Hiukkanen (Pieksämäki)

järvi Pieksämäellä Hietakylän lähellä
(Ohjattu sivulta Huikkanen (Pieksämäki))

Hiukkanen on Etelä-Savossa Pieksämäellä Hietakylässä sijaitseva järvi.[1][2]

Hiukkanen
Valtiot Suomi
Maakunnat Etelä-Savo
Kunnat Pieksämäki
Koordinaatit 62°26′35″N, 27°20′54″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Suonenjoen valuma−alue (14.78)
Tulouomat Vääränjoki Pieni-Väärästä,
oja Pienestä Kuorejärvestä
Laskuoja oja Pörönlampeen [1]
Järvinumero 14.784.1.002
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 100,3 m [1]
Pituus 2,5 km [1]
Leveys 1,2 km [1]
Rantaviiva 11,616 km [2]
Pinta-ala 1,53192 km² [2]
Saaria 3 [1]
Kokkosaari, Kalmasaari
Kartta
Hiukkanen

Järven nimitys

muokkaa

Järven nimestä esiintyy variaatio Huikkanen, joka voisi olla kirjoitusvirhe. Tämä muoto ollut käytössä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Hertta-tietokannassa ja Järviwikissä.[2][3] Kuitenkin, järven nimi on kirjoitettu muodossa Hiukkanen peruskartoissa vuosilta 1973, 1989 ja 1998.[4][5][6]

Maantietoa

muokkaa

Järvi on 2,5 kilometriä pitkä, 1,2 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 153 hehtaaria eli 1,5 neliökilometriä. Järvi sijaitsee Hietakylässä Suontienselän eteläpuolella. Se on muodostunut harjujakson viereen, mikä ilmenee järven luoteis- ja länsirannikolla. Siellä on jyrkkärinteisiä harjuselänteitä, joiden supat aiheuttavat paikallisia korkeusvaihteluita. Luoteenpuoleista aluetta kutsutaan Hietakylänkankaaksi ja länsirantojen maisema muodostuu Kuvajaniemen ja mantereen selänteiden välisen Kuvajalahden rinteistä. Selänteiden korkeudet vaihtelevat 120 metrin mpy. molemmin puolin. Järven rantaviiva on melko selväpiirteinen muualla paitsi länsirannikolla. Harjujakson selänteistä muodostuu 1,9 kilometriä pitkä Kuvajaniemi, jonka suojaan jää 1,7 kilometrin pituinen Kuvajalahti. Kuvajaniemellä on vielä lyhyt pohjoiseen työntyvä Kalmaniemi. Niemen itäpuolella sijaitsee lyhyempi Kesälahti, jota suojaa pohjoisessa sijaitseva lyhyt niemi. Järvellä on kartan mukaan kolme saarta. Kuvajaniemen kärjen edustalla sijaitsee Kokkosaari ja Kalmaniemen kärjen edustalla Kalmasaari. Kolmas saari sijaitsee Kesälahdessa. Järveä ei ilmeisesti ole luodattu.[1][2][7]

Sen rantaviivan pituus on 11,6 kilometriä. Itäiset rannat ovat alavaa maastoa. Sekä länsi- että koillisrannat ovat peltomaata, mutta muualla ovat rannat metsämaata. Järven ympäristössä on Hietakylän liittyvää haja-asutusta, jota on rannikolla yhdeksän tilan verran. Vapaa-ajan asuntoja on noin 20. Suonteen ja Jäppilän välinen yhdystie 4520 seuraa järven itärantoja näköetäisyydellä.[1][2][8]

Geologiaa

muokkaa

Järven itäpuolella on paksuhkon pohjamoreenin päällä kivistä pintamoreenia, joka muodostaa Sormilaan asti ulottuvan kumpareisen kentän. Järven itäpuolinen harjujakso saa alkuunsa Toisesta Salpausselästä, josta tulee pitkä harjujakso Punkaharjun ja Rantasalmen kautta Jäppilään. Sieltä se tulee Kaidanharjuna Niiniselle ja Hiukkaselle, jatkaen Suontienselän yli Suonenjoen Lintharjulle.[9] Näiden harjuselänteiden sisällä on hyvälaatuista pohjavettä, joka purkautuu nyt pääosin järviin. Hietakylänkankaan, Mikankankaan ja Kuvajaniemen harjuselänteiden liepeille on vuosituhansien aikana aallokon vaikutuksesta kerrostunut hietaa. Hiedan tai saven päälle muodostuneita soita on raivattu peltomaaksi. Peltojen takana oleva Kaatronsuo on paksuturpeinen suo, jonka kuivatusojista osa on johdettu järveen.[10]

Vesistösuhteet

muokkaa

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Suonenjoen valuma-alueella (14.78), jonka Hiukkasen valuma-alueeseen (14.784) se kuuluu. Valuma-alueella on 15 vähintään hehtaarin kokoista järveä tai lampea. Niistä Hiukkanen ja Niininen (128 ha) ja Vääränjärvi (71 ha) ovat suurimpia. Kuvajalahteen laskeva Vääränjoki on suurin latvajoki. Sen valuma-alueella ovat Niininen ja Vääränjärvi sekä Pieni-Väärä (5 ha). Ison Kuorejärven (13 ha) ja Pienen Kuorejärven (2 ha) kautta laskee pieni puro, jonka valuma-alueella sijaitsee myös Valkeinen (9 ha). Harjujaksoon on muodostunut järviä, joilla ei ole laskuojia. Tällaisia ovat Kuvajaniemellä sijaitsevat Ruunalampi (2 ha), Paskolammit, Lehmilampi ja Likolampi. Järven vedenpinnan korkeus on 100,3 metriä mpy. ja se laskee jokea myöten Suontienselkään pienen Pörönlammen (1 ha) läpi. Laskujoelle kertyy pudotusta 0,9 metriä.[1][2][3]

Historiaa

muokkaa

Suonenjoen niskalla sijaitsevia Yläkoskea ja Myllykoskea perattiin 1820-luvulla, jolloin Suontienselän vedenpinta laski säilyneiden selvitysten mukaan 1,3 metriä. Kaakkoisrantojen muinaisrannat viittaavat kuitenkin siihen, että toteutunut järvenlasku jäi pienemmäksi.[11] Koska Suontienselän nykyinen vedenpinta on alle metrin alempana, on järvenlaskua edeltävä vedenpinta voinut olla Hiukkasellakin nykyistä korkeampi. Silloin ei Hiukkanen olisikaan ollut itsenäinen järvi, vaan Suontienselän lahti, jolloin itsenäisen järven ikä olisikin vain noin 100 vuotta. Tämä voisi selittää Hietakylänkankaalta löydetyt nuoret rantavallit. Paljon vanhempia ovat sellaiset muinaisrannat, jotka sijaitsevat 108 metriä mpy.[10] Niiden alkuperä lienee siltä ajalta, kun seutukunta vasta oli kohoamassa meren alta vapauduttuaan ensin mannerjäätikön alta.[12]

Paikallistarinoiden mukaan ihmisiä on haudattu paikkakunnalle joko Kalmasaareen tai Kalmaniemeen. Kalmiston sijaintia ei tunneta tämän tarkemmin eikä sitä olla etsitty.[13][14]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i Hiukkanen, Pieksämäki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.4.2024.
  2. a b c d e f g Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 16.4.2024.
  3. a b Hiukkanen (14.784.1.002) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.4.2024.
  4. Peruskartta 1:20 000. 3241 04 Kotamäki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1973. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 16.4.2024)
  5. Peruskartta 1:20 000. 3241 04 Kotamäki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1988. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 16.4.2024)
  6. Peruskartta 1:20 000. 3241 04 Kotamäki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1998. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 16.4.2024)
  7. Hiukkanen, Pieksämäki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.4.2024.
  8. Hiukkanen, Pieksämäki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.4.2024.
  9. Kukkonen, Esa & Leino, Jukka: Maaperäkartan 3241 07 selitys (PDF) gtk.fi. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus. Viitattu 18.4.2024.
  10. a b Kukkonen, Esa & Leino, Jukka: Maaperäkartan 3241 04 selitys (PDF) gtk.fi. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus. Viitattu 18.4.2024.
  11. Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona, s. 127–129. Tutkimusraportti 160. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.3.2024).
  12. Pajunen, Hannu: Vesistöjen kehitys Suonenjoen–Leppävirran välisellä vedenjakajaalueella jääkauden jälkeen. Geologi, 2014, 66. vsk, nro 6, s. 135–147. Helsinki: Geologinen seura ry. ISSN 2670-2789. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 27.3.2024.
  13. Muinaisjäännösrekisteri: Hiukkanen Kalmaniemi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  14. Muinaisjäännösrekisteri: Hiukkanen Kalmasaari Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.

Aiheesta muualla

muokkaa