Aboa Vetus Ars Nova

arkeologian ja nykytaiteen museo Turussa
(Ohjattu sivulta Aboa Vetus & Ars Nova)
Tämä artikkeli käsittelee museota. Ars Nova kertoo savonlinnalaisesta taideyhdistyksestä ja Ars nova keskiaikaisesta musiikkityylistä.

Aboa Vetus Ars Nova (aiemmin Aboa Vetus & Ars Nova) on vuonna 1995 toimintansa aloittanut historian ja nykytaiteen museo Turun keskustassa, historiallisessa Rettigin palatsissa. Museo on yksi Turun kolmesta taidemuseosta ja Suomen ainoa arkeologinen museo. Museon latinankielinen nimi tarkoittaa ”Vanhaa Turkua ja uutta taidetta”, mikä viittaa Daniel Jusleniuksen vuonna 1700 julkaistuun väitöskirjaan Aboa Vetus et Nova. Museon omistaa Matti Koivurinnan perustama Aboa Vetus Ars Nova säätiö.

Aboa Vetus Ars Nova
Rettigin palatsissa toimiva Aboa Vetus Ars Nova -museon julkisivu.
Rettigin palatsissa toimiva Aboa Vetus Ars Nova -museon julkisivu.
Tyyppi museo, nykytaiteen museo
Osoite Itäinen Rantakatu 4-6, 20700 Turku [1]View and modify data on Wikidata
Sijainti Rettigin palatsiView and modify data on Wikidata
Perustettu 1995
Johtaja Hannele Lehtonen
Kotisivut www.aboavetusarsnova.fi
Koordinaatit 60°26′59″N, 022°16′25″E
Kartta
Aboa Vetus Ars Nova

Museo jakautuu kahteen osaan: maanalainen Aboa Vetus -puoli esittelee Turun arkeologiaa ja alueelta esiin kaivettuja keskiaikaisten kivitalojen raunioita ja esinelöytöjä.[2] Ars Nova -puoli puolestaan esittelee nykytaidetta säätiön taidekokoelmien ja vaihtuvien näyttelyiden kautta. Aboa Vetus Ars Nova on Varsinais-Suomen suosituimpia nähtävyyksiä.[3]

Aboa Vetus

muokkaa
 
Yleisnäkymä Aboa Vetus -museoon.
 
Museon perusnäyttelyssä esillä olevat kaivauksissa löytyneet koiran ja sian luurangot.

Museon arkeologinen puoli Aboa Vetus ("Vanha Turku") on rakennettu alkuperäisten, keskiaikaisten kivitalojen raunioituneiden kellareiden ympärille. Museon perusnäyttely esittelee arkeologista tutkimusta ja keskiajan turkulaisten elämää raunioiden ja esinelöytöjen kautta. Aboa Vetuksen maanalaisella raunioalueella on esillä kaikkiaan viiden keskiaikaisen kivitalon rauniot, minkä lisäksi museon aulassa ja sisäpihalla on lisää muurattujen talojen raunioita. Koko museoalueen halki kulkee esiin kaivettu historiallinen Luostarin jokikatu, joka oli ennen Turun paloa vuonna 1827 yksi Turun pääkaduista. Aboa Vetus-museon alue kuuluu historialliseen Luostarikortteliin, joka oli yksi keskiajan Turun neljästä kaupunginosasta. Sekä kortteli että katu ovat saaneet nimensä sen päässä Kaskenmäessä sijainneesta Pyhän Olavin dominikaanikonventista.[4]

Arkeologit ovat kaivaneet museon alueen rauniot esiin vuosina 1992–1995, mutta alueen arkeologiset tutkimukset ovat jatkuneet vuodesta 2005 eteenpäin. Vuodesta 2017 alkaen museon arkeologit ovat laajentaneet tutkimuksia museon pihamaalle, missä Turun palossa tuhoutuneiden rakennusten raunioita on tutkittu yleisökaivauksena.[5]

Ars Nova

muokkaa

Museon nykytaiteen puoli Ars Nova jakautuu kahteen kerrokseen. Ensimmäisessä kerroksessa on esillä vuosittain vaihtuvia näyttelyitä, ja yläkerrassa vaihtuvia kokoonpanoja Aboa Vetus Ars Nova säätiön kokoelmasta.[6] Ensimmäisen kerroksen näyttelytila koostuu erikokoisita huoneista, joissa on hyvin vähän jälkiä Rettigien aikaisesta käytöstä.[6] Museon toisessa kerroksessa taas on säilytetty elementtejä alkuperäisestä sisustuksesta: jalopuuverhoiltu käytävä ja vihreällä marmorilla päällystetty kylpyhuone muistuttavat palatsin menneistä asukkaista. Ars Novan toisesta kerroksesta aukeaa myös näkymä palatsin ranskalaiseen puutarhaan. Rettigien aikaan museon ensimmäinen kerros toimi kellarina ja toinen kerros makuuhuoneina.[6]

Vuonna 2011 Ars Novan yhteyteen avattiin Takkahuone-niminen galleriatila, joka esittelee pienempiä näyttelyprojekteja.[7] Aboa Vetus Ars Nova säätiö ylläpitää taiteilijaresidenssiä, josta kutsutaan taiteilijoita pitämään näyttelyitä Takkahuoneessa.[8] Vuosina 2003–2018 Aboa Vetus Ars Nova järjesti kaikkiaan kahdeksan nykytaiteen Turku Biennaali -näyttelyä, joilla oli kulloinkin ulkopuolinen kuraattori.[9][10]

Aboa Vetus Ars Nova säätiön taidekokoelma

muokkaa

Aboa Vetus Ars Nova säätiön taidekokoelma käsittää yli kuusisataa teosta.[11] Kokoelmaan kuuluu suomalaisia ja länsimaisia töitä 1800-luvun loppupuolelta lähtien – pääpaino on kuitenkin 1950-luvun puolivälin jälkeisessä taiteessa ja nykyajassa.[12] Kokoelmaan, jonka pohjana on kauppaneuvos Matti Koivurinnan taidekokoelma, hankitaan säännöllisesti lisää teoksia. Kokoelmaan kuuluu muun muassa Picasson, Max Ernstin, Auguste Herbinin, André Massonin, Andy Warholin sekä David Hockneyn töitä. Kokoelman suomalaisia tähtiä ovat esimerkiksi Otto Mäkilä, Lars-Gunnar Nordström, Matti Kujasalo, Veikko Hirvimäki sekä Jan-Erik Andersson.[12] Myös museon julkisivulla on kaksi säätiön kokoelmaan kuuluvaa julkista teosta: Hanna Vihriälän suunnittelema Elephant Square – Norsuaukio sekä museon muurissa Fredrika Runebergin synnyinkodin kohdalla oleva Jan-Erik Anderssonin toteuttama Fredrika Runeberg ja piste.[12]

Museorakennus

muokkaa
Pääartikkeli: Rettigin palatsi
 
Rettigin palatsi kuvattuna Aurajoen toiselta puolelta vuonna 1959.

Museo sijaitsee Valter Jungin suunnittelemassa, Rettigin palatsina tunnetussa barokkiklassismia edustavassa rakennuksessa Aurajoen itärannalla. Palatsin rakennutti tupakkatehtailija Hans von Rettig perheensä yksityisasunnoksi, ja se valmistui vuonna 1928. Piirustukset tehtiin arkkitehtiveljesten Valter ja Bertel Jungin arkkitehtitoimistossa Helsingissä, vaikkakin varsinainen suunnittelija oli Valter, veljeksistä nuorempi.[13]

Palatsi jäi Hans von Rettigin kuoleman jälkeen vuonna 1979 tyhjilleen, kunnes sen osti 1980-luvun lopulla Turun Työväen Säästöpankki. Kiinteistö siirtyi kuitenkin jo vuonna 1991 Matti Koivurinnan Säätiön (nyk. Aboa Vetus Ars Nova säätiö) omistukseen, ja palatsissa aloitettiin muutostyöt nykytaiteen museon perustamiseksi. Aboa Vetus Ars Nova -museo avautui vuonna 1995.[13]

Kuvia museosta

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Aalto, Ilari: Possibilities of public excavations in the urban context. Fennoscandia Archaeologica XXXVII, 2020, s. 147–164. Suomen arkeologinen seura. Artikkelin verkkoversio.
  • Hilska, Sari: Palatsi muurin suojissa. Aboa Vetus & Ars Nova Magazine. Toim. Jari Salonen. Aboa Vetus & Ars Nova, Turku 1995.
  • Lehto-Vahtera, Johanna & Holkeri, Eeva (toim.): Historian ja nykytaiteen museo. Museet för historia och nytidskonst: Museum of history and contemporary art. Turku: Aboa Vetus & Ars Nova / Matti Koivurinnan säätiö, 2012. ISBN 978-952-5820-09-6.

Viitteet

muokkaa
  1. http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=21869. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Aboa Vetus & Ars Nova: Vanha Turku (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 7.11.2019.
  3. Turun Sanomat 7.9.2022: Turun museot vetivät väkeä kesäkaudella, suosituin kohde ennätysvilkas Turun linna, viitattu 10.1.2023.
  4. Aboa Vetus Ars Nova: Aboa Vetus – Vanha Turku, viitattu 21.3.2023.
  5. Aalto 2020.
  6. a b c http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/nayttelytilat/ars-nova (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/nayttelytilat/takkahuone (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Suomen Taiteilijaseura 10.6.2022: Aboa Vetus Ars Nova -taiteilijaresidenssi Turussa, viitattu 20.3.2023.
  9. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/turku-biennaali-2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Turku Biennaali 2005 hankesuunnitelma (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 3.1.2013.
  11. Lehto-Vahtera & Holkeri 2012, s. 164.
  12. a b c http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/kokoelmat-ja-tutkimus/taidekokoelma (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. a b Hilska 1995.

Aiheesta muualla

muokkaa