Paimionjoki

joki Varsinais-Suomessa

Paimionjoki (ruots. Pemar å) on Paimionjoen vesistön Varsinais-Suomessa virtaava 110 kilometriä pitkä laskujoki, jonka valuma-alue rajoittuu Aurajoen, Kokemäenjoen (Loimijoen), Karjaanjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueisiin.[3][4] Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan ja se laskee Paimionlahteen.[5] Lounais-Suomen vesistöalueista Paimionjoki on neljänneksi suurin.[6]

Paimionjoki
Paimionjoki Tarvasjoen Juvankoskella
Paimionjoki Tarvasjoen Juvankoskella
Alkulähde Painio, Somero
Laskupaikka Paimionlahti, Saaristomeri
60°24′20″N, 22°38′41″E
Maat Suomi
Pituus 110 km
Alkulähteen korkeus 81,2 m
Virtaama 7,6 [1] /s
Valuma-alue 1088 [2] km²
Kartta
Paimionjoki
Paimionjoki Marttilan Prunkilassa nähtynä Hämeen Härkätieltä.
Paimionjoen suurin sivujoki on Tarvasjoki.
Padottua Paimionjokea Tarvasjoen Juvankoskella.
Patakoski Kosken keskustan luona. Kosken myllyranta myllyraunioineen on kunnostettu nähtävyydeksi EU-hankkeena.
Paimionjoen vesireittiä 1840-luvulla Somerolla. Etualalalla Saarentaanjärvi, takana Kirkkojärvi.
Paimionjoen yläjuoksu Somerolla muodostuu viljelymaisemaa halkovasta kapeiden järvien ketjusta. Näistä suurin on Hirsjärvi.
Paimionjoen lähdejärvi on Painio Somerniemellä.

Joki saa alkunsa Somerniemeltä Somerolta ja virtaa siitä eteenpäin Hämeen Härkätien tuntumassa, Koski Tl:n kautta Marttilaan ja edelleen Tarvasjoelle, kulkee lyhyen matkaa Liedon alueella ja päätyy Paimioon, jossa se laskee Paimionlahteen. Joen vesistöalueeseen kuuluu myös suuri osa entisestä Karinaisten kunnasta nykyisellä Pöytyällä ja osia eteläisestä Tammelasta.

Paimionjoki on ollut tärkeä vara­raakavesi­lähde Turun vesilaitokselle, joka otti ennen siitä vettä ja säännösteli sitä veden riittävyyden turvaamiseksi. Tämän takia joki on padottu kahdesta kohtaa ylä- ja keskijuoksulta. Joki on lisäksi padottu alajuoksulta kolmesta kohtaa vesivoiman tarpeisiin.[7]

Paimionjoen alaosan varrella Paimion keskustan pohjoispuolella on lounaisen viljelyseudun jokilaakso, Paimionjokilaakso, joka on 156 hehtaarin Natura 2000 -alue ja muodostaa ydinosan Paimionjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta.[8] Jokilaakso on noin seitsemän kilometriä pitkä, ja laaksossa on edustavia rinneniittyjä, joista tärkeimmät sijaitsevat Askalan voimalaitoksen eli Askalankosken kohdalla kummallakin puolella jokea. Paimionjokilaakson viljelysmaisema on Suomen vanhimpia kulttuurimaisemia.[8][9]

Vesistö muokkaa

Valuma-alue muokkaa

Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan (1 088 km²) että virtaamaltaan. Sen valuma-alue on vähäjärvistä (järvisyysprosentti 1,58) ja maatalousmaan osuus valuma-alueesta on suuri (36 %).[10] Sen latvajärvissä on ajoittain happiongelmia, ja joen tuomat ravinteet rehevöittävät Saaristomerta. Kuormittajina on etenkin maatalous, jonka arvioidaan tuottavan 70 % jokeen tulevasta fosforista ja 66 % typestä. Lisäksi jokeen johdetaan Kosken, Marttilan, Tarvasjoen, Karinaisten ja Paimion taajamien puhdistetut jätevedet.[11]

Lähes 50 % vesistöalueesta on metsämaata ja suota. Vesistöalue sijaitsee yhdeksän kunnan alueella, ja merkittävimmät taajama-alueet joen varrella ovat Paimio, Marttila, Kosti Tl ja Somero. Yli 50 % vesistöalueesta on rakennettua ja maatalousaluetta, ja ne sijoittuvat pääosin jokilaaksoihin.[12] Vesistöalueella asuu noin 24 000 ihmistä.[13]

Paimionjoen vesistöalueella on kuusi osavaluma-aluetta, ja niiden pinta-alat ovat 96–315 km². Vesistöalueen korkeimmat kohdat ovat lähes 150 metriä merenpinnan yläpuolella ja ne sijaitsevat alueen itäosassa. Suurin osa vesistöalueesta on alle 100 metrin korkeudella ja alavimmat paikat ovat sen lounaisosassa.[6] Turun kaupunki pumppaa raakavettä ajoittain Paimionjoesta.[14]

Sivujoet muokkaa

Paimionjoen suurin sivujoki on Karinaisten ja Tarvasjoen kautta virtaava, Tarvasjoen keskustan luona Paimionjokeen laskeva Tarvasjoki (valuma-alueen pinta-ala 139 km²). Pienempiä sivujokia ovat Tammelan eteläosista alkunsa saava, Someron Hirsjärveen laskeva Pajulanjoki eli Virkaanjoki (valuma-alueen pinta-ala 101 km²), Someron pohjoisosista alkunsa saava, Someron Kirkkojärveen laskeva Jaatilanjoki (valuma-alueen pinta-ala 96 km²), Paimiossa joen alajuoksuun yhtyvä Vähäjoki (valuma-alueen pinta-ala 77 km²), Kosken pohjoisosista alkunsa saava, Somerolla Paimionjokeen laskeva Palojoki eli Puostaanoja (valuma-alueen pinta-ala 57 km²) sekä Marttilassa Paimionjokeen pohjoisesta laskevat Ihmistenoja (valuma-alueen pinta-ala 45 m²) ja Hirvasoja (valuma-alueen pinta-ala 32 km²).[15]

Järvet muokkaa

Paimionjoen vesistöalueen järvisyys on 1,53 prosenttia eli noin 17 neliökilometriä.[6]

Vesistöalueen suurin järvi on Somerolla, entisen Somerniemen alueella sijaitseva Painio (781 ha), josta joki saa alkunsa. Muita järviä ovat joen yläjuoksulla Somerolla järviketjun muodostavat Hirsjärvi (245 ha), Kirkkojärvi (59 ha), Saarentaanjärvi (43 ha), Rautelanjärvi (30 ha), Pusulanjärvi (62 ha), Åvikinjärvi (7 ha) ja Pitkäjärvi (34 ha). Järviketjun alapuolelle jää vielä Myllylammi (13 ha) Somerolla.[16] Alempana joen laajentumana on vielä pieni Sorvastonjärvi Koskella.

Painioon laskevien latvapurojen lähdejärviä Somerniemellä ovat Vesajärvi (46 ha),Särkjärvi (40 ha), Siikjärvi (48 ha), Poikkipuoliainen (14 ha) ja Mustjärvi.[17]

Tammelan puolelta Torronjokena alkunsa saavan Pajulanjoen latvajärviä Tammelassa ovat Valkjärvi (65 ha), Valajärvi (51 ha)[18], Tourunjärvi ja Haiponjärvi.

Jaatilanjoen valuma-alueen suurin järvi on Lammijärvi ja pienempiin kuuluu muiden muassa Laukkonlammi.

Koskella Paimionjokeen laskee Liipolanjärvi ja Tarvasjoen eräs alkulähde on Mellilän Mustajärvi.

Muuten Paimionjoen alajuoksu on pääosin järvetön.

Kosket muokkaa

Paimionjoen koskia ovat olleet alajuoksulta lukien Askalankoski ja Juntolankoski Paimiossa; Juvankoski Tarvasjoella; Hirvaksen koski, Palaistenkoski, Purhalan eli Vallan koski, Rounankoski ja Koskenpään koski Marttilassa; Karjakoski ja Patakoski Koskella; sekä Hovirinnankoski ja Rautelankoski Somerolla.

Kalasto ja muu luonto muokkaa

Joen kalastoon kuuluu haukea, lahnaa, ahventa, salakkaa, kivennuoliaista, pasuria, säynettä, särkeä, kiiskeä, turpaa, seipeä, siikaa, kuoretta, madetta, meritaimenta, sorvaa, lohta. Rapua esiintyi ainakin vielä 1960-luvun lopulla mutta se lienee sittemmin hävinnyt. Paikalliset kalastuskunnat[19] ovat suorittaneet kala- ja täplärapuistutuksia. Järvisimpukka on piisamien herkkua. Minkki vilahtelee rantakivikossa ja jokivarren lintulajisto on melko suuri.

Paimionjoessa, Paimion keskustan pohjoispuolella on 156 hehtaarin Natura 2000 -alue Paimionjokilaakso, jossa tavataan muun muassa vuollejokisimpukkaa.[20] Rinneniityillä esiintyy useita harviniaisia kasvilajeja. Myös alueen linnusto on runsas.[8][9]

Rakenteet muokkaa

Sillat muokkaa

Suurimpia Paimionjoen ylittäviä liikenneväyliä ovat Paimiossa seututie 110, valtatie 1, yhdystie 2340 ja Rantarata. Liedossa ja uudelleen Tarvasjoella Paimionjoen ylittää valtatie 10 ja Marttilassa seututie 224. Koskella Paimionjoen ylittävät yhdystie 2407, Hämeen Härkätiehen kuuluva yhdystie 2810 ja siitä erkaneva yhdystie 2805. Somerolla joen ylittää toisen kerran yhdystie 2810 sekä edempänä kantatie 52. Lisäksi joen ylittävät lukuisat paikallis- ja yksityistiet.

Vanha saha- ja myllytoiminta muokkaa

Osaan koskista liittyy vanhoja mylly- ja sahateollisuuden patoja ja niiden jäänteitä. Näistä Kosken Patakoskeen liittyvää Myllyrannan aluetta, jossa on vanhoja myllynraunioita, on viime vuosina kunnostettu EU-hankkeena[21].

Voimalaitokset muokkaa

Paimionjoessa on kaksi pienvesivoimalaitosta (Juntolankoski[22], Askalankoski[23]) ja yksi minivesivoimala (Juvankoski[24]). Juvankoski sijaitsee[25] Liedon Tarvasjoella, Juntolankoski ja Askalankoski puolestaan Paimiossa.[7] Askalan voimalaitos on valmistunut vuonna 1938, Juntola vuonna 1920 ja Juva vuonna 1916. Paimionjoen voimalaitokset ovat teholtaan yhden megawatin luokkaa, joten niiden merkitys valtakunnallisessa sähköntuotannossa on käytännössä olematon. Voimalaitokset siirtyivät Fortum Oyj:ltä Koskienergia Oy:lle 31. maaliskuuta 2012.

Joen alaosaa lyhytaikaissäännöstellään vesivoiman takia, ja kaikkien voimalaitosten pudotuskorkeus on 14 metriä.[7]. Valonian vesiasiantuntijan mukaan Paimionjoen pienvesivoimatuotanto ei ole kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. Esimerkiksi kolme Halikon Märynummella sijaitseva tuulivoimalaa tuottavat sähköä kaksi kertaa enemmän kuin Paimionjoen kaikki voimalat yhteensä.[26] Vesiensuojeluyhdistys on luokitellut Paimionjoen pienvesilaitoksien arvon lähinnä museaaliseksi, ilman merkityksellistä sähköntuotantoarvoa. Tästä syystä pienvesivoimalaitoksien modernisointi ei ole järkevää, muihin uusiutuviin sähköntuotantolaitoksiin, kuten tuulivoimaan investointeihin verrattaessa.[26] Edellä mainitusta syystä vesiensuojeluyhdistys on esittänyt vesivoimaloiden vesivoimaoikeuksien perumista, sekä tehdyn päätöksen täytäntöönpanokieltoa kuntalain 98§:n säännösten mukaisesti. Oikaisuvaatimuksessa vaaditaan myös, että säännöstelytyöryhmän ynnä muiden asianosaisten tulisi mahdollisimman pian käynnistää jatkoselvitykset Paimionjoen ennallistamiseksi säännöstelyä edeltäneeseen luonnontilaan.[26]

Säännöstely vedenottoa varten muokkaa

Turun vesilaitos sai Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä 26. maaliskuuta 1964 luvan veden ottamiseen Paimionjoesta sekä sen säännöstelyyn veden riittävyyden turvaamiseksi. Paimionjoki olikin tärkeä vararaakavesilähde Turun alueelle. Vesistöalueen yläosaan Someron Hovirinnankoskeen ja alemmas Tl Kosken Karjakoskeen rakennettiin tämän jälkeen padot säännöstelyä varten. Paimionjoen tulvahuippuja pienentää ja virtaamaa on tasannut tämän jälkeen yläosan järviketjun säännöstely. Hovirinnankosken keskivirtaama on ollut 2,85 m³/s, mutta kuivimpina aikoina virtaamaa ei ole ollut lainkaan ja suurin virtaama on ollut vuonna 1966 52 m³/s, jolloin virtaaman seuranta aloitettiin.[7] Vuonna 2003 Hovirinnankosken pato korjattiin kaukokäyttöiseksi.[27]

Pumppaamo sijaitsee Kättylässä Tarvasjoella ja sieltä on johdettu kuivina kausina Paimionjoesta vettä Savijokea pitkin Aurajokeen 0,2–0,8 m³/s.[20] Paimionjoen vesistöalueella on neljä vedenkorkeuden ja neljä virtaaman mittausasemaa, jotka ovat käytössä koko ajan.[6] Vesistöalueella ei ole tehty merkittäviä tulvarakenteita- tai suojelutoimenpiteitä.[7] Kun Turun kaupungin tekopohjavedenottamo Virttaankankaalle valmistui, vedenotto Paimionjoesta väheni, mutta sen jälkeen voimaan tulleen luvan mukaan Turun kaupungilla on edelleen oikeus juoksuttaa vettä Paimionjoesta, jos vedenpinta Turun kaupungin varavedenottamolla Aurajoen Halistenkoskella laskee alle tietyn rajan.[27][28]

Säännöstelypatoihin liittyneessä vesirakentamisessa Paimionjoen yläjuoksun järviketjun keskivaiheilla Somerolla sijainnut Rautelankoski[29] on ruoppauksen tuloksena hävinnyt[30].

Luonnonmukaisuuden palautus muokkaa

Paimionjoki on entinen lohijoki. Askalan voimalaitoksen valmistuttua vuonna 1936lähde? siitä muodostui alin este kalojen nousulle jokeen.[31] Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry on esittänyt, että säännöstely- ja voimalaitospatoihin tulisi rakentaa kalatiet ja tarpeettomat padot joessa tulisi purkaa.[32] Tulevaisuudessa lohien nousumahdollisuus on tarkoitus palauttaa Paimionjokeen. Esimerkiksi Askalan voimalaitokselle on määrätty kalatievelvoite[33] ja koskelle on suunniteltu kaksi kappaletta kalateitä.[34]. Vuonna 2009 Paimionjoen vesistön hoitamiseksi on aloitettu Paimionjokihanke, jonka tavoitteena on parantaa vesistön tila hyvälle tasolle vuoteen 2027 mennessä.[35] Karjakosken ja Hovirinnan säännöstelypadot ovat jääneet tarpeettomiksi Turun seudun vesi Virttaankankaan hankkeen valmistuttua. Pohjavesihankkeen valmistuttua Paimionjoen merkitys raakavesilähteenä Turun seudun vedelle mitätöityi, mistä johtuen Paimionjoen sääntelyä ei enää tarvita. Turun seudun vesi ei oleta, että varavesilaitosta enää koskaan käytettäisiin. Tästä huolimatta vaelluskalojen pääsy mereltä ei nykyisellään onnistu. Sen estävät Paimionjoen alajuoksun kolme pienvesivoimalaitosta, joiden merkitys valtakunnallisessa vesivoimatuotannossa on mitätön. Turunlähde? tavoitteena on päästä eroon kaikista padoista[36][37]

Karjakosken pato muokkaa

Koski Tl:ssä sijaitseva Karjakosken pato on ensimmäinen Paimionjoen pato, joka on muutettu luonnonmukaiseksi pohjapadoksi. Muutostyöt suoritettiin siten, että vanha betonipato poistettiin. Pohjapato rakennettiin pääosin luonnonkivestä. Pohjapadon keskelle muodostettiin pieni virtausaukko, joka mahdollistaa virtauksen matalankin vedenpinnan aikana. Muutostöiden vaikutusalue rajoittuu Karjakoski–Hovirinta-välille. Muutos valmistui vuonna 2015.[38][39]

Hovirinnan säännöstelypato muokkaa

Hovirinnankosken padon muutos pohjapadoksi on suunnitteluvaiheessa. Suunnitelman tavoitteena on luoda vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, joilla järviketjun kynnystämistä pystytään jatkamaan. Muutostöiden tavoitteena on löytää ratkaisumalli, joka palvelee voimalaitokset omistavan Koskienergian tarpeita ja intressejä. Hovirinnan muutostöiden pohjapadoksi suunniteltiin ensin alkavan aikaisintaan vuonna 2017. Kun valituslupa on kaikilla rantakiinteistön omistajilla, niin valituksista johtuen rakentamisen aloittamisen arvioitiin tuolloin viivästyvän vähintään vuodella.[40][41]. Muutostyön kumppaneina toimivat Turun Seudun Vesi Oy, Turun vesiliikennelaitos ja Varsinais-Suomen Ely keskus.[41][42] Suunnittelua pohjapatoa varten tehtiin 2016.[43] Lupahakemus säännöstelypadon korvaamiseksi luonnonmukaisella pohjapadolla jätettiin vuonna 2018.[28]

Painion Palikaisten sillan pohjapato muokkaa

Hovirinnan säännöstelypadon purkuun liittyy tarve rakentaa pohjapato Painioon Palikaisten sillan kohdalle. Padon avulla varmistetaan vesistöjen korkeuserot.[36] Luvan haku tätä varten oli vuonna 2016 suunnitteilla.[28] Suunnitteilla oli luonnonmukainen pohjapato.[44]

Rautelankosken palauttaminen muokkaa

Hovirinnan padon muutostöihin liittyen on esitetty kolme eri vaihtoehtoa Yhdessä vaihtoehdossa Rautelankoski palautettaisiin alkuperäiseen tilaansa[36]. Turun kaupunginhallitus on hyväskynyt Paimionjoki sopimuksen joka sisältää Rautelankosken entisöinnin ja palautuksen. Entisöinnin yhteydessä Rautelankoskeen muodostuu lohikalojen kutupaikkoja.[41][42]. Paimionjoki yhdistys on laatinut ennallistamiseen liittyen Paimionjoen kehittämissuunnitelman jossa kuvataan Rautelankosken entisöintiin liittyvät toimenpiteet.[43][45] Pato oli suunniteltu toteutettavaksi noin sadan metrin matkalla kivilouheesta rakennetuilla kynnyksillä.[46]

Voimalaitosten kalatiesuunnitelmat muokkaa

Paimionjoki-yhdistys ry on tilannut Paimionjoen pienvesivoimalaitosten kalatietarkastelusuunnitelman.[47] Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry esittää, että Turun alueen vedenoton loputtua Askalan ja Juntolan pienvesivoimalaitoksille tulee asettaa yhden kuutiometrin minimijuoksutusvelvoite.[48]

Suunnitelman mukaan Askalan pienvesivoimalaitoksen padon yhteyteen olisi rakennettavissa paäosin luonnonmukainen kalatie. Padon länsipuoli soveltuu maanpinnan jyrkkyyden johdosta huonosti kalatien rakentamiseen. Sen sijaan padon itapuolen ranta on huomattavasi loivempaa ja soveltuisi hyvin kalatien rakentamiseen.

Kalatien rakentaminen Juntolan pienvesivoimalaitoksen padon yhteyteen on suuresta putouskorkeudesta ja rantojen jyrkkyydesta johtuen hankalaa. Kalatie olisi rakennettavissa joko padon itä- tai länsireunaan.

Myös Juvan pienvesivoimalaitoksen padon kalatien rakentaminen on suuresta putouskorkeudesta ja alueen kallioisesta maaperästä johtuen hyvin hankalaa. Suunnitelman mukaan Juvan voimalaitospadon yhteyteen ei kannata rakentaa kalatietä ennen kuin on rakennettu kalatiet Askalan ja Juntolan voimalaitospatojen yhteyteen. Kalatien tarvitseman virtaaman tulisi olla suuruusluokka 500 l/s.

Toimijoita ja hankkeita muokkaa

Paimionjoki-yhdistys muokkaa

Paimionjoen vesistön tilaa parantamaan perustettiin vuonna 2010 Paimionjoki-yhdistys.[49] Jäsenenä yhdistyksessä voivat olla yhdistyksen toiminta-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat ja yhdistyksen hallituksen hyväksymät oikeuskelpoiset yhteisöt. Vuonna 2010 jäseninä olivat Someron kaupunki, Kosken TL kunta, Marttilan kunta, Tarvasjoen kunta, Pöytyän kunta, Paimion kaupunki, Sauvon kunta, Fortum Power and Heat Oy, MTK-Somero ry, Maataloustuottajain Tarvasjoen yhdistys ry, MTK-Koski Tl ry, MTK-Paimio ry, Someron vesiensuojeluyhdistys ry, Painion hoitoyhdistys ry, Varsinais-Suomen kalastusalue, Paimionselän kalastusalue, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ja Paimion seudun ympäristöyhdistys ry. Kannatusjäseninä olivat Turun kaupunki ja Liedon kunta.[50] Yhdistys on valmistellut Paimionjoen vesistön hoitoa varten kaksi toimenpideohjelmaa. Ensimmäinen toimemnpideohjelma vuosille 2011–2015 valmistui vuonna 2011.[51] Toinen toimenpideohjelma vuosille 2016–2021 valmistui vuonna 2016.[52]

Paimionjoen alueen hankkeita muokkaa

Paimionjoella on vuodesta 2011 toteutettu vuosittain useita hankkeita ja tutkimuksia. Vuosina 2012–2013 käynnissä olivat Virkistäytymään Paimionjoelle -kehittämishanke, Active Wetlands -hanke sekä RAVITA - lannan ja jätevesien ravinteet kiertoon -hanke.[53] Vuonna 2016 käynnissä olivat hankkeet Kansalaiset mukaan Paimionjoen tilaa parantamaan[54], Kalaisia koskia Paimionjokeen[55], Puroista joelle - Paimionjoen vesistön ekologinen tila paremmaksi puroja kunnostamalla[56], Someron järviketjun polut ja reitit[57] sekä VEERA - Vesiensuojelua Varsinais-Suomen suurten jokien valuma-alueilla[58].

Lähteet muokkaa

  • Ahopelto, Lauri & Olli-Matti Verta: Paimionjoen säännöstelyn kehittäminenPaimionjoen vesistön yläosan hydraulinen mallinnus HEC-RASohjelmistolla. varsinais-suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökesku, Raportteja 73/2014. Turku: Varsinais-suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2014. ISBN 978-952-257-095-0 (painettu), ISBN 978-952-257-096-7 (pdf). Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 29.1.2020).
  • Elo, Petri: Paimionjoen säännöstelyn kehittäminen. Somero, Koski Tl.. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 4/2005. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2004. ISBN 951-614-027-0 (pdf), ISBN 951-614-026-2 (painettu). Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 29.1.2020).
  • Puuronen, Elisa: Paimionjoen säännöstelyn kehittämissuunnitelma. Ennakkokopio (pdf) 2016. Paimionjoki-yhdistys. Arkistoitu 25.9.2020. Viitattu 29.1.2020.
  • Tulvariskien alustava arviointi Paimion- ja Aurajoen vesistöalueilla ja Raisionjoen valuma-alueella sekä niiden edustan rannikkoalueella. Diaarinro: VARELY/54/07.02/2011. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 1.4.2011. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.1.2014).

Viitteet muokkaa

  1. Hyvärinen, Veli & Gurer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15. Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 11.2.2023).
  2. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. Paimionjoen vesistöalue (27) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2023.
  4. Elo 2004: 7.
  5. VELHO: Paimionlahti ymparisto.fi. 27.1.2012. Varsinais-Suomen ELY. Viitattu 10.3.2012.
  6. a b c d Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”1. Valuma-alueiden kuvaus, 1.1 Paimionjoki” s. 4.
  7. a b c d e Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”1. Valuma-alueiden kuvaus, 1.1 Paimionjoki” s. 7.
  8. a b c Natura 2000 -alueet: Paimionjokilaakso ymparisto.fi. 14.8.2013. Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 27.1.2014.
  9. a b VELHO: Paimionjokilaakso ymparisto.fi. 18.10.2013. Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 27.1.2014. (suomeksi) (ruotsiksi)
  10. Elo 2004: 7–9.
  11. Elo 2004: 11.
  12. Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”1. Valuma-alueiden kuvaus, 1.1 Paimionjoki” s. 5.
  13. Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”3. Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit, 3.2. Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin” s. 19.
  14. Elo 2004: 9–10, 12.
  15. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 54–55. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  16. Ahopelto & Verta 2014:4.
  17. Koli, Lauri: Someron vedet, s. 12–32. Somero: Amanita, 1993. ISBN 951-95973-4-4.
  18. 50-100 hehtaarin järvet Hämeen ympäristökeskuksen alueella Hämeen ympäristökeskus. Viitattu 17.11.2009.
  19. Osakaskunnat Someron kalastusalue. Arkistoitu 1.9.2007. Viitattu 3.4.2010.
  20. a b Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”1. Valuma-alueiden kuvaus, 1.1 Paimionjoki” s. 6.
  21. Koskimiljöön kehittäminen Kosken Tl kunta. Arkistoitu 20.1.2004. Viitattu 21.8.2010.
  22. Juntolan Voimalaitos Juntolan Voimalaitos. Viitattu 7.4.2019. fi-US
  23. Askalan Vesivoimala Askalan Vesivoimala. Viitattu 7.4.2019. fi-US
  24. Google Maps Google Maps. Viitattu 7.4.2019. fi-US
  25. Alikulmantie 15 to Juntolan Voimalaitos Alikulmantie 15 to Juntolan Voimalaitos. Viitattu 7.4.2019. fi-US
  26. a b c Paikallislehti Somero, 4.11.2016. Nro. 87
  27. a b Ahopelto & Verta 2014:7.
  28. a b c Säännöstely, padot ja koskialueet Paimionjoki-yhdistys. Arkistoitu 4.5.2019. Viitattu 29.1.2020.
  29. YLE: Elävä arkisto, Somero syntyi Härkätien varteen (video koskesta kohta 8:55)
  30. Elo 2004: 16.
  31. Tuominen, Hanna: Paimionjokilaakson kalastusperinteen selvitys (pdf) (s. 8) Lounais-Suomen kalatalouskeskus. Viitattu 3.3.2010.
  32. Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry: Lausunto Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelmaehdotuksesta (pdf) Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry. Viitattu 3.3.2010.
  33. Rannikko, Leena: TE Keskukseen lausunto. Kalahaavi, 2007, nro 2, s. 6. Turku: L-S Kalatalouskeskus ry. Lehden verkkoversio (pdf). Viitattu 3.3.2010.
  34. Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelma vuoteen 2015 (pdf) (s. 127) 27.11.2009. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.3.2010.
  35. Vesienhoidon organisointi ja aktivoiminen Paimionjoen vesistöalueella. 25.3.2010. Someron kaupunki. Arkistoitu 7.10.2010. Viitattu 3.4.2010.
  36. a b c Paikallislehti Somero, 4.12.2015. Nro. 95
  37. Turun kaupunki Paimionjoen säännöstelijänä, Irina Nordman 15.6.2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
  38. Auranmaan viikkolehti, 11.6.2015
  39. Paikallislehti Somero, 3.7.2015. Nro. 51
  40. Paikallislehti Somero, 3.7.2015, Nro. 51
  41. a b c Paikallislehti Somero, 14.8.2015, Nro. 63
  42. a b Turun sanomat, 11.10.2016, Nro. 51
  43. a b Puuronen 2016.
  44. Puuronen 2016:10.
  45. http://www.somero.fi/ajankohtaista/?newsid=1199&newstitle=Paimionjoen+yläosan+säännöstelyn+kehittäminen
  46. Puuronen 2016:9–10.
  47. Paimionjoen alaosan kalatietarkastelu Paimio ja Tarvasjoki, Suunnittelutoimisto T. Meisalmi (Arkistoitu – Internet Archive)
  48. Vapaa-ajankalastajat
  49. Paimionjoki-yhdistys 15.6.2010. Someron kaupunki. Arkistoitu 13.8.2016. Viitattu 28.1.2011.
  50. Yhdistys Paimionjoki-yhdistys. Viitattu 28.1.2011.
  51. Joki-Heiskala, Päivi (toim.): Paimionjoki paremmaksi. Toimenpideohjelma 2011–2015. Paimionjoki-yhdistys, 2011. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 5.12.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)
  52. Joki-Heiskala, Päivi (toim.): Paimionjoki paremmaksi II. Toimenpideohjelma 2016–2021. Somero: Paimionjoki-yhdistys, 2016. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 18.7.2016). (Arkistoitu – Internet Archive)
  53. Projektit Paimionjoki-yhdistys. Arkistoitu 16.8.2016. Viitattu 18.7.2016.
  54. Kansalaiset mukaan Paimionjoen tilaa parantamaan 2016. Paimionjoki-yhdistys. Arkistoitu 16.8.2016. Viitattu 18.7.2016.
  55. Kalaisia koskia Paimionjokeen 2016. Paimionjoki-yhdistys. Arkistoitu 16.8.2016. Viitattu 18.7.2016.
  56. Puroista joelle 2016. Paimionjoki-yhdistys. Arkistoitu 16.8.2016. Viitattu 18.7.2016.
  57. Someron järviketjun polut ja reitit 2016. Paimionjoki-yhdistys. Arkistoitu 16.8.2016. Viitattu 18.7.2016.
  58. VEERA - Vesiensuojelua Varsinais-Suomen suurten jokien valuma-alueilla 2016. Paimionjoki-yhdistys. Arkistoitu 16.8.2016. Viitattu 18.7.2016.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paimionjoki.