Avaa päävalikko

Halikonjoki

Halikonlahteen laskeva vesistö Salossa

Halikonjoki on Halikonjoen vesistön laskujoki Varsinais-Suomessa Salon kaupungin ja entisen Halikon kunnan alueella. Joki saa alkunsa Pohjois-Halikossa Kuusjoen ja Vaskionjoen yhdistyessä ja virtaa Halikon läpi etelään, kunnes laskee Viurilanlahteen, joka kuuluu Saaristomereen. Matala joki ei sovellu hyvin kulkuväyläksi, sillä sen varrella on useita koskia, vanhoja patoja ja myllyjä ja matalia siltoja, jotka estävät kulkemisen.lähde?

Halikonjoki
Halikonjoki virtaa syvässä uomassa.
Halikonjoki virtaa syvässä uomassa.
Alkulähde Vaskionjoen ja Kuusjoen yhtymä, Vaskio, Halikko
Laskupaikka Viurilanlahti, Halikko
Maat Suomi
Pituus n. 20 km
Alkulähteen korkeus 60 m
Virtaama 1[1] /s
Valuma-alue 305 km²

Halikonjokilaakso kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin.[2]

Halikonjoki virtaa syvässä uomassa, jonka reunat ovat pääosin savisia. Joessa onkin tapahtunut useita pengervyörymiä. Joen alajuoksu on muodostunut lohkovajoamaan.[3] Halikonjoen vesimäärä on hyvin vähäinen, ja sen virtaama on Lounais-Suomen mitättömimpiä, noin kuutiometri sekunnissa. Keväisin tosin virtaama saattaa kasvaa jopa kolmeenkymmeneen kuutiometriin sekunnissa.[1]

Joki halkoo peltomaisemaa, jotka kattavat 40% valuma-alueesta.[4] Pelloista ja ojista valuvat vedet ovat värjäneen joen ruskeaksi, eikä edes matalimmissa kohdissa näe pohjaa. Saven lisäksi joesta huuhtoutuu mereen vuosittain noin 250 tonnia typpeä ja 23,4 tonnia fosforia.[1]

Rantapenkereiden niityillä kukkivat etenkin rentukat, kelta- ja valkovuokot.[1] Halikon- ja Uskelanjokien yhteisellä suistoalueella esiintyy monia lintulajeja, ja sinne onkin pystytetty kaksi lintutornia.[5]

Halikonjoen vesimäärä on laskenut rajusti historian kuluessa. Vielä 1500-luvulla joki on ollut purjehduskelpoinen sen yläjuoksulle saakka.[6] Halikonjoessa on kaksi vanhaa myllypatoa. Ahtialan mylly Häntälän koskessa, sekä Klinkan mylly Ammakon kylässä, joista on edelleen patojen lisäksi myllyjen rauniot jäljellä.lähde?

Halikonjoen ylittävät Halikon Märynummen eteläpuolella valtatie 1 ja seututie 224 sekä Halikon kirkonkylässä rantarata ja seututie 110.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Mikko Kiviluoto: Tehtävä Kuusjoella. Salon Seudun Sanomat, 11.5.2008, nro 129, s. 10-11.
  2. Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ymparisto.fi. Ympäristöministeriö. Viitattu 27.8.2010.
  3. Ikonen, Hagelberg, Lammi, Lundström, Seppälä ja Särmäntö: Halikonjoen luonnonhoidon yleissuunnitelma (pdf) Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.11.2010.
  4. Eerikki Rundgren: Melontaseikkailu (2003 > Halikonjoki) melontaseikkailu.info. 29.5.2003. Viitattu 11.5.2008.
  5. Eerikki Rundgren: Eerikin melontaseikkailu Latu ja Polku -lehti. Suomen Latu ry. Viitattu 11.5.2008.
  6. Halikon kulttuuriympäristö ja arvot. Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti. Turun maakuntamuseo, 2005.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.