Kellanvirta

joki Konneveden kirkonkylän lähellä

Kellanvirta on Keski-Suomessa Konnevedellä Konneveden kirkonkylän lähellä virtaava viisi kilometriä pitkä joki, joka muodostaa lyhyen osuuden Rautalammin reitin pääreitin keskijuoksulla. Joki alkaa Konneveden Pitkälahdesta ja se laskee Liesveden Kellanlahteen.[2]

Kellanvirta
Taikinainen
Taikinainen
Maat Suomi
Maakunnat Keski-Suomi
Kunnat Konnevesi
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Kellanvirran alue (14.362)
Pinta-ala 5 781,79 km² [1]
Järvisyys 20,82 % [1]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Konnevesi, kirkonkylä
  62.61886°N, 26.34457°E
Laskupaikka Liesvesi, Rossinkylä
  62.58119°N, 26.31267°E
Läpivirtausjärvet Kellanvirta ja patoallas
Esteet pato ja Kellanvirran vl
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 95,4 m [2]
Laskukorkeus 90,3 m [2]
Korkeusero 5,1 m
Pituus 5 km [2]
Leveys 60 – 1 110 m
Kaltevuus 1,02 m/km
Suurin virtaama 143 m³/s (HQ) [3]
Keskiylivirtaama 93,28 m³/s (MHQ) [3]
Keskivirtaama 56 m³/s (MQ) [4]
Keskialivirtaama 32,92 m³/s (MNQ) [3]
Pienin virtaama 17,8 m³/s (NQ) [3]
Muuta

Joen kulku muokkaa

Joki saa alkunsa Konneveden Pitkälahdelta alkavassa Siikakoskessa, jossa on pudotusta 1,1–1,2 metriä ja jonka pituus on noin 100 metriä [5] ja pinta-ala 10 hehtaaria [6]. Koski laskee yli kilometrin leveään läpivirtausjärveen, jota vesistöviranomaiset kutsuvat myös Kellanvirraksi. Järven lounaispäässä vesi jatkaa matkaansa noin 700 metriä pitkässä jokiuomassa, joka alkaa Taikinaisessa ja loppuu Karinkoskessa. Taikinainen on lyhyt nivamainen koski, mutta Karinkoski on noin 350 metriä [5] pitkä koski, jonka pinta-ala on 11,7 hehtaaria [6]. Karikoski laskee 1,6 kilometriä pitkään ja 150–400 metriä leveään virtaan. Virran eteläpäässä vesi ahtautuu alajuoksulla kapeaan jokimaiseen uomaan, joka on 1,2 kilometriä pitkä ja 50–100 metriä leveä. Uoman niskalla sijaitsee 100 metriä pitkä pohjapato, jonka yli vesi syöksyy Kellankoskeen. Kellankoski on noin 550 metriä [2] pitkä ja siinä on suurin pudotus 2,9 metriä [5]. Kellankosken pinta-ala on noin 16,8 hehtaaria [6]. Jokiuoma on jaettu kahtia siten, että osa vedestä ohjautuu rinnakkaista uomaa myöten 180 metriä alempana sijaitsevaan Kellankosken vesivoimalaitokseen. Rinnakkaiset uomat yhtyvät hieman voimalan alapuolella yhdeksi uomaksi. Koskimainen osuus päättyy joessa olevaan mutkaan ja se laskee lopuksi Kellanlahdessa olevaan lahdelmaan.[2]

Hydrologiaa muokkaa

Kellanvirta sijaitsee Kymijoen vesistössä (14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Konneveden alueen (14.71) alapuolella sijaitsevassa Leppäveden–Kynsiveden alueessa (14.3), jonka Kellanvirran alueeseen (14.362) se kuuluu.[7][8][9] Joen valuma-alueen pinta-ala on 5 781,79 neliökilometriä ja sen järvisyys on 20,82 %.[1]

Kellanvirran virtaamat mitataan Siikakosken niskalta ja ne ovat keskivirtaamana (MQ) olleet 56 kuutiometriä sekunnissa (m³/s, vuosina 1981–2010 [4]), keskiylivirtaamana (MHQ) 93,28 m³/s ja keskialivirtaamana (MNQ) 32,92 m³/s. Virtaama-arvot on mitattu vuosina 1967–2022. Pienin mitattu virtaama (NQ) on 17,8 m³/s, joka sattui viimeksi 24.10.2006, ja suurin virtaama (HQ) on 143,00 m³/s, joka mitattiin 21.6.1988.[3]

Luontoarvoja muokkaa

Konnevesi on hyvin kirkas ja puhdasvetinen järvi, jonka kokonaisfosforipitoisuudet ovat alle 10 mikrogrammaa litrassa vettä. Kellankoskessa fosforipitoisuudet ylittävät 10 mikrogrammaa litrassa vettä. Konneveden kirkonkylän jätevedet johdetaan Siikakosken alapuolella Kellanvirtaan. Siikakosken viereisen kalankasvatuslaitoksen vesi otetaan Konnevedestä ja lasketaan käytön jälkeen Siikakosken alapuolelle.[6]

Virkistyskäyttö muokkaa

Joen kautta kulkee Konnevesi-Laukaa-melontareitti.[10] Taikinaisen ja Karinkosken itäpuolelle on merkitty partiomajan polku.[11] Muutamissa kohdissa joen varressa on laavu tai nuotiopaikka.[2]

Historiaa muokkaa

Siikakoskessa on toiminut aikoinaan vesimylly ja vesisaha, jotka on myöhemmin purettu pois. Kosken oikealla rannalla toimii nykyään kalankasvatuslaitos. Karinkoskessa toimineista vesivoimaa hyödyntämistä laitteista ei ole tässä tietoa. Sen sijaan Kellankoskessa on toiminut 1930-luvun lopulta asti vesivoimalaitos, joka on hyödyntänyt alusta alkaen vain osaa vesivoimasta.[5]

Keisarillinen senaatti määräsi 23.3.1914 Rautalammin lauttausväylästä. Uittotoiminta oli alkanut kuitenkin jo 1850-luvulla ja sitä jatkettiin vuoteen 1964 saakka. Vuosina 1972–1973 uittolaitteet purettiin pois.[12]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. a b c d e f g Kellanvirta, Konnevesi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.8.2023.
  3. a b c d e Kymijoen vesistö - Konnevesi luusua (virtaamatietoja vuosilta 1967–2022) vesi.fi. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.8.2023.
  4. a b Mittausasemien virtaamat - Keski-Suomi (virtaamatietoja vuosilta 1981–2010) vesi.fi. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.8.2023.
  5. a b c d Koski-inventointi, s. 70. raportti 188. Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
  6. a b c d Rautalammin reitti – Kansallisvesi. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 108, s. 111, 117, liite 5. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1992. ISBN 951-47-6365-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. Konneveden alue (14.71) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.8.2023.
  8. Leppäveden–Kynsiveden alue (14.3) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.8.2023.
  9. Kellanvirran alue (14.362) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.8.2023.
  10. Konnevesi-Laukaa-melontareitti (PDF) aitomaaseutu.fi. Viitattu 8.8.2023.
  11. Partiomajan polku 2 km (PDF) Konneveden ja Rautalammin kunnat. Viitattu 8.8.2023.
  12. Tarvaalanoski tarvaala.fi. 2014. Viitattu 8.8.2023.

Aiheesta muualla muokkaa