Askaisten kirkko
Askaisten kirkko on 1600-luvun suurvalta-aikaa edustava kivinen kirkkorakennus Askaisissa nykyisen Maskun kunnan alueella Varsinais-Suomessa. Kirkon vierellä on erillinen kellotapuli vuodelta 1779.[1]
Askaisten kirkko | |
---|---|
Askaisten kirkko ja kellotapuli. |
|
Sijainti | Askainen, Masku |
Koordinaatit | |
Seurakunta | Maskun seurakunta |
Rakentamisvuosi | 1653 |
Materiaali | kivi ja tiili |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Kirkon tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta se on rakennettu samalla paikalla olleen puisen kirkon tilalle[2] ja sen nykyinen ulkoasu on peräisin kenraalikuvernööri Herman Klaunpoika Flemingin teettämästä uudistuksesta vuodelta 1653.[3] Fleming oli Louhisaaren kartanon omistaja ja kirkko rakennettiin kartanon kappelikirkoksi.[4]
Vuonna 2009 Museovirasto määritteli Louhisaaren kartanon ja Askaisten kirkon yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[1]
Kirkkorakennus ulkoa ja sisältä
muokkaaAskaisten kirkon seinien alaosa on kiveä ja yläosa tiiltä, raja kulkee hiukan ikkunoiden alareunan alapuolella[2]. Seinät on kalkittu kauttaaltaan ulkopuolelta vaaleaksi[3]. Pohjamuodoltaan pitkäkirkko-tyyppiä olevan rakennuksen pohjoisseinustalla on sakasti ja eteläseinustalla Carpelan-suvun hautakammion eteishuone[3].
Kirkon paanukatto on hollantilaistyylinen eli kaartuvalappeinen satulakatto.[1] Katon harjalla on kolme koristeellista ristiä, joiden huipussa on viirit[3].
Yksilaivaisen kirkon sisäkatto muodostuu kolmesta holvista[3]. Vaippaosien yhtymäkohta on terävä eli holvissa ei ole ruoteita[2]. Sisäpuoliset seinä- ja holvipinnat ovat valkeiksi kalkitut[3].
Ulko-ovessa on alkuperäiset 1600-luvulta peräisin olevat taotut lyötteet, kolkutin ja avaimet[3]. Ovilevyssä on vinoneliöpanelointi ja runsaasti koristeellisia isoja takonauloja[3]. Tarinan mukaan ovi olisi tuotu sotasaaliina kolmikymmenvuotisesta sodasta saksalaisesta luostarista[2].
Kirkon ikkunoiden lasit ovat vinoneliön malliset ja koottu yhteen lyijypuittein[3]. Yhdessä eteläsivun ikkunassa on lasimaalaukset, jotka esittävät Klaus Hermaninpoika Flemingiä ja hänen vaimojaan Elena Henrikintytär Hornia ja Dorotea von Rappenia, maalausten arvellaan olevan peräisin nykyisen kirkon paikalla olleesta puukirkosta[5]. Ikkunoiden vanhimmat säilyneet lasiruudut ovat vuodelta 1653[5].
Sisustus
muokkaaKiinteä sisustus
muokkaaTamminen barokkityylinen saarnastuoli on saksalaista alkuperää, tilattu flensburgilaiselta hovipuusepältä ja Herman Klaunpoika Flemingin ja hänen vaimonsa Kristiina Rosladin lahjoittama[3]. Toisen tarinan mukaan Herman Klaunpoika Fleming olisi kirkon ulko-oven lisäksi tuonut myös saarnastuolin sotasaaliina[5]. Saarnastuoli on koristeltu runsain korkokuvin, jotka esittävät Vapahtajaa, apostoleja ja evankelistoja[5]. Kaikukatoksen ovat lahjoittaneet Herman Klaunpoika Fleming ja Kristiina Rosladin, katokseen on kaiverrettu heidän vaakunansa[5].
Louhisaaren kartanon isäntäväelle oli kuorissa omat herrasväen penkit, joiden arvellaan olevan 1600-luvulta ja olleen aluksi lattian tasossa[5]. Valmistauduttaessa Louhisaaren kartanon vuodesta 1767 vuoteen 1789 omistaneen hovijunkkari Herman Flemingin (1734–1789) ja Anna Rehbinderin häihin penkit on sijoitettu pilareille lehtereiksi ja maalattu koristeellisesti[5]. Penkkien etulaitaan on maalattu vaakunat, oikeanpuoleiseen Flemingien ja vasemmanpuoleiseen Rehbinderin suvun[5].
Kuorissa on myös muita penkkejä, joiden ulkoasu viittasi suoraan penkillä istuvien asemaan arvoasteikossa – mitä ylempänä, sitä koristellumpi penkki[6]. Kuorin oikealla puolella on papin perheen ja samalla puolella sitä vastaan kohtisuorassa suunnassa kirkkoväärtin penkki[6]. Kuorin vasemmalla sivulla istuivat lukkari ja suntio[6]. Aikaisemmin kuorin ja kirkkosalin välillä oli aita ovineen[6].
Irtaimisto
muokkaaUrut kirkkosalin takaosan parvella ovat 12-äänikertaiset, ne rakensi saksalais-suomalainen urkurakentaja Hans Heinrich vuonna 1979[6]. Ruotsalaisen August Tholanderin vuonna 1859 maalaaman Vapahtajaa Getsemanessa esittävän alttaritaulun lahjoitti Askaisten Lempisaaren kartanon omistaja Lars Gabriel von Haartman[5]. Aikaisempi alttaritaulu on siirretty sakastiin, sen maalasi suomalainen taidemaalari Jonas Bergman vuonna 1749[6]. Kaksiosaisen teoksen yläosa esittää Kristusta ristillä ja alaosa ehtoollisen asettamista[6].
Kirkossa on kolme kynttiläkruunua, joista kuorissa oleva on Suomen marsalkka Mannerheimin Askaisten kirkolle jo vuonna 1928 lahjoittama[6]. Kynttiläkruunu oli Mannerheimilla Helsingissä ja luovutettiin Askaisten kirkkoon hänen kuolemansa jälkeen[6]. Käytävällä keskimmäisenä oleva kruunu on vanhin, se on ostettu 1684 ja lähinnä ovea on vuonna 1733 lahjaksi saatu kynttiläkruunu[6].
Kirkon sisustukseen kuuluu myös vuonna 1823 seurakunnan nuorilta miehiltä lahjaksi saatu kaappikello alttariseinällä[7]. Alttarivaatteet ovat vuodelta 1983, niiden suunnittelija on askaislainen taiteilija Hulda Potila[7].
Hautausvaakunat
muokkaaAskaisten kirkossa on useita hautausvaakunoita. Kuorissa vasemmalla sivuseinällä on vuonna 1687 kuolleen Kustaa Flemingin hautausvaakuna ja oikealla sivuseinällä eversti Kristian von Stefgrenin hautausvaakuna vuodelta 1695[8]. Urkuparven takaseinällä urkujen oikealla puolella on vuodelta 1668 oleva Juhana Freytagin hautausvaakuna[8].
Aatelisten tapoihin kuului, että hautajaisiin osallistuivat edustajat vainajan kahdeksasta isän- ja kahdeksasta äidinpuoleisesta suvusta[8]. Hautaussaatossa kannettiin vainajan hautausvaakunaa ja sen perässä näiden kuudentoista esivanhempien sukujen hautausvaakunoita[8]. Urkujen taustaseinällä eteläpuolella on vuonna 1652 kuolleen Herman Klaunpoika Flemingin hautausvaakuna (päävaakuna), kirkkosalin pohjoisseinällä on siihen liittyvät hänen isänpuoleisen sukunsa ja eteläseinällä äidinpuoleisen sukunsa sukuvaakunat[8].
Aatelisten hautakappelit
muokkaaKirkon lattian alla on Louhisaaren kartanon 1400-luvun puolivälistä vuoteen 1792 asti omistaneen ja kartanolinnan rakennuttaneen Flemingin suvun hautaholvi, jonne on kulku alttarin edessä lattiassa olevasta kalkkikivilaatan peittämästä aukosta.[3] Kirkon alla olevan Carpelan-suvun hautakammion eteishuone on kirkon eteläseinustalla[3]. Suku omisti muun muassa Ohensaaren kartanon Maskussa 1600-luvun puolivälistä vuoteen 1754 ja vuodesta 1764 1900-luvun alkuun.[9]. Hautausmaalla on Mannerheim-suvun uusklassinen vuodelta 1823 oleva hautakappeli[1]. Suku omisti Louhisaaren kartanon Flemingien jälkeen.[1]
Kellotapuli
muokkaaKirkon vierellä oleva kellotapuli valmistui Mikael Piimäsen johdolla 1779, sen alin kerros on kiveä ja valkoiseksi rapattu[1]. Puinen yläosa on kahdeksankulmainen, huomattavasti alaosaa kapeampi ja sen kupoli on sipulimallinen[3]. Myös kellotapulissa on paanukatto[3].
Tapulissa on kolme kelloa, joista kaksi vanhinta ovat Louhisaaren kartanon lahjoittamia[10]. Pienin kello on valettu Tallinnassa[10] vuonna 1548[3].
Hautausmaa
muokkaaHautausmaa on kirkon ympärillä ja kuusiaidan rajaama. Mannerheimin suvun hautakappeli on Carl Ludvig Engelin suunnittelema[11], ja sen rakennutti kreivi Carl Erik Mannerheim, joka omisti silloin (1823) Louhisaaren kartanon[12]. Marsalkka Mannerheim antoi restauroida kappelin vuonna 1935, sen yhteydessä rakennukseen tehtiin ikkuna, tuhkauurnien paikat ja istutuksia sen ympärille[12]. Mannerheim kävi Askaisissa vielä vuonna 1945 ja ainakin tuolloin ajatteli tulevansa haudatuksi sukuhautaan, koska hän sanoi tulevansa seuraavan kerran tykinlavetilla[12]. Hän ei ollut kuitenkaan erikseen antanut määräystä hautapaikastaan eikä hautaus Askaisiin siten toteutunut[12].
Mannerheimin hautakappelin rakennuttajan leski Vendla Sofia Mannerheim oli luonnon ystävä ja kiinnostunut puutarhanhoidosta eikä halunnut tulla haudatuksi suvun kellariholviin, vaan kirkkomaalle[12].
Askaisten sankarihautojen muistomerkin on suunnitellut Markku Ekblom ja se on pystytetty vuonna 1951[13].
Kuvia
muokkaa-
Kirkon urut.
-
Näkymä alttarille.
-
Saarnastuoli kirkossa.
-
Flemingin suvun hautaholvi.
-
Alttaritaulu.
-
Lasimaalauksia kirkossa.
Lähteet
muokkaa- Askaisten kirkko. (Kirkon painettu esite) Askaisten seurakunta, 2002.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Louhisaaren kartano ja Askaisten kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 29.9.2016.
- ↑ a b c d Askaisten kirkko, 2002, s. 3
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Askaisten kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 8.9.2010. Museovirasto. Viitattu 21.5.2016.
- ↑ Tietoa Lemun ja Askaisten kirkoista (Internet Archivesta, tallennettu 20.12.2001) Lemu-Askaisten seurakunta. Arkistoitu 20.12.2001. Viitattu 6.4.2014.
- ↑ a b c d e f g h i Askaisten kirkko, 2002, s. 4
- ↑ a b c d e f g h i j Askaisten kirkko, 2002, s. 5
- ↑ a b Askaisten kirkko, 2002, s. 7
- ↑ a b c d e Askaisten kirkko, 2002, s. 6
- ↑ Salminen, Katri: Niemenkulman maisemanhoitosuunnitelma (s. 17) 2014. Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset ry. Viitattu 15.9.2016.
- ↑ a b Askaisten kirkko, 2002, s. 8
- ↑ Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 380. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 9789525805352.
- ↑ a b c d e Askaisten kirkko, 2002, s. 9
- ↑ Askaisten kirkonseutu Maskun seurakunta. Arkistoitu 29.3.2016. Viitattu 2.10.2016.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Askaisten kirkko Wikimedia Commonsissa