Vanginvesi

Kymijoen vesistöön kuuluva järvi Keski-Suomen maakunnassa

Vanginvesi on Keski-Suomessa oleva pieni ja sokkeloinen virtaveden muodostama järvi, jonka kautta Pesiäissalmeen tuleva Konneveden vesi laskee Korholankoskien kautta Kynsiveteen.[2] Se kuuluu Suomen Natura 2000 -alueisiin. Järvi muodostuu itäisestä ja läntisestä osasta, joiden välillä vedet tekevät lähes täyskäännöksen kiertäessään Suorttaniemen. Vanginvesi-nimeä on pyritty selittämään monenlaisilla tarinoilla, mutta varmaa tietoa nimen synnystä ei ole.

Vanginvesi
Valtiot Suomi
Maakunnat Keski-Suomi
Kunnat Konnevesi, Hankasalmi
Koordinaatit 62°34′50″N, 26°12′30″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Liesveden alue (14.36)
Laskujoki Korholankosket
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 90 m[1]View and modify data on Wikidata
Kartta
Vanginvesi

Vanginveden Natura-alueeseen kuuluu koskijaksoja ja Leppäveden-Kynsiveden vesistöalueen vesialueita. Alue muodostuu peräkkäisistä hitaasti virtaavista altaista, joiden välissä on varsin voimakkaasti virtaavia koskia. Veden laatu on alueen vaikutuspiirissä olevista kalanviljelylaitoksista huolimatta säilynyt hyvänä. Vanginvesi kuuluu ruokojärviin. Tyypin tunnuslaji järviruoko muodostaa järvessä paikoin laajoja kasvustoja. Vesikasvillisuus suojaisissa salmissa ja lahdissa on varsin runsasta. Sen lajisto on tyypillistä selkävesien lajistoa, kuten palpakot, järvisätkin, pohjanlumme ja ulpukka. Hiekkarannoilla tavataan myös nuottaruohoa ja järvikortetta. Linnusto on tyypillistä karujen vesien lajistoa: kuikka, tukkakoskelo, kala- ja selkälokki ja kalatiira. Alueella on arvoa myös järvitaimenen ja harjuksen elinympäristönä.[3]

Vanginvesi on osa Konneveden–Laukaan melontareittiä. Yksi sen taukopaikoista on Pesiäissalmessa.[4]

Lähteet muokkaa

  1. Maanmittauslaitoksen paikannimirekisteri, Maanmittauslaitos  . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Järviwiki. Vanginveden-Liesjärven alue. Viitattu 27.1.2014.
  3. Vanginveden Natura-alue. Ympäristö.fi. Viitattu 3.2.2014.
  4. Antero Rautio ja Seppo J. Partanen (toim.): Suomen melontaopas, s. 106. Helsinki: Edita, 2004. ISBN 951-37-4015-3.