Pieksänjärvi

Pieksänjärvi eli Pieksäjärvi on Etelä-Savossa Pieksämäellä keskustaajaman pohjoispuolella sijaitseva järvi.

Pieksänjärvi Pieksäjärvi
Näkymä Pieksänjärvelle kaupungista käsin.
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Etelä-Savo
Kunnat	Pieksämäki
Koordinaatit	62°20′34″N, 27°09′00″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue	Pieksäjärven v−alue (14.79)
Tulouomat	Surnuinjoki, Pohosjoki, Myllypuro
Laskujoki	Haapajoki Kaihlaseen
Taajamat	Pieksämäen keskustaajama
Järvinumero	14.793.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	118,9 m
Pituus	9 km
Leveys	4,4 km
Rantaviiva	64,429 km
Pinta-ala	20,982 km²
Tilavuus	0,0433855 km³
Keskisyvyys	2,07 m
Suurin syvyys	14 m
Valuma-alue	175,42 km²
Keskiylivirtaama	8,1 m³/s (MHQ)
Keskivirtaama	2,2 m³/s (MQ) (1992)
Keskialivirtaama	0,1 m³/s (MNQ)
Veden viipymä	317 d
Saaria	81
	Salonsaari, Pajuluoto, Kaislaluoto, Hepoluoto
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Maantietoa

Pieksänjärvi on 9,0 kilometriä pitkä, 4,4 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 2 098 hehtaaria eli 21 neliökilometriä (km²). Järven rantaviiva on varsin selkeäpiirteinen kahdesta syystä. Järvellä suoritettiin 1950-luvulla järvenlasku, joka paljasti matalarantaiselta järveltä uudeksi rantaviivaksi aallokossa tasoittunutta järvenpohjaa. Toiseksi, järvi sijaitsee keskellä Pieksämäen drumliinikenttää, jossa viime jääkauden loppuvaiheen aikana mannerjäätikön liikkuessa sen alle muodostui runsaasti liikkeen suuntaisia moreeniselänteitä, joita kutsutaan drumliineiksi. Drumliinin luoteispää on korkea ja leveä, mutta kaakkoispää on kapea ja matala. Drumliinin muoto on kuin pisaralla, jonka häntä osoittaa kaakkoon päin. Drumliineja on sekä rannikolla että järven pohjassa. Drumliinit ja muut vastaavasta syystä syntyneet pinnanmuodot aiheuttavat rantaviivaan luode-kaakko -suuntaisia niemiä ja lahtia, joita esiintyy itäosien etelärannassa. Yleisestikin moreenimaaston piirteet ovat täällä melko selväpiirteisiä.

Vaikka maasto onkin alavaa, voidaan järveltä nähdä joitakin rannikoiden pinnanmuotoja. Lounaisrannasta kohoaa 160 metrin korkeuteen Uhomäki, joka näkyy kauaksi järvelle. Laaja moreeniselänne sijaitsee Nenonpellossa. Nenonpellon länsipuolella sijaitsee laaja kumpumoreenikenttä. Osa muodostumista ovat harjujaksojen kohteita. Sellaisia ovat esimerkiksi Pieksänniemen harju, joka jatkuu etelässä Partaharjuna.

Järvellä on kaksi suurta järviallasta, joita erottavat Tahinniemen ja Laskensaaren välinen, keskellä järveä sijaitseva, järvenpohjan karikkoinen selänne eli riutta. Eteläinen järviallas on 7,8 km² suuruinen ja pohjoisempi on 12,7 km² kokoinen. Pohjoisessa järvialtaassa on siinäkin vedenalainen selänne Vemmelniemen ja Petronsaaren välissä. Selänteen koillispuolelle jää pienialainen Vemmellahti ja lahden edusta-alue, joiden vesialueen pinta-ala on noin 400 hehtaarin suuruinen .

Järvellä on kartan mukaan 81 saarta. Suurin saari on koillisosassa sijaitseva Salonsaari, jonne johtaa pengertie lyhyen sillan kautta. Muuta saaret sijaitsevat yleensä rannikon tuntumassa. Eteläisessä järvialtaassa sijaitsee esimerkiksi Tiirinluoto, Pajuluoto, Raunioluoto, Hepoluoto, Syväsaari, Lastensaari ja Likosaari. Järvialtaiden välisellä riutalla on vielä Tuomarsaari, Ollinluoto, Tupsu ja Haapasaari. Pohjoisessa järvialtaassa sijaitsee Kaislaluoto. Pohjoisen altaan toisella riutalla on vielä Heikinluoto.

Pieksänjärvi on melko matala. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on määritetty 43,39 miljoonaa kuutiometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 2,1 metriä. Keskisyvyydeksi ilmoitetaan myös esimerkiksi 1,85 metriä  tai 2,3 metriä . Syvin kohta sijaitsee järven eteläosassa ja siinä on 14 metriä vettä ( tai 14,5 metriä ). Sen lisäksi järven länsiosassa sijaitsevan Syväsaaren länsipuolella on pieni yli 6 metriä syvä kohta. Muualla järvi on alle 6 metriä syvä.

Järven rantaviivan pituus on 64,4 kilometriä. Pieksämäen keskustaajama sijaitsee järven lounaispäässä ja taajama-aluetta sijaitsee rannikolla noin viiden kilometrin matkalla. Savon rata kulkee itärannikolla aivan rantaviivan tuntumassa, mikä on vaikeuttanut teiden rakentamista näille rannoille. Länsirantaa seuraa läheltä kantatie 72, josta haarautuu lähemmäksi rantaa kaskustaan johtava yhdystie 4504. Kantatie poistuu järveltä Nenonpellon jälkeen ylitettyään Surnuinjoen. Täällä toimii edelleen Vaalijala. Järven pohjoisosa on harvaan asuttua seutua ja siellä on rantaan johtavia teitä vähän. Keskustasta johtaa pohjoiseen järven itäpuolella kulkeva yhdystie 15287, joka haarautuu Partaharjulla useaksi tieksi. Yksi niistä johtaa Haapakoskelle ja kulkee alussa järven lähellä. Hiekanpään lahdella sijaitsee pitkä uimaranta, jossa on urheilumahdollisuuksia ja jossa voi matalassa vedessä uida .

Hydrologiaa ja säännöstely

Pieksänjärven valuma-alueen suuruus luusuasta mitattuna on 175,42 km² (, tai 170 km² ) ja järvisyys 19,0 % . Järven seudulla on sateisinta heinäkuussa (60–80 millimetriä kuukaudessa) ja vähäsateisinta maaliskuussa (15–30 mm/kk). Alueen vuosittainen sadanta on 400–500 millimetriä, josta 30–40 % tulee lumena.

Järven luusuassa on säännöstelypato, jolla säädellään Haapajokeen menevää virtaamaa. Järvestä on käytettävissä vuonna 1992 julkaistuja virtaamatietoja. Niiden mukaan luusuassa on keskivirtaama (MQ) 2,2 kuutiometriä sekunnissa (m³/s, myös 1,58 m³/s ), keskiylivirtaama (MHQ) 8,1 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 0,1 m³/s. Suurin virtaama (HQ) on ollut 13,7 m³/s. Touko-kesäkuussa vaihtelevat keskivirtaamat tavallisesti 1,0–4,5 m³/s ja heinä-elokuussa 0,5–3,0 m³/s. Vesi vaihtuu järvessä melko nopeasti, sillä laskennallinen viipymä on 317 vuorokautta.

Järven vedenpinnan korkeus on 118,9 metriä mpy. Järvi on säännöstely siten, että vedenpinnan tavoitteelliset yläraja ja alaraja ovat 118,85 metriä mpy. ja 118,40 metriä mpy. Karttoihin on merkitty raja-arvot 118,49 metriä ja 119,09 metriä mpy.

Luontoarvoja

Järven valuma-alueella on yksi pistekuormittaja, Pieksämäen kaupunki, jonka talouksien jätevedet puhdistetaan yhdessä vedenpuhdistuslaitoksessa. Puhdistetut jätevedet johdetaan Vehkalampeen, josta ne valuvat Uuhilammen kautta Pieksänjärveen. Vuonna 1992 pääsi puhdistettujen jätevesien mukana noin 600 kilogrammaa fosforia vesistöön vuosittain. Tämä oli tuolloin arviolta kuudesosa hajakuormituksen tuottamasta fosforista. Typpiyhdisteiden vuosittainen hajakuormitus arvioitiin 49 450 kilogrammaksi.

Pieksänjärvi on järvialtaan fysiologisten ominaisuuksiensa takia ollut kohtalaisen runsasravinteinen jo luonnontilaisenakin. Järvi on tyypiltään latvajärvi . Järvessä ei tapahdu lämpötilakerrostumista, sillä järven keskisyvyys on 2,1 metriä ja tuulen nostattamat aallot pystyvät sekoittamaan veden tasalaatuiseksi. Järven ainoassa ja pienialaisessa syvänteessä tilanne on poikkeava. Vedenlaatua tutkittiin vuosina 2000–2006. Niiden mukaan Haapajokeen purkautuvassa vedessä oli väriluku 70,8 mg Pt/l, sameus 2,1 FTU, happamuustaso pH 6,7, alkaliteetti 0,2 mmol/l, happipitoisuus 9,1 milligrammaa litrassa, kokonaisfosforipitoisuus 18,1 mikrogrammaa ja kokonaistyppipitoisuus 626 mikrogrammaa litrassa vettä. Pieksänjärven forforiravinteiden kehitys on 2000-luvun alussa ollut kasvava ja typpiravinteiden kehitys on ollut vähenevä. Vuonna 2015 oli väriluku alle 68 mg Pt/l, näkösyvyys 1,0 metriä ja kokonaisfosforipitoisuus noin 25 mikrogrammaa litrassa vettä.

Vedenlaatuun vaikuttaa Pieksäjärven alueen suuret suoalueet, jotka muodostavat siitä 17,7 %, sekä siihen laskevissa pienissä vesistöalueissa Surnuinjoen valuma-alueella 47,7 %, Vangasjärven alueella 21,8 % ja Salvosen valuma-alueella 29,6 %. Erityisesti Surnuinjoen valuma-alueella on korkea ojitusintensiteetti.

Mikkelin vesipiirin 1980-luvun alussa tekemän kalatalousselvityksen mukaan järvessä elää ainakin ahven, hauki, lahna, ankerias, kiiski, muikku, made, salakka, särki ja siika. Näistä ankerias-, muikku- ja siikakannat ovat istutuksen varassa, mutta muut lajit lisääntyvät luontaisesti. Elinkelpoisimmat kannat olivat hauella, lahnalla ja ahvenella. Järvessä oli tuolloin hyvin kalaa ja sitä kalastettiin ahkerasti. Vuonna 1981 oli järvellä kotitarvekalastajia noin 830 ja urheilukalastajia noin 2 200. Vuonna 1986 kalasti Pieksänjärvellä noin 900 ja vuonna 1987 noin 600 henkeä. Vuonna 1988 lukumäärä alkoi taas kasvaa.

Vesistösuhteet

Piekänjärvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Pieksäjärven valuma-alueella (14.79), jonka Pieksäjärven alueeseen (14.793) järvi kuuluu. Järvi on tyypiltään latvajärvi Siihen laskee kolme suurempaa uomaa, joille on määritetty omat vesistöalueensa.

Salvosen valuma-alueen (14.794) laskujoki alkaa Salvosen (122 ha) pohjoispäästä Partaharjun leirikeskuksesta. Se virtaa Muta-Sahvosen (3 ha) ja Saunalammen (5 ha) läpi Pieksänjärven itärantaan. Laskuoja lähellä on vielä Heinälampi (2 ha). Keskustan länsipuolella sijaitsee Vangasjärven valuma-alue (14.795), jonka pääjärvi on Vangasjärvi (431 ha). Se laskee Kirkkojokea myöten Uuhilammen (15 ha) läpi ja jatkaa Pohosjokea pitkin Pieksänjärven lounaispäähän. Uuhijärveen laske Veshkalampi (42 ha). Samaan valuma-alueeseen kuuluu Säälampi (17 ha), joka sijaitsee keskustan eteläpuolella. Kolmas suuri valuma-alue on Surnuinjoen valuma-alue (14.796). Siinä Pohjois-Surnui (188 ha) laskee Surnuinvälijokea pitkin Kirkko-Surnuihin (106 ha) ja edelleen Surnuinjokea myöten Pieksänjärven lahteen Nenonpellossa. Muut järvet tai lammet sijaitsevat Pieksäjärven alueella (14.793), jonka laskuojat ovat pieniä. Kukkarolahteen laskee Kukkarojärvestä (121 ha) alkava oja, joka virtaa pienen Likolammen kautta. Kukkarojärven valuma-alueella sijaitsee vielä Tahinlampi (15 ha), Pieni Tahinlampi (1 ha) ja sen seuralainen, Mannisenlampi (10 ha) ja Hautonen (9 ha). Lähellä Haapajoen joenniskaa on pieni Mustanlampi (7 ha), jonka oja laskee Vemmellahteen.

Järven laskujoki on Haapajoki, joka virtaa Kaihlasen kautta Haapajärveen. Haapajoki muodostaa Pieksäjärven valuma-alueen pääuoman yläjuoksun. Piekänjärven vedenpinnan korkeus on 118,9 metriä mpy., jolloin jokeen muodostuu 16,8 metrin pudotus Haapajärveen mennessä.

Historiaa

Luonnonhistoriaa

Kun viime jääkauden loppuvaiheessa sulavan mannerjäätikön reuna muutti sijaintiaan, peittyi Pieksänjärven seutu Itämeren jääjärvivaiheen alle. Vesi oli noin 10 metriä järven nykyisen vedenpintaa korkeammalla. Vesi kuitenkin laski nopeasti ja Pieksänjärvi kuroutui omaksi järvekseen noin 11 000 vuotta sitten. Kuroutumisen jälkeen kertyneestä sedimenttinäytteestä on teetetty radiohiilinäyte, joka tukee hyvin kuroutumisajoitusta. Siitä alkaen on järven laskukynnys säädellyt järven vedenpinnan tasoa. Laskukynnys sijaitsee järven koillisosassa, joten maanpinnan kallistuminenkaan ei ole vaikuttanut vedenpinnan tasoon merkittävästi. Järvi on madaltunut sedimenttien aiheuttaman osittaisen täyttymisen vuoksi. Suurin vaikutus on kuitenkin ollut ihmisen toimittamilla järvenlaskuilla.

Lähihistoriaa

Ennen alempana mainittua järvenlaskua julkaistiin vuonna 1945 taloudellinen kartta. Siinä on Pieksämäki samalla kirkonkylä ja rautatieliikenteen solmukohta. Kirkonkylä sijaitsi kartan mukaan nykyisen keskustan länsilaidalla ja rautatieasema sen itälaidalla. Kummassakin oli oma rakennuskannan tihentymä sillä erolla, että peltomaat sijaitsivat kirkonkylän ympärillä. Ennen järvenlaskua järven pinta-ala oli luonnollisesti hieman nykyistä suurempi, mutta mitään merkittäviä eroja nykyiseen rantaviivaan ei ole. Maininnan arvoisia kohtia ovat kartassa näkyvät Petronsaaren niemi, joka tuolloin oli saari, sekä Ruokolahti, joka on nykyään pienempi. Järven rannikoiden peltoala oli huomattavasti suurempi, sillä nykyään viljelystä on lähes kokonaan luovuttu. Peltoa oli tuolloin kirkonkylällä melko runsaasti, Nenonpellolla, Salonsaaressa, Partaharjulla, Kukkaroniemellä.

Järvessä suoritettiin järvenlasku vuonna 1951 (tai 1955 ). Silloin laski järven vedenpinta 1,2 metriä (tai 1,05 metriä ), mutta vuonna 1977 vedenpintaa nostettiin vesioikeuden päätöksellä 0,5 metriä. Vedenpinta on siis nykyään vain 0,7 metriä alempana kuin muinoin. Vuosina 1979–1988 vedenkorkeus vaihteli 118,41–119,17  metriä mpy. ja keskivedenkorkeus (MW) oli 118,77 metriä mpy. Järvenlaskun yhteydessä järven luusuaan rakennettiin säännöstelypato. Järvenlasku aiheutti matalarantaisessa järvessä eroosiota, jonka liikkeelle lähteneet sedimentit kerrostuivat syvemmällä. Vedestä paljastuneita mutaisia alueita metsittyi ja niiden rantaviiva saattoi soistua kuten on tapahtunut Kukkarolahdella. Vesijättömaata ei ole otettu viljelyyn.

Järvenlasku ja Pieksämäen jätevesien johtaminen järveen huononsi sen tilaa merkittävästi. Järvessä esiintyi talvisin happikatoa ja toisinaan hygieniahaittoja. Jäteveden puhdistuslaitos rakennettiin Hiekanpään länsirannikolle . Jätevedenpuhdistuksen alkaminen vuonna 1974 vakiinnutti jäteveden vaikutuksen järven sietokyvylle riittävälle tasolle. Jätevesien purkausputken siirto Vehkalampeen paransi tilannetta järven eteläisellä järvialtaalla. Fosforipitoisuudet, jotka olivat yli 30 mikrogrammaa litralle vettä, alkoivat pienentyä kohti 20 mikrogrammaa litrassa. Tämä pienensi levän biomassaa samassa suhteessa..Eteläisen järvialtaan syvänteessä aloitettiin vuonna 1985 hapeus, jota on jatkettu tähän päivään sakka (v. 2023). Järven käyttökelpoisuusluokitus oli vuonna 1992 tyydyttävä .

Vuonna 1992 kerrottiin, että järven jäätyminen tapahtui keskimäärin 20.11. ja jäidenlähtö 10.5. Jääpeitettä oli keskimäärin 5,5 kuukautta..

Lähteet

• Manninen, Pertti: Pieksajärven vesistöalueen tila vv. 1975–1991. Vesi- ja Ympäristöhallituksen moniste sarja, Nro 445. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus / Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri, 1992. ISBN 951-47-6710-1. Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet

Rautalammin reitti

Hankavesi

• Suontienselkä–Paasvesi
• Pielavesi – Säviänvirran kanava – Haapajärvi – Pieksänjärvi
• Iisvesi – Rasvanki – Virmasvesi – Hirvijärvi–Kallioselkä–Ahveninen–Suovu ‎
• Nilakka – Kolun kanava – Äyskoski
• Koskelovesi-Miekkavesi – Nokisenkoski – Niinivesi – Säynätsalmen kanava – Iisvesi
• Kiesimä – Kerkonkosken kanava – Sonkari – Vesantojärvi – Kiesimän kanava – Neiturin kanava
• Konnekoski – Hankavesi – Myhinkoski – Myhinjärvi
• Konnevesi – Kellanvirta – Liesvesi – Vanginvesi – Korholankosket – Kynsivesi–Leivonvesi – Simunankoski – Kuusvesi
• Armisvesi – Hankavesi – Kuuhankavesi – Venejoki
• Lievestuoreenjärvi – Sahinjoki
• Uurainen – Nurminen – Ahveninen
• Tarvaalankoski – Saraavesi

Rautalammin reitin valuma-alue (14.7)