkalankylän kulmakunnat. Puruvedellä sijaitsevat Majootniemen ja Salmentauksen, ja Paasvedellä vielä Hulkkolan ja Paaspään kulmakunnat.[1][9][10]

Suonenjoen taajamasta tulee Pieksämäelle johtava maantie seuraten Pohjoisselän länsirantaa Suonteelle. Suonteen kylästä haarautuu Oittilan kautta Hietakylään maantie, joka johtaa Jäppilään. Suonenjoelta tulee maantie järven itäpuolelta Hulkkolaan ja Paaspäälle. Hulkkolasta se jatkaa Suottaniemeä myöten Salmentaukselle ja Ruuhilammelle, josta alkaa poikittaistie Hietakylän suuntaan. Paaspään kautta johtaa lyhyt tie Kuivataipaleen eteläpuolelle. Suonteen kautta tulee Savon rata järven länsirannan tuntumaan. Rautatie haarautuu Suonenjoella Iisveden satamaan ja Kuopioon johtavaan koillishaaraan.[2][1]

Luontoarvoja muokkaa

Vedenlaatu muokkaa

Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys on seurannut järven tilaa vuodesta 1985 vuoteen 2021 joka toinen vuosi. Sinä aikana järven tila pysyi melko samankaltaisena. Valuma-alue on enimmäkseen soistunutta moreenimaata, jossa eteenkin järven eteläosissa suomaat rajoittuvat järveen. Suontienjärvi on tyypillinen latvajärvi [7], jonka vedenlaatu on riippuvainen lähinnä harvaan asutun seudun maatalouden ja metsätalouden toimista. Vedenlaatua mitataan Tenhanniemen edustan syvänteen kohdalla ja Paasvedellä Selkäsaarien syvänteen kohdalla, mutta Paasvedeltä on käytettävissä vain kaksi mittausta. Järvi on ravinteiltaan karu ja siinä on humuspitoisuus varsin pieni. Järven ekologinen tila on arvioitu erinomaiseksi, mutta sen kemiallinen tila on vain huonon ja hyvän välissä kalojen kohonneiden elohopeapitoisuuksien vuoksi. Järven vuosittainen fosforikuorma on noin 2 771 kilogrammaa eli varsin pieni. Puolet siitä on peräisin ihmistoiminnasta, joka jakautuu peltoviljelyn ja metsätalouden kesken.[11][12]

Veden väriluku on ollut Suontienselällä 30–40 Pt mg/l välillä ja Paasvedellä tätäkin pienempi. Näkösyvyys on vastaavasti vaihdellut kesällä 2,8–5,8 metrin välillä ja talvella 2,6–6,6 metriin. Paasvedellä se on ollut tätäkin parempi. Suontienselän ja Paasveden vesi on varsin kirkasta. Fosforipitoisuudet ovat pääsääntöisesti pysytelleet alle 10 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja ne ovat olleet Paasveden kahden mittauksen perusteella vieläkin pienemmät. Kokonaisfosforin vaihteluväli on ollut kesäisin 2,0–10,0 μg/l (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: 42 μg/l) ja talvisin 3–19 μg/l. Typpipitoisuudet ovat pysytelleen alle 500 μg/l ja toisinaan alle 400 μg/l. Vaihteluväli on ollut kesäisin 200–690 μg/l ja talvisin 380–620 μg/l. Ravinnepitoisuudet ovat talveksi kohonneet jonkin verran. Nämä arvot ovat näkyneet levien pieninä määrinä vedessä. Happipitoisuudet ovat olleet melko vakaat. Kesäisin ne ovat Suontienselällä vaihdelleet 8,0–10,7 milligrammaa litrassa vettä (mg/l) ja talvella 6,6–14,1 mg/l. Paasvedellä on happipitoisuudessa ollut suuria vaihteluita: kesäisin 5,9–8,6 mg/l ja talvisin 0,9–14 mg/l.[11][12]

Kalastaminen muokkaa

Tärkeimmät saaliskalat ovat muikku, hauki, siika ja ahven [5]. Vuosina 2007–2012 oli istutettu järvitaimenta, kuhaa ja planktonsiikaa. Järvitaimenen alamitta on 60 cm ja harjuksen 35 cm. [13]

Luonnonsuojelu muokkaa

Järven suojelun piiriin on pääosin otettu ranta-alueiden suoalueita. Niitä esiintyy Oittilassa, Hulkonniemellä Nyyssölänniemellä, Hulkkolassa, Suottaniemellä, Majootniemellä ja Tyyrinniemellä. Paasvedellä suojeltuja ovat myös Selkäsaaret ja Häkkisenniemi.[1]

Geologiaa muokkaa

Järven ympäristön geologiassa ovat vallitsevia nuoremmat luode-kaakko- suuntaiset kalliosiirrokset. Ne halkaisevat vanhemmat poikittaisetkin kivilajirakenteet ja ohjasivat viime jääkauden loppuvaiheen mannerjäätikön sulamisvedet kohti kaakkoa. Virtaavat sulamisvedet puhdistivat kalliosiirroksien syvät laaksot irtoaineksesta, jolloin muodostui kuivanmaan laaksoja ja vedenalaisia syvännejaksoja. Tällainen siirroslinja on Suontienselän pohjassa kulkeva syvännejakso, joka kulkee Suonenjoen keskustaajamasta Ärjänsaaren länsipuolelta Hiukkaniemen edustalle. Toinen siirros ylittää Eteläselän Särkkönälahdesta Lahnaniemen Savettusuolle. Kolmas siirroslinja ylittää Puruveden Majootlahdesta Nyyssölänniemen Mustalahteen. Neljäs siirroslinja ohittaa Suottaniemen sen länsipuolelta ja jatkaa Salmentauksen ja Purulahden kautta kauaksi kaakkoon päin. Viides siirros alkaa Suonenjoen taajamassa ja tulee järvelle Vanhalahden Reuhonsalmen läpi päättyen Suohkolansalmen luoteisosaan. Siirrokset paljastuvat usein järven syvyyskartoissa syvänteinä, jotka ulottuvat monesti yli 30 metrin syvyyteen, toisinaan 50 metrin syvyyteen ja ennätyksellisesti 74 metrin syvyyteen asti.[14][1]

Vesistösuhteet muokkaa

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Suonenjoen valuma-alueella (14.78), jonka Suontienselän–Paasveden alueeseen (14.782) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 99,4 metriä mpy. Järven valuma-alue on 321 neliökilometrin laajuinen, josta järvi itse muodostaa 18 % osuuden [3]. Suontienjärvi–Paasveden valuma-alueella sijaitsee yli 50 järveä tai lampea.[1][5]

Suontienselän lähialueilla, eli Suontienselän–Paasveden alueella (14.782), on pääasiassa vain lyhyitä ojia, joiden valuma-alueilla on 20 vesistöä. Tästä on poikkeuksena Lylyjärven (98 ha) laskuoja, jonka valuma-alueella sijaitsevat myös Iso-Musta (20 ha) ja Pieni-Mustalampi (4 ha). Nämä sijaitsevat Suonenjoen taajama-alueen läheisyydessä, kuten tekevät myös Valkeinen (10 ha), Kaatro (6 ha), Pikku-Kaatro (1 ha), Kolmisoppi (7 ha), Poskilampi (6 ha), Saininlampi (11 ha) ja Kokkolampi (2 ha). Osa niistä ovat harjualueen umpilampia. Edellisten lähellä sijaitsee Jauhojärvi (46 ha), joka on Jauhopuron latvajärvi. Järven lounaisosien lyhyiden ojien vesistöjä ovat esimerkiksi Iso Uuhijärvi (50 ha), Mikanlampi (19 ha), Säynäinen (19 ha) ja Pohjalampi (6 ha), johon edellinen laskee. Hietakylän läheisten soiden keskellä sijaitsee Särkijärvi (18 ha), jolla on oma lyhyt laskuojansa Lahnaveden vieressä. Vielä voidaan mainita Aluslampi (6 ha), jonka oja laskee Paaslahteen. Muut lähialueen vesistöt ovat yleensä alle kolmen hehtaarin lampia.[1][5]

Järveen laskee kolme suurempaa valuma-aluetta. Tuomiojärven valuma-alueelta (14.785) laskee kilometrin mittainen Tuomiojärven (202 ha) laskujoki Lahnaveteen. Tämän valuma-alueen yläjuoksulla ei esiinny muita vesistöjä. Sama koskee Jauhopuron valuma-aluetta (14.786), jonka ainoa järvi on edellä mainittu Jauhojärvi. Sen sijaan Suontienselän etelärantaan laskevalla Hiukkasen valuma-alueella (14.784) on 16 vesistöä. Alajuoksun kokoava Huikkanen (153 ha) ja Niininen (128 ha) ovat sen suurimmat järvet. Niiden lisäksi siellä sijaitsevat Iso Kuorejärvi (13 ha), Valkeinen (9 ha), Matkus (10 ha), Vääränjärvi (71 ha) sekä Soidinlampi (12 ha). Edellisen valuma-alueen itäpuolelle levittäytyy Maijootjoen–Kivilammen valuma-alue (14.783), joka muodostuu kahdesta valuma-alueesta ja jossa on 15 vesistöä. Toinen laskujoki on Majootjoki, joka alkaa Maijootlammesta (9 ha). Tämän yläjuoksulla ovat vielä Kalajärvi (25 ha), Pieni-Kaita (4 ha) ja Särki-Kaita (11 ha). Toinen on Kivipuron valuma-alue, jonka laskupuro alkaa Säyneisestä (17 ha) ja laskee Ylä-Kivilampeen (7 ha). Säyneiselle on kartoissa piirretty myös toinen puro Majootjokeen, joten se voidaan luokitella bifurkaatiojärveksi. Tämän valuma-alueen yläjuoksulta löytyy esimerkiksi Ruuhilampi (7 ha), Hankalampi (5 ha), Saarilampi (6 ha) ja suurimpina Iso-Kontio (48 ha) ja sekä pienempi Pieni-Kontio (7 ha).[1][5]

Historiaa muokkaa

Luonnonhistoriaa muokkaa

Viime jääkauden loppuvaiheessa järven ympäristö vapautui mannerjäätiköstä noin 11 100 vuotta sitten. Seutu jäi muinaisen Itämeren peittoon noin 140–150 metriä vedenpinnan alle, jolloin järviallas jäi 35 metrin syvyyteen [7]. Maankuoren kohotessa Itämeri mataloitui ja noin 11 800 vuotta sitten vesi muuttui Ancylus-vaiheessa makeaksi. Seudun maakamara kohosi kauempana kaakossa vedenpinnan yläpuolelle ja vesi virtasi kohti luodetta. Kuivataipale, joka toimii nykyään vedenjakajana Vuoksen vesistöön päin, muodosti silloin vesiväylän Leppävirralta Suonenjoen kautta Rautalammille. Vedentulo lakkasi, kun maankohoaminen nosti Sorsakosken laskukynnyksen vedenpinnan yläpuolelle. Sorsavesi kuroutui erilleen Itämerestä noin 10 000 vuotta sitten, kun Kuivataipale nousi vedenpinnan yläpuolelle. Kuivataipaleen takana sijaitsi muinainen Sorsavesi, joka laajimmillaan sisälsi myös Kuvansin, Jylänkin ja Ison Kolunpohjan. Sorsavesi laski vielä kuitenkin Paasveteen, joka vuorostaan kuroutui Itämeren lahdesta omaksi järvekseen noin 9 900 vuotta sitten Suihkolansalmen kohdalta ja pian tämän jälkeen myös Puruvesi Jänissaaren kohdalta. Itämeren vedenpinnan jatkaessa laskuaan kuroutuivat Eteläselästä Lahnavesi ja Heinävesi pieniksi järviksi. Kun myös Suontienselän luoteispäässä Suonenjoen salmi mataloitui, alkoi vesi kuluttamaan jokilaaksoa leveämmäksi ja syvemmäksi. Yläkosken moreenikynnys paljastui noin 9 800 vuotta sitten, tai hieman aikaisemmin. Vaikka Suonenjoki oli aluksi kovin lyhyt, muodosti Pohjoisselkä ja osa Eteläselkää muinaisen Suontienselän järven. Järven vedenpinta järven luoteisosassa lähes nykyisellä korkeudella, mutta sen kaakkoisosassa se oli 8 metriä alempana [7].[4]

Muodostuneen muinaisen Suontienjärven valuma-alueen pinta-ala on ollut aluksi 770 neliökilometriä ja Suonenjoen virtaama arviolta 6,3 kuutiometriä sekunnissa. Joen suuri virtaama kesti 1 500 vuotta ja joki kulutti uomaansa muutamissa kohdissa moreenipohjaan saakka. Samaan aikaan Itämeren vedenpinta jatkoi laskemistaan ja jokisedimenttien täyttämä lahti paljastui Suonenjoen uurrettavaksi. Vedenlaskua jatkui kunnes Rautalammin kynnykset kohosivat vedenpinnan tasolle. Maankamara oli tuolloin kallellaan kohti luodetta ja Suontienselän eteläosat olivat kuivaa maata. Paasvesi oli noin kuusi metriä alempana kuin laajentunut Sorsavesi, Puruvesi oli sitä noin kahdeksan metriä alempana ja Suontienselkä oli sitä noin yhdeksän metriä alempana. Sorsavedestä virtaavat veden kuluttivat Suihkolansalmen, Hulkonsalmen kynnyskohtia ja Ärjänsaaren salmien pohjia syvemmiksi. Tilanne muuttui, kun jääkauden jälkeinen epätasainen maankohoaminen kallisti maankamaraa kohti kaakkoa. Aivan kuten nykyäänkin, Perämerellä kallioperä kohosi nopeammin kuin Fennoskandian eteläisissä osissa. Tämä ilmiö aiheutti paikallisesti maankamaran kallistumisen kohti kaakkoa samaan aikaan kun se kohosi ylöspäin. Ensimmäisenä tämä vaikutti suureen Sorsaveteen, joka löysi uuden lasku-uoman Sorsakoskelta. Sorsaveden järvialtaan kallistuessa lisää, asettuivat Kuivataipaleen ja Sorsakosken laskukynnykset samalle korkeudelle noin 8 300 vuotta sitten. Vedentulo Sorsavedeltä hiipui satojen vuosien ajan ja loppui sitten kokonaan. Suonenjoen valuma-alueeksi jäi 320 neliökilometriä ja sen virtaama pieneni noin 2,6 kuutiometriin sekunnissa. Samalla muuttui Kuivataipale vedenjakajaksi, jonka itäpuolella vesi kuului muinaiseen Saimaan vesistöön ja Suonenjoen puoli muinaiseen Päijänteen vesistöön. Koska muinaisen Saimaan vesistö laski Päijänteen vesistöön, oli Kuivataipale vain saman päävesistöalueen sisäinen vedenjakaja. Kumpikin vesistö laski vielä tuolloin Pohjanlahteen samaa lasku-uomaa myöten. Maankuoren kallistumisesta johtuva muinaisen muinaisen Päijänteen vedenpinnan kohoaminen saavutti lopulta myös Suontienselän. Se saavutti järven vedenpinnan korkeuden ja se saattoi nostaa pintaa vielä vajaan metrin verran. Samaan aikaan, kun Suontienselästä tuli taas järvenlahti, yhtyivät tulvivat muinaisten Saimaan ja Päijänteen järvialtaat toisiinsa noin 7 100 vuotta sitten. Suurjärvet muodostivat parin sadan vuoden ajaksi Sisä-Suomen suurjärven. Suurjärvi jakaantui takaisin muinaiseksi Päijänteeksi ja Saimaaksi, kun noin 7 000 vuotta sitten Heinolanharju puhkesi. Tämä laski muinaisen Päijänteen vedenpintaa nopeasti ja Suontienselkä kuroutui uudestaan omaksi järvekseen. Vanhasta järvenpinnan tasosta on muistona muinaisrannat esimerkiksi Ärjänsaaren kohdalla Etelärannalla 0,5 metriä ja Hietakylänkankaalla 0,9 metriä nykyistä vedenpintaa korkeammalla [7]. Muinainen Saimaa alkoi taas laskea vetensä Päijänteen kautta, mutta se puhkaisi seuraavien vuosituhansien aikana kolmasti uudet vesireitit Keski- ja Etelä-Suomessa. Saimaa laski näidenkin vesireittien aikana aina Päijänteeseen, mutta lopulta, noin 5 700 vuotta sitten, muuttui Kuivataipale kahden päävesistöalueen väliseksi vedenjakajaksi Vuoksen puhjettua [7].[4]

Maankamaran jatkaessa kallistumistaan kohti kaakkoa, säilyi luoteessa sijaitsevan Suonenjoen laskukynnys paikoillaan. Järven kaakkoispään laskiessa laskukynnykseen nähden, tulvi järvi hitaasti kohti kaakkoa. Eteläselkä kasvoi näin hitaasti suuremmaksi. Suontienselän nouseva vedenpinta saavutti Puruveden vedenpinnan noin 9 300 vuotta sitten, jolloin järvet yhdistyivät. Näin oli käynyt myös Lahnavedelle ja Heinävedelle aikaisemmin. Myös 500 vuotta itsenäisenä järvenä ollut Puruveden vedenpinta alkoi myös kohota. Kun samaan aikaan Sorsavedestä tuleva virtaama heikkeni, kohosi Suontienselän vedenpinta ylemmäksi. Lopuksi myös 1 700 vuotta itsenäisenä järvenä ollut Paasvesi yhtyi Suontienselkään noin 8 200 vuotta sitten. Järven vedenpinta jatkoi kohoamistaan, joskin hitaammin, aina 1820-luvulle asti, jolloin järveen kohdistettiin järvenlaskutoimia.[4]

Lähihistoriaa muokkaa

Järven seudut olivat keskiajalla hämäläisten ja savolaisten eränkäyntialuetta. Pysyvä asutus muodostui hämäläisistä, savolaisista ja lappalaisista. Seutu kuului 1500-luvulla Juvan pitäjään, josta pilkottiin omiksi seurakunniksi ensin Joroinen, ja sitten 1570-luvulla Pieksämäki. Suonenjoki itsenäistyi vuonna 1856. Seudun viljely toteutettiin yhteisviljelynä vuosina 1786–1845 suoritettuun Isojakoon asti. Seudulle ulottui lopulta rautatie, jota rakennettiin seudulla vuodesta 1887 alkaen ja joka avattiin liikenteelle lokakuussa 1889.[15] Järveltä uitettiin tukkipuuta pohjoiseen Iisvedelle ja itään Kuvansiin. Itäisellä reitillä ylitettiin Kuivataipale ensin uittoränniä myöten, mutta vuodesta 1891 lähtien kanavaa myöten. Kanava oli kauppahuone Hackmanin rakentama.[5]

Suonenjoen alussa sijaitsevia Yläkoskea ja Myllykoskea perattiin 1820-luvulla. Vanhojen asiakirjojen mukaan vedenpintaa laskettiin 1,3 metriä. Kaakkoisrantojen muinaisrannat viittaavat kuitenkin siihen, että toteutunut järvenlasku jäi pienemmäksi [7]. Myllykoskessa toimi pitkään mylly, jota tehostettiin padolla. Mylly ja pato purettiin valtatien 9 sillan rakentamisen yhteydessä.[4]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Suontienselkä–Paasvesi, Suonenjoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.3.2024.
  2. a b c d e f g h i j k l Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 26.3.2024.
  3. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  4. a b c d e Pajunen, Hannu: Vesistöjen kehitys Suonenjoen–Leppävirran välisellä vedenjakajaalueella jääkauden jälkeen. Geologi, 2014, 66. vsk, nro 6, s. 135–147. Helsinki: Geologinen seura ry. ISSN 2670-2789. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 27.3.2024.
  5. a b c d e f Suontienselkä–Paasvesi (14.782.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.3.2024.
  6. Pieni Tietosanakirja, sivu 504; Otava 1925-1928
  7. a b c d e f g Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona, s. 127–129. Tutkimusraportti 160. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.3.2024).
  8. Järven syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.3.2024.
  9. Suontienselkä–Paasvesi, Suonenjoki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.3.2024.
  10. Suontienselkä–Paasvesi, Suonenjoki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.3.2024.
  11. a b Suontee skvsy.fi. 2021. Kuopio: Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 31.3.2024.
  12. a b Paasvesi skvsy.fi. 2010. Kuopio: Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 31.3.2024.
  13. Pieksämäen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma VI (PDF) esvesienhoito.wordpress.com. 2014. Etelä-Savon vesienhoitoyhdistys. Viitattu 1.4.2024.
  14. Suomen geologinen kartta 1:100 000. 3241 (Suonenjoki). (kalliokartta) Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2005. Kartan verkkoversio (PDF) (viitattu 27.3.2024)
  15. Ratan varrelta & tien ristiltä suonteenkyla.net. 1999. Suonenjoki: Suonteen seudun kyläyhdistys ry. Viitattu 1.4.2024.

Aiheesta muualla muokkaa