Varsinais-Suomen maakunta

maakunta Suomessa
(Ohjattu sivulta Varsinais-Suomi)
Hakusana ”Varsinais-Suomi” ohjaa tänne. Varsinais-Suomen historiallisesta maakunnasta on oma artikkeli.

Varsinais-Suomi (ruots. Egentliga Finland) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Saaristomeren rannikolla ja saarissa. Maakunta koostuu Loimaan, Salon, Turun, Vakka-Suomen ja Turunmaan seutukunnista. Naapurimaakunnat ovat Ahvenanmaa lounaassa, Kanta-Häme ja Pirkanmaa koillisessa, Satakunta pohjoisessa sekä Uusimaa idässä. Nykyinen maakunnan alue on Varsinais-Suomen historiallista maakuntaa hieman laajempi, sillä se käsittää myös Loimaan seudun, joka kuuluu Satakunnan, sekä Someron, joka kuuluu Hämeen historialliseen maakuntaan.

Varsinais-Suomen maakunta
Egentliga Finland

vaakuna

sijainti

Historialliset läänit Turun ja Porin lääni (1634–1997)
Länsi-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Turku
Maakuntajohtaja Kari Häkämies
Pinta-ala ilman merialueita 10 912,22 km²
10:nneksi suurin 2021 
Kokonaispinta-ala 20 537,55 km²
6:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 10 666,06 km²
– sisävesi 246,16 km²
– meri 9 625,33 km²
Väkiluku 490 790
kolmanneksi suurin 31.12.2023 [2]
väestötiheys 46,01 as./km² (31.12.2023)
Maakuntalaulu Varsinaissuomalaisten laulu
Nimikkolajit  
– eläin kettu
– järvi Pyhäjärvi
– kala silakka
– kasvi tammi
– kivi punainen graniitti
– lintu naakka eli hakkinen
Lyhenne FI-19

Varsinais-Suomen pinta-ala 2021-01-01 1. tammikuuta 2021 oli 20 537,55 km², josta maa-alueita on 10 666,06 km², sisävesiä 246,16 km² ja merialueita 9 625,33 km².[3] Maakunnan väkiluku 2023-12-31 31. joulukuuta 2023 oli 490 790 henkeä[2], joten se oli Uudenmaan ja Pirkanmaan jälkeen Suomen kolmanneksi runsasväkisin maakunta. Maakunnan valtakunnallinen väestöosuus on noin 8,7 prosenttia. Asukkaista 5,7 prosenttia oli ruotsinkielisiä ja 3,9 prosenttia vieraskielisiä. Varsinais-Suomen väestötiheys on Suomen toiseksi suurin Uudenmaan maakunnan jälkeen. Alueen pääkaupunki ja samalla asukasluvultaan suurin kaupunki on Turku. Varsinais-Suomessa on enemmän kesämökkejä kuin missään muussa Suomen maakunnassa: vuonna 2012 Varsinais-Suomessa niitä oli noin 49 000.[4]

Varsinais-Suomi muodostaa eduskuntavaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiirin. Vaalipiiristä valittiin vuoden 2019 vaaleissa eduskuntaan 17 kansanedustajaa.

Maantiede muokkaa

Varsinais-Suomen eteläisin vakituisesti asuttu paikka on Utö Korppoossa Paraisilla. Läntisin vakituisesti asuttu paikka on Nåtö Houtskarissa Paraisilla[5]. Pohjoisin vakituisesti asuttu paikka on Pyhärannan Rihtniemi.[6] Itäisin vakituisesti asuttu paikka on Somerniemen Härjänojalla Somerolla.[7]

 
Aurajoki on yksi Suomen merkittävimmistä ja Varsinais-Suomen suurimmista joista.
 
Maisema Gullkronan saarelta Turun saaristosta.

Varsinais-Suomen luonto poikkeaa monilta osin muun Suomen luonnosta. Alueen arvokkaimpia luontotyyppejä ovat Saaristomeri ja lehdot. Tammivyöhyke ulottuu Turun saaristoon sekä Varsinais-Suomen rannikolle. Turun edustalla Ruissalon saaressa onkin Suomen laajimmat tammimetsät. Myös maaeläimistö on lajilukumäärältään Suomen rikkainta. Koko Suomen hyönteislajistosta 80 % on tavattu Varsinais-Suomessa. Koskematonta luontoa Varsinais-Suomessa on kuitenkin jäljellä enää hyvin vähän.[8] Varsinais-Suomen alueella sijaitsevat Saaristomeren ja Kurjenrahkan kansallispuistot sekä Vaskijärven luonnonpuisto.

Joki- ja perinteiset maanviljelysalueet jylhien merenrantojen lisäksi luovat Varsinais-Suomelle ainutlaatuisen miljöön. Maakunnan korkein kohta on 163,9 metriä korkea Särämäki Kiikalassa Salossa.[9][10] Varsinais-Suomen maaperä on pääosiltaan melko nuorta ja uutta maata nousee merestä jatkuvasti pikkuhiljaa lisää Turun saaristossa. Maaperä on alavaa ja muun Suomen oloihin nähden hedelmällistä. Varsinais-Suomea onkin kutsuttu Suomen vilja-aitaksi.

Varsinais-Suomi kuuluu kasvillisuudeltaan sekä hemiboreaaliseen että eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen. Hemiboreaalisen vyöhykkeen raja kulkee suunnilleen linjalla Uusikaupunki–Pöytyä–Salon pohjoisosa. Tämän linjan rannikon puoleisella alueella on hemiboreaalista, sisämaan puolella eteläboreaalista kasvillisuutta. Samalla linjalla kulkee tammen luontaisen kasvualueen pohjoisraja. Metsätammi on Varsinais-Suomen maakuntakasvi. Tammen luontaiset esiintymät Varsinais-Suomessa on hyvin kirjattu, ja niitä löytyy lähes jokaisesta kunnasta jotka jäävät hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Lähes kaikki esiintymät ovat pienialaisia puuryhmiä tai metsäsaarekkeita keskellä havumetsää tai sekametsää, lukuun ottamatta Ruissaloa, jossa sijaitsevat Suomen laajimmat suojellut tammiaarniometsät. Kaikkia muitakin jaloja lehtipuita tavataan luonnossa Varsinais-Suomen maakunnassa yleisemmin kuin muualla Suomessa. Yleisimmät ovat euroopanpähkinäpensas, metsävaahtera ja tammi. Ruissalon saari Turussa on pienestä koostaan huolimatta sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan arvokas ja monipuolinen alue Suomessa. Sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja lähes koko saari liitettiin Natura 2000 -verkostoon vuonna 2000.[11]

Varsinais-Suomen vesistöistä tärkeimpiin kuuluu Aurajoki, jonka jokilaakson ikivanha kulttuurimaisema on kansallismaisema.[12] Joki saa alkunsa Oripään harjualueelta ja virtaa Pöytyän, Auran, Liedon ja Kaarinan kautta Turkuun, jossa se laskee Saaristomereen. Maakunnan muita Saaristomereen laskevia jokia ovat muun muassa Paimionjoki, Halikonjoki, Uskelanjoki, Kiskonjoki–Perniönjoki, Mynäjoki, Laajoki ja Sirppujoki. Näistä Paimionjoen vesistö on valuma-alueeltaan suurin. Lisäksi sisämaassa maakunnan koillisosan halki virtaa Kokemäenjokeen laskeva Loimijoki. Maakunnan suurin järvi on Säkylän Pyhäjärvi, jonka pituus on noin 30 km suurin leveys noin 8 km ja pinta-ala 155 km². Muutoin järviä on lähinnä maakunnan itäosissa, missä Enäjärvi Kiskonjoen-Perniönjoen vesistössä on pinta-alaltaan 12 km², Paimionjoen vesistöön kuuluva Painio, Fiskarsinjoen vesistöön kuuluva Määrjärvi, Kiskon Kirkkojärvi kukin noin 7 km² sekä Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöön kuuluvat Iso-Kisko 6 km² ja Hirsijärvi 5 km². Maakunnan luoteisosassa Säkylän Pyhäjärven ohella suurimpia järviä ovat Laajoen vesistöön kuuluva Elijärvi ja Ihodenjoen vesistöön kuuluva Otajärvi.[13]

Turun saaristo maakunnan lounaisosassa muodostuu noin 20 000 saaresta, joista osa on pieniä kallioluotoja, osa taas suuria asuttuja saaria. Suuria yli neliökilometrin laajuisia saaria on muutama sata. Joidenkin lähteiden mukaan Saaristomeri on maailman suurin saaristo saarten määrän mukaan laskettuna. Alue on Aurajokilaakson tavoin yksi Suomen kansallismaisemista. Luonto on alueella hyvin erikoista, karua ja samalla rehevää. Saaristomerta leimaavat rehevät saarnimetsiköt ja karut kallioluodot. Ensimmäisen Salpausselän jatkeena on alueen eteläosissa joukko soraharjun pätkiä eli hiekkasaaria. Suurin näistä on Jurmo Korppoossa Paraisilla. Toisen Salpausselän jatkeena on muun muassa Örö Dragsfjärdissä Kemiönsaarella. Hiekkasaarten kasvillisuus ja eläimistö ovat tavallista rikkaampia ja poikkeavat kallioluotojen luonnosta.[14]

Vaakuna muokkaa

Pääartikkeli: Varsinais-Suomen vaakuna
 
Satakunnan (vas.) ja Varsinais-Suomen vaakunat Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä Uppsalan tuomiokirkossa.

Varsinais-Suomen liitto kuvaa maakunnan vaakunaa seuraavasti:

Punaisessa kentässä ristikkäin kaksi kultaista peistä; kumpaankin peitseen on kiinnitetty kaksikielekkeinen sininen lippu, jossa reunoihin ulottuva kultainen risti; peitsien päällikkeenä kruunullinen kultainen turnajaiskypärä. Kruunu: herttuakunnan kruunu.
Vaakunakuvio on peräisin vuodelta 1557, jolloin Kustaa Vaasa antoi pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Tunnuskuvio oli yhtenä osana herttuakunnan vaakunassa. Tunnus oli esillä myös Kustaa Vaasan hautajaisissa ja esiintyy hänen Upsalan tuomiokirkossa olevassa hautamuistomerkissään.
Vaakunakuvio edusti Suomen herttuan Juhanan kilvessä Etelä-Suomea eli nykyistä Varsinais-Suomea. Kypärän ja peitsien voidaan olettaa kuvaavan täällä sijainnutta herttuan hovia ja maan hallinnollista keskusta. Pohjois-Suomen eli nykyisen Satakunnan karhuaiheinen vaakuna on tulkittu viittaavan turkiksia ja riistaa tuottaviin metsämaihin. Varsinaisiksi maakuntavaakunoiksi nämä vanhat tunnuskuviot tulivat 1800-luvulla.

Varsinais-Suomen vaakuna on osa Kustaa Vaasan 7. syyskuuta 1557 silloiselle Suomen herttuakunnalle ja pojalleen Juhanalle myöntämää vaakunaa. Vaakuna esiintyy monien muiden maakuntavaakunoiden ohella myös Uppsalan tuomiokirkossa samassa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä, jossa on myös vanhin tunnettu Suomen vaakuna. Siinä nykyisen Varsinais-Suomen vaakunan yhteydessä lukee kuitenkin ”Södra Finland” (Etelä-Suomi) ja Satakunnan vaakunan yhteydessä ”Norra Finland” (Pohjois-Suomi).

Varsinais-Suomen vaakuna vuodelta 1557 on vanhin kuvallinen esitys, jossa sinikeltainen ristilippu esiintyy Ruotsin valtakuntaan liittyvänä tunnuksena, josta sittemmin kehittyi nykyisen Ruotsin lippu.[15]

Syyskuussa vuonna 2007 vaakuna täytti 450 vuotta. Vaakunan syntymäpäiviä vietettiin kutsuvierastilaisuutena Turun linnassa 7. syyskuuta 2007.

Kunnat muokkaa

 
Varsinais-Suomen maakunnan kunnat kartalla. Värit tarkoittavat seutukuntia. Vihreä tarkoittaa Vakka-Suomea, sininen Turkua, keltainen Loimaata, punainen Saloa ja oranssi Turunmaata. Tummemmat kunnat ovat kaupunkeja.
 
Turun keskusta on maakunnan merkittävin asutuskeskus.
 
Utö on maakunnan ja samalla koko Suomen eteläisin asuttu saari. Se on osa Paraisten kaupunkia.

Varsinais-Suomi muodostuu 27 kunnasta, joista 12 on kaupunkeja. Entisiä kuntia on 48.

Nimi Vaakuna Kuntamuoto Väkiluku[16] Pinta-ala[3] Väestötiheys Seutukunta Perustettu
Turku (Åbo)
 
maakunnan
pääkaupunki
201 889 306,36 km² 821,92 as./km² Turun seutukunta 1229
Salo
 
kaupunki 51 097 2 168,29 km² 25,71 as./km² Salon seutukunta 1887
Kaarina
 
kaupunki 36 335 179,59 km² 241,32 as./km² Turun seutukunta 1869
Raisio
 
kaupunki 25 336 50,06 km² 519,61 as./km² Turun seutukunta 1292
Naantali
 
kaupunki 19 993 688,24 km² 63,96 as./km² Turun seutukunta 1443
Loimaa
 
kaupunki 15 423 851,85 km² 18,19 as./km² Loimaan seutukunta 1921
Uusikaupunki
 
kaupunki 14 939 1 932,48 km² 29,69 as./km² Vakka-Suomi 1617
Lieto
 
kaupunki 20 635 302,56 km² 68,66 as./km² Turun seutukunta 1331
Parainen (Pargas)
 
kaupunki 14 993 5 547,79 km² 16,96 as./km² Turunmaan seutukunta 2009
Paimio
 
kaupunki 11 238 242,27 km² 47,12 as./km² Turun seutukunta 1997
Somero
 
kaupunki 8 409 697,68 km² 12,59 as./km² Salon seutukunta 1867
Masku
 
kunta 9 616 204,08 km² 54,98 as./km² Turun seutukunta -
Laitila
 
kaupunki 8 439 545,33 km² 15,87 as./km² Vakka-Suomi 1868
Pöytyä
 
kunta 8 133 773,55 km² 10,84 as./km² Loimaan seutukunta -
Mynämäki
 
kunta 7 513 536,09 km² 14,45 as./km² Turun seutukunta -
Kemiönsaari (Kimitoön)
 
kunta 6 456 2 800,97 km² 9,4 as./km² Turunmaan seutukunta 2009
Rusko
 
kunta 6 438 127,90 km² 50,63 as./km² Turun seutukunta -
Nousiainen
 
kunta 4 696 199,49 km² 23,61 as./km² Turun seutukunta 1867
Aura
 
kunta 3 960 95,58 km² 41,68 as./km² Loimaan seutukunta 1917
Sauvo
 
kunta 2 973 299,63 km² 11,76 as./km² Turun seutukunta -
Koski Tl
 
kunta 2 208 192,42 km² 11,53 as./km² Loimaan seutukunta 1869
Vehmaa
 
kunta 2 247 202,08 km² 11,9 as./km² Vakka-Suomi 1869
Pyhäranta
 
kunta 1 927 291,74 km² 13,43 as./km² Vakka-Suomi -
Marttila
 
kunta 1 931 195,99 km² 9,89 as./km² Loimaan seutukunta 1409
Taivassalo
 
kunta 1 701 217,71 km² 12,12 as./km² Vakka-Suomi -
Oripää
 
kunta 1 316 117,83 km² 11,18 as./km² Loimaan seutukunta 1869
Kustavi
 
kunta 949 770,04 km² 5,72 as./km² Vakka-Suomi 1874

Entisiä kuntia muokkaa

Varsinais-Suomen maakunnan entisiä kuntia ovat[17]:


Väestö ja kielet muokkaa

Väestönkehitys muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Varsinais-Suomen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
406 360
1985
  
415 899
1990
  
425 282
1995
  
435 119
2000
  
447 103
2005
  
455 584
2010
  
465 183
2015
  
474 323
2020
  
479 234
Lähde: Tilastokeskus.[18]

Kielet muokkaa

Varsinais-Suomen asukkaista vajaa 92 prosenttia puhuu äidinkielenään suomea tai ruotsia ja hieman yli 8 prosenttia puhuu äidinkielenään muita kieliä. Vieraskielisten osuus on melkein tuplaantunut vuodesta 2010.[19] Alla olevassa taulukossa on esitetty Varsinais-Suomen kymmenen puhutuinta kieltä vuonna 2021:[19]

Sija Kieli Puhujia 2021 Väestöosuus 2021
1. suomi 415 917 86,03%
2. ruotsi 27 459 5,68%
3. venäjä 5 557 1,15%
4. viro 4 053 0,84%
5. arabia 3 849 0,80%
6. kurdi 2 861 0,59%
7. albania 2 549 0,53%
8. somali 1 821 0,38%
9. englanti 1 700 0,35%
10. ukraina 1 495 0,31%

Suurimmat taajamat muokkaa

Vuonna 2017 Varsinais-Suomessa sijaitsi 65 taajamaa.[20] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.

# Taajama Kunta Väkiluku
(31.12.2017)[21]
1 Turun keskustaajama Turku 180 097
Kaarina 31 083
Raisio 23 715
Naantali 14 064
Lieto 13 571
Masku 5 875
Rusko 3 825
&&&&&&&&&0272230.&&&&00272 230
2 Salon keskustaajama Salo &&&&&&&&&&029496.&&&&0029 496
3 Uudenkaupungin keskustaajama Uusikaupunki &&&&&&&&&&010269.&&&&0010 269
4 Paraisten keskustaajama Parainen &&&&&&&&&&&09494.&&&&009 494
5 Loimaan keskustaajama Loimaa &&&&&&&&&&&08857.&&&&008 857
6 Paimion keskustaajama Paimio &&&&&&&&&&&08336.&&&&008 336
7 Laitilan keskustaajama Laitila &&&&&&&&&&&05579.&&&&005 579
8 Someron keskustaajama Somero &&&&&&&&&&&05016.&&&&005 016
9 Mynämäen kirkonkylä Mynämäki &&&&&&&&&&&04199.&&&&004 199
10 Jäkärlä Turku 3 376
Lieto 251
&&&&&&&&&&&03627.&&&&003 627

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

Liikenne muokkaa

 
Turun päärautatieasema.
 
Loimaan rautatieasema.

Matkustajaliikennettä Varsinais-Suomessa on Turku–Helsinki- ja Turku–Toijala-radoilla. Turun ja Toijalan välisellä rataosuudella on Turun sataman, Turun, Loimaan ja Humppilan asemat. Junakohtauspaikkoina toimivat lisäksi Maaria, Karviainen ja Kyrö. Rata on valmistunut vuonna 1876 ja sähköistetty vuonna 2000. Turun ja Helsingin välisellä rataosuudella eli rantaradalla on Turun sataman, Turun, Kupittaan ja Salon asemat. Junakohtauspaikkoina toimivat lisäksi Piikkiö, Paimio ja Ervelä. Rata on valmistunut Helsinkiin asti vuonna 1903. Sähköistys saatiin valmiiksi vuonna 1995, samana vuonna kun Suomen ensimmäiset Pendolino-junat alkoivat kulkea Turun ja Helsingin väliä. Matkustajaliikennettä oli ennen myös Turun ja Uudenkaupungin välisellä radalla, mutta matkustajaliikenne radalla loppui 31.12.1992. Varsinais-Suomen rautateiden tavaraliikenne keskittyy pääosin Turku–Uusikaupunki- ja Turku–Toijala-radoille, mutta vähäistä tavaraliikennettä on myös rantaradalla.

Turun satama on Suomen tärkeimpiä satamia, josta on useita päivittäisiä matkustajaliikenneyhteyksiä Ruotsin Tukholmaan ja Kapellskärin satama sekä Ahvenanmaalle, Maarianhaminaan ja Långnäsiin. Liikennettä järjestää Silja Line ja Viking Line. Turusta on myös runsasta tavaraliikennettä. Naantalin satamassa on enimmäkseen tavaraliikennettä, mutta myös kolmesti päivässä autolauttayhteys Ruotsin Kapellskäriin. Uudenkaupungin satamassa liikennöi lähinnä ro-ro-alukset. Ahvenanmaan maakuntahallinnon ylläpitämät lautat hoitavat liikennettä Paraisilta Kökarin ja Sottungan kautta Långnäsiin sekä Kustavista Brändön ja Kumlingen kautta Vårdöhön.

Varsinais-Suomen ainoa kansainvälinen lentoasema sijaitsee Turun ja Ruskon rajalla. Turun lentoasemalta liikennöidään päivittäin Helsinkiin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Asemalla toimii matkustajaterminaalin lisäksi vilkas rahtiterminaali. Matkustajamäärä vuonna 2006 oli 339 920.

Turku on usean valtatien toinen päätepiste. Sieltä lähtevät valtatie 1 Helsinkiin, valtatie 8 Suomen länsirannikkoa pitkin Ouluun, valtatie 9 Tampereelle ja valtatie 10 Hämeenlinnaan. Muita tärkeitä liikenneväyliä ovat kantatie 41 Aurasta Huittisiin, kantatie 43 Uudestakaupungista Harjavaltaan ja kantatie 52 Salosta Raaseporiin sekä seututie 204 Liedosta Euraan. Helsingin ja Porin välinen valtatie 2 sivuaa maakunnan koilliskulmaa.

Kristinusko muokkaa

Varsinais-Suomi on evankelisen liikkeen synnyinseutua ja liike on lähes ainoana hallinnut alueen seurakuntaelämää. Evankelisuus on voimakkaampaa kuin missään muualla erityisesti Loimaan ympäristössä sekä Loimijoen varressa Pöytyällä, Karinaisissa ja Tarvasjoella. Evankelisuuden suhteellinen kannatusosuus on huomattava ja liikkeen yhtenäistä vaikutusta osoittaa muiden liikkeiden puuttuminen.[22]

Turussa on evankelisten ohella omaa toimintaa heränneillä, lestadiolaisilla ja rukoilevaisilla. Elinvoimaisimmin Turussa toimii alueen valtaliike evankelisuus. Turussa on myös voimakasta kannatusta evankelioivalle herätyskristillisyydelle.[22]

Ruokakulttuuri muokkaa

 
Piispanmunkkeja myynnissä Turun kauppahallissa.

Varsinais-Suomi on suomalaisen keittiön läntistä ydinaluetta, joka on saanut vaikutteita erityisesti Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta. Alueen pitkä historia ja erityisesti maanviljelyn ja kalastuksen perinteet ovat vaikuttaneet paikalliseen ruokakulttuuriin. Lounaissuomalaiset ovat muuta Suomea aikaisemmin omaksuneet uusia ruuanvalmistustapoja, jotka ovat sitten siirtyneet Varsinais-Suomesta myös lähimaakuntien keittiöihin. Yhtenä esimerkkinä voi mainita mämmin, joka oli aiemmin tunnettu vain Lounais-Suomessa, mutta sittemmin levisi koko maahan. Myös luonnonolosuhteet ovat suosineet Varsinais-Suomea, ja maakunnan viljelijät ovat olleet ensimmäisten joukossa aloittamassa sokerijuurikkaan, rypsin, tomaatin, kasvihuonekurkun, mansikan ja varhaisvihannesten viljelyä Suomessa.[23]

Kaloista varsinkin silakka – Varsinais-Suomen maakuntakala – on kuulunut alueen ruokaperinteeseen jo vuosisatojen ajan. Sitä on syöty ympäri vuoden suolattuna, paistettuna, hiillostettuna, silakkarullina ja perunoiden päällä keitettynä. Lisäksi ahventa, siikaa ja haukea käytetään usein kalasopassa. Haukea on perinteisesti myös keitetty ja syöty yhdessä kananmunista tehdyn kastikkeen kanssa. Liharuoista tärkeimpiä ovat perinteisesti olleet läskisoossi sekä erilaiset makkarat. Turun kauppahallista saatavat rusina- ja laukkamakkarat ovat yhä hyvin suosittuja.[24]

Leivissä alueen erikoisuus on kyrsä eli kuminalla maustettu ruisleipä. Juhlapyhiksi Turussa leivottiin usein varilimppua tai varikakkoa, joka on imellyttämällä valmistettua hapanleipä, jossa maltaita ja ruisjauhoja imellytetään vedessä. Nykyään varilimppu on Varsinais-Suomen maakuntaleipä, mutta se on Turussakin harvinaisempaa ja sen tilalle on noussut samantyyppinen tumma ja melko makea saaristolaisleipä.lähde?

Jälkiruokana on Varsinais-Suomessa tehty usein ja aivan erityisesti jouluna luumukiisseliä eli väskynäkräämiä. Kiisseliä on syöty jälkiruokana joko sellaisenaan tai riisipuuron kera. Leivoksista ja pullista merkittävimpiä ovat muun muassa runsaasti rusinoita sisältävä herkkukranssi ja niin sanotut norjalaiset eli kakkutaikinasta tehdyt munkit. Muuallakin Suomessa perinteinen berliininmunkki tunnetaan Turussa nimellä piispanmunkki ja siinä on perinteisesti vaaleanpunaisen sijaan valkoinen kuorrutus.[25]

Matkailu muokkaa

 
Naantalissa sijaitseva Muumimaailma oli vuonna 2006 Varsinais-Suomen suosituin matkailukohde.

Varsinais-Suomen suosituimmat matkailukohteet vuonna 2006 olivat[26]:

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. a b Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön ennakkotilasto [verkkojulkaisu.] 25.1.2024. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  3. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  4. Tiesitkö tätä kesämökeistä Iltalehti. Viitattu 28.5.2013.
  5. Ojanperä, Päivi: Ahvenanmaalta itään.. Turun Sanomat, 15.2.2015, 111. vsk, nro 45, s. 15–16.
  6. Ojanperä, Päivi: Rihtniemen ranta maata rakkaampi. Turun Sanomat, 18.1.2015, s. 15–16.
  7. Kuusela, Anna: Idän rajattomat. Turun Sanomat, 1.2.2015, 111. vsk, nro 31, s. 15–16.
  8. Turun luontokohteet Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 23.6.2009.
  9. Hyyppäränharju, Kultalähde ja Särämäki Salon kaupunki. Arkistoitu 4.6.2019. Viitattu 17.1.2014.
  10. Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 11.11.2008.
  11. Ruissalo osana Natura 2000 -verkostoa Valtion Ympäristöhallinto. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 23.6.2009.
  12. Kansallismaisemat Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 23.6.2009.
  13. Järviwiki Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.9.2012.
  14. Saaristomeren luonto saaristoon.fi. Viitattu 23.6.2009.
  15. Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 31. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7.
  16. Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  17. Lakkautetut kunnat aakkosjärjestyksessä (pdf) (s. 55–61. ISBN 978–952–244–528–5) Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot 2015. 2015. Helsinki: Tilastokeskus. Arkistoitu 13.4.2018. Viitattu 18.12.2017.
  18. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 – 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 18.12.2017.
  19. a b Väestö 31.12. muuttujina Maakunta, Kieli, Ikä, Sukupuoli, Vuosi ja Tiedot PxWeb. Viitattu 9.7.2022. [vanhentunut linkki]
  20. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
  21. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 27.11.2018.
  22. a b Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 157. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2.
  23. Suolasilakasta rysäburgeriin: Varsinaissuomalaista ruokakulttuuria – selvitys Varsinais-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset sekä Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea. Arkistoitu 23.9.2013. Viitattu 12.12.2013.
  24. Perinteistä varsinaissuomalaista ruokaa Varsinais-Suomen ruokaketjun kehittämishanke (VARRU). Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 12.12.2013.
  25. Makutestissä Omar-munkit MTV Lifestyle. Arkistoitu 2.5.2016. Viitattu 15.5.2016.
  26. Sanna Sevänen: Turku houkutellut aiempaa enemmän matkailijoita. Turun Sanomat, 2007, nro 194, s. 20.

Aiheesta muualla muokkaa