Askainen

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Maskua

Askainen (ruots. Villnäs) on entinen Suomen kunta, joka nykyään on osa Maskua Varsinais-Suomen maakunnassa. Askaisten ja Lemun kunta liittyivät Maskuun 1. tammikuuta 2009. Uuden kunnan vaakunaksi valittiin aiempi Askaisten vaakuna. Naapurikunnat ennen kuntaliitosta olivat Lemu, Merimasku, Mynämäki, Taivassalo ja Velkua.

Askainen
Villnäs
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Masku ja Naantali
Askainen.vaakuna.svg Askainen.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°34′20″N, 021°51′55″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turun seutukunta
Kuntanumero 017
Hallinnollinen keskus Askaisten kirkonkylä
Perustettu 1876
Liitetty 2009
– liitoskunnat Masku
Lemu
Askainen
– syntynyt kunta Masku
Pinta-ala 95,96 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 62,62 km²
– sisävesi 0,36 km²
– meri 32,98 km²
Väkiluku 1 007  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 16,08 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 16,3 %
– 15–64-v. 64,8 %
– yli 64-v. 19,0 %

Askaisten tunnetuin nähtävyys, marsalkka Mannerheimin syntymäkotina tunnettu Louhisaaren barokkityylinen kartanolinna vietti 350-vuotisjuhliaan vuonna 2005. Nähtävyyksiin kuuluu myös vanha kivikirkko, jonka vuonna 1653 valmistuneet lyijylasi-ikkunat ovat Suomen vanhimmat.[4]

Askaisiin kuuluneet Livonsaari ja Lempisaari siirtyivät vuonna 2011 osakuntaliitoksella Maskulta Naantalille.[5]

MaantiedeMuokkaa

Askainen oli maisemallisesti tyypillinen Turun saariston sisäosien kunta. Siihen kuuluivat Mynämäenselän ja Lemunlahden väliin työntyvän niemimaan kanta- ja keskiosa, pääosa Livonsaaresta ja muutama pienempi saari niiden ympärillä. Suurin osa niemimaasta oli aikoinaan useana peräkkäisenä saarena, mutta maankohoamisen seurauksena salmet ovat kuroutuneet umpeen, ja Lempisaari on kasvanut kiinni mantereeseen. Askaisten korkein maastonkohta niemimaan keskiosassa ulottuu 68 metrin korkeudelle merenpinnasta, ja Livonsaaren korkeimmat kohdat ovat 50 metriä merenpinnan yläpuolella. Tasaiset savimaat ovat entisten merenlahtien ja salmien pohjia.[6]

Kylät ja kulmakunnatMuokkaa

Askaisissa on 32 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967)[6]:

  • Ahtinen
  • Askainen
  • Autuinen
  • Hannula
  • Heikkilä
  • Kainu
  • Kairinen
  • Kankare

  • Karvatti
  • Kaukounen
  • Kauppinen
  • Kiiainen
  • Laaleinen
  • Lempisaari
  • Lempoinen
  • Louhisaari

  • Manna
  • Merijärvi
  • Mikoinen
  • Nepola
  • Paavainen
  • Palsala
  • Pukkila
  • Rantala

  • Rauvola
  • Riihilä
  • Tillinperä
  • Toivainen
  • Tättäläinen
  • Vanhakylä
  • Vilu
  • Vuorlahti

Muita alueita Askaisissa ovat lisäksi Antikainen, Auttinen, Iiroinen, Kaamanen, Karavainen, Koskoinen, Laakinen, Livonsaari, Raumharja, Ruohoisenmaa, Taloinen ja Tävälä.

Nepolan kartta[7] vuodelta 1684 ja Pukkilan kartta [8]vuodelta 1690 maanmittari Olof Mörtin tekemät. Palsalan kartta[9] maanmittari Magnus Bergmanin tekemä 1693. Kiiaisen ja Mannan kartta[10] vuodelta 1696 ja Vuorlahden kartta[11] vuodelta 1693 sama tekijä. Tillinperän kartta[12] vuodelta 1727 maanmittari Daniel Ekmanin tekemä.

TapahtumatMuokkaa

Askaisissa järjestetään vuosittain kurkkumarkkinat. Livonsaaressa järjestetään vuosittain kesäkuussa Livonsaari-päivä, jossa valitaan muun muassa vuoden savustaja.[13]

HistoriaaMuokkaa

 
Louhisaaren kartanolinna Askaisissa.

Karvatin pitäjä perustettiin nykyisen Askaisten alueelle, Lemun ja Maskun kirkkopitäjiin, noin vuonna 1405. Pitäjän tehtävänä oli muun muassa oikeustoimien hoitaminen ja veronkanto. Pitäjän historia oli varsin lyhytaikainen.

Askainen on entinen Lemun kappeli, jossa oli oma kappalainen ainakin vuonna 1592. Senaatin päätöksellä Askainen tuli itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1910, mutta lopullisesti itsenäistyminen toteutui vasta vuonna 1938.[6]

Askaisten ensimmäinen kuntakokous pidettiin 12.5.1869 Karvatin Potilassa. Puhetta johti Lempisaaren isäntä G. A. von Haartman. Kunta muodostettiin Willnäsin kappelin alueesta.[14]

RuokakulttuuriMuokkaa

Askaisten pitäjäruoiksi äänestettiin 1980-luvulla kalapata sekä mustaherukan lehdistä ja sitruunasta uutettu ja hiivalla käytetty Louhisaaren juoma.[15]

LähteetMuokkaa

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. Louhisaaren kartano ja Askaisten kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 10.11.2014.
  5. Joulukuu 2009: Livonsaaresta tulee osa Naantalia 28.8.2012. Turun Sanomat. Viitattu 28.10.2014.
  6. a b c Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 64–67. Porvoo: WS, 1967.
  7. Digitoidun asiakirjan katselu astia.narc.fi. Viitattu 20.4.2021.
  8. Astia-verkkopalvelu astia.narc.fi. Viitattu 20.4.2021.
  9. Digitoidun asiakirjan katselu astia.narc.fi. Viitattu 20.4.2021.
  10. Astia-verkkopalvelu astia.narc.fi. Viitattu 20.4.2021.
  11. Astia-verkkopalvelu astia.narc.fi. Viitattu 20.4.2021.
  12. Digitoidun asiakirjan katselu astia.narc.fi. Viitattu 20.4.2021.
  13. Livonsaari-päivä Livonsaari.fi. Livonsaaren kyläyhdistys ry. Viitattu 10.11.2014.
  14. Kotiseutumme Askainen-Houtskari-Iniö-Korppoo-Kustavi-Merimasku-Nauvo-Rymättylä-Taivassalo-Velkua-Vår Hembygd Villnäs-Houtskär-Iniö-Korpo-Gustavs-Merimasku-Nagu-Rimito-Tövsala-Velkua 2005–2006. Oy Botnia-Foto Ab, 2006. ISBN 952-5176-53-3
  15. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 18. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muuallaMuokkaa