Avaa päävalikko

Vaskio

taajama ja kulmakunta Salon kaupungin Halikosa
Näkymä Märynummelta Vaskiolle.
Nykyisin Kosken Osuuspankkiin kuuluva POP Pankki -ryhmän Vaskion Osuuspankki Vaskion keskustassa.

Vaskio on monesta eri kylästä muodostuva kulmakunta, joka käsittää Pohjois-Halikon. Alueen halki kulkee Salo–Aura-tie, jonka varrella sijaitsee Vaskion taajama.[1] Vaskion taajama on muodostunut usean kylän alueelle ja se sijaitsee noin 12 kilometrin päästä Halikon kirkonkylästä.lähde?

HistoriaMuokkaa

Vaskion alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, mutta kiinteä kyläasutus syntyi pääosin vasta keskiajalla, 1300- ja 1400-luvulla.[2] 1400- ja 1500-lukujen uudisasutusaalto kasvatti Vaskiota, kun asutus levisi jokivarsia pitkin syvemmälle. Valtaosa Vaskion kylistä on muita Halikon kyliä nuorempia ja ne ovat siksi kuuluneet ns. ruotsalaisen vero-oikeuden piiriin.[3] Vaskion kulmakunta kuului 1500-luvulta 1800-luvulle hallinnollisesti Marttilaan, mutta seurakunnallisesti se on aina ollut Halikkoa. Vaskiolla oli oma saarnahuone, josta ensimmäinen maininta on vuodelta 1778.[4] Vaskiolla heräsi ajatus omasta kunnasta 1920-luvulla, ja hanketta alettiin toteuttaa perustamalla Vaskion seurakunta vuonna 1929. Valtioneuvoston kielteisen kannan vuoksi hanke ei toteutunut ja seurakunta liitettiin takaisin Halikkoon vuonna 1936.[5]

Suomen ensimmäinen säilynyt kirjallinen maininta vesisahastalähde? kertoo Vaskiolla olleen jo 1500-luvun alkupuolella kaksikin koskivoimalla käyvää sahaa. Kosket sekä alueen hyvät metsät tekivät Vaskiosta hyvän alueen sahaustoiminnalle. Vähä-Kuttilan kylän nimikin vaihtui Sahan kyläksi, mikä kertoo sahan olleen aikanaan merkittävä, mutta erityistä sahateollisuuspaikkakuntaa ei Vaskiosta kuitenkaan tullut, sillä nopeasti koskiseksi madaltunut Halikonjoki ei soveltunut puutavaran kuljettamiseen laivoilla. Vaskion keskusta alkoi kehittyä Sahan kylän pohjoispuolelle sahatoiminnan myötä. Sahatoiminta ja kaskeaminen hävittivät pikkuhiljaa seudun metsät, ja suuret alueet muuttuivat aukeiksi viljelysmaiksi.[6]

Sahan kylässä ollut rukoushuone korvattiin vuonna 1908 uudella, Kuttilan kylään rakennetulla Vaskion rukoushuoneella, joka vihittiin kirkoksi vuonna 1959.[7] Seutu on maatalousaluetta, joskin sinne syntyi toisen maailmansodan jälkeen monialaista pienteollisuutta, muun muassa kolme traktorien ohjaamoja valmistavaa yritystä. Pienteollisuus on sittemmin vähentynyt, ja Vaskiosta on yhä enemmän tullut asuinpaikka, josta käydään työssä muualla. Teollisista yrityksistä huomattavin on nykyisin (2009) konepajayritys Westem Oy.lähde?

Vaskiolle perustettiin oma osuusmeijeri vuonna 1904, mutta maaseudun meijerien tapaan se lopetti toimintansa vuonna 1974. Vuonna 1972 toimintansa aloittanut Teboil-huoltoasemakin joutui lopettamaan vuonna 1998. Kulmakunnalla oli vielä 1960-luvun alussa yhdeksän kauppaa, joista jäljellä on vain yksi, Suur-Seudun Osuuskaupan Sale-myymälä. Edelleen Vaskiolla pitää pääkonttoriaan myös vuonna 1921 perustettu Vaskion Osuuspankki.lähde?

Vaskion väkiluku oli enimmillään 1800-1900-lukujen taitteessa yli 2000 hengen, mutta poismuutto vähensi asukkaiden määrää jo ennen toista maailmansotaa 1300 hengen tuntumaan. Siirtoväen tuoma väenlisä toisen maailmansodan jälkeen hupeni jälleen maaltamuuton vaikutuksesta 1960-luvulla, mutta varsinkin vuonna 1970 valmistunut hyvä tieyhteys Saloon on pitänyt asukasmäärän kutakuinkin vakaana – noin 1300 henkenä – viime vuosikymmenet. Salon seudun elinkeinollinen kehittyminen on tuonut myös Vaskiolle jatkuvasti uusia asukkaita, jotka arvostavat maaseutumaista elinpiiriä.[8]

MaantiedeMuokkaa

Maantieteellisesti Vaskio eroaa muusta Halikosta. Alue on varsin tasaista peltomaisemaa, jonka keskellä on metsäsaarekkeita. Alueella on suuria metsä- ja suoalueita. Useat pienet purot ja joet virtaavat syvissä uomissaan etelää kohti. Kulmakunnan suurimmat joet ovat Kuusjoki ja alueelle nimensä antanut Vaskionjoki, jotka yhdistyessään muodostavat Halikonjoen.

Vaskion muusta Halikosta erottavat yhtenäiset suot ja tiheät mäntymetsät, minkä vuoksi kulmakunta onkin pysynyt erillään eteläosasta. Metsät ovat pääasiassa havumetsiä, kun etelämpänä Halikossa kasvaa sekametsää. Vaskio muistuttaakin enemmän pohjoista naapuria Marttilaa kuin Halikkoa. Alueelta on hyvät yhteydet myös länteen Paimioon ja itään Kuusjoelle.lähde?

Vaskion kylätMuokkaa

Vaskion keskustaajama on syntynyt Kuttilan, Ruotsalan ja Toivilan kylien alueelle. Muut maakirjakylät ovat Perälä, Lempilä, Saha, Pitkäoja, Melkola, Juva, Kierla, Voitilanpyöli, Latala, Turila, Nurkkilanpyöli, Ruuhikoski, Sauvonkylä ja Kumionpyöli. Lisäksi kylän keskustassa oleva Jokisadon kylä on yhdistetty Kuttilaan. Arkikielessä Vaskion eri suunnilla olevista alueista käytetään nimiä Kumio, Onnenperä, Heinäsuo, Kierla, Sampaa, Perälä, Pitkäoja ja Ruuhikoski.lähde?

LähteetMuokkaa

  1. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2013.
  2. Aulis Oja: Keskiaikaisen Etelä-Suomen asutus ja aluejaot, Suomen historiallinen seura, 1955
  3. Anna-Liisa Hirviluoto, Kari Pitkänen: Halikon historia I, s. 176–180. Halikon kunta, 1992. ISBN 952-90-3797-X.
  4. V. J. Kallio: Halikon historia (1930); Kari Pitkänen: Halikon historia I (1992).
  5. Reijo Hinkka: Halikon historia II (1984)
  6. Halikon kulttuuriympäristö ja arvot. Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti. Turun maakuntamuseo, 2005.
  7. Kari Alifrosti: Meidän kylän kirkko. Vaskion kirkko ja kannatusyhdistys 1908-2008 (2008)
  8. Kari Alifrosti: Vaskion Osuuspankki 1921–2001 (2001)