Kuore eli norssi (Osmerus eperlanus) on pienehkö sisä- ja murtovesien kala, joka kuuluu lohikaloja muistuttavien kuorekalojen lahkoon. Kuore on läpikuultava, vihertävän kellertävä ja kyljistään hopeanhohtoinen kala, jolla on suuri, terävähampainen suu ja lohikalojen tapaan rasvaevä selkäpuolella lähellä pyrstöä.

Kuore
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Kuorekalat Osmeriformes
Heimo: Kuoreet Osmeridae
Suku: Osmerus
Laji: eperlanus
Kaksiosainen nimi

Osmerus eperlanus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Kuore Wikispeciesissä
  Kuore Commonsissa

Kuvaus muokkaa

 
Kuoreella on suuri, terävähampainen suu.

Kuore on hoikka ja taaksepäin suippeneva kalalaji. Se on 7–20 senttimetriä pitkä ja painaa yleensä 10–100 grammaa. Suurimmat yksilöt ovat 30-senttisiä ja voivat painaa 300 grammaa.[3] Kuoreella on rasvaevä, ja sen suu on melko suuri. Alaleuka on yläleukaa selvästi pidempi, ja leuoissa on pitkiä teräviä hampaita.[4] Kylkiviiva on epätäydellinen ja päättyy jo rintaevän etupuolella.[5]

Suomut ovat läpinäkyviä ja irtoavat helposti. Ihossa on vain vähän pigmenttejä, minkä takia kuoreet näyttävät läpinäkyviltä. Pienestä järvikuoreesta voi ihon läpi erottaa jopa kylkiluut ja sisäelimet. Kalan selkä on sinivihreä, ja erityisesti järvikuore on sinertävä myös yleisväritykseltään.[5]

Kuoreen tuntomerkkeihin kuuluu myös voimakas tuoretta kurkkua muistuttava tuoksu.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Merikuoreen levinneisyysalueisiin kuuluvat Vienanmeri, Barentsinmeri, Itämeri, Pohjanmeri sekä Pohjois-Atlantin rannikko Garonnen suistoalueelle saakka. Sitä tavataan myös Britannian ympärillä sekä Irlannin läntisellä rannikolla. Järvikuoretta esiintyy puolestaan Pohjanmeren, Itämeren, Vienanmeren ja Barentsinmeren rannikon joissa ja järvissä. Levinneisyysalueen pohjoisraja on noin 68:nnella leveyspiirillä.[1]

Käyttäytyminen muokkaa

Kuoreiden kutuvaellus alkaa syys-lokakuussa, jolloin sukukypsät yksilöt kerääntyvät jokien suistoalueille talvehtimaan. Jokivaellus alkaa maalis-huhtikuussa lämpötilan noustua yli 4–6 asteen.[1] Kuoreet kerääntyvät silloin kutemaan virtavesiin tai järvien mataliin kivi- ja sorapohjaisiin rantavesiin. Järvikuore kutee ensimmäisen kerran 1–2-vuotiaana ja merikuore 2–3-vuotiaana.[6] Järvikuoreet ja suuri osa merikuoreista lisääntyy vain kerran elämässään.[1]

12-senttisessä kuoreessa on noin 10 000 mätimunaa, kun taas 20–senttisessä yksilössä munia on noin 30 000. Mätimunan halkaisija on 0,6–0,9 millimetriä. Munat takertuvat voimakkaasti ja kiinnittyvät pohjaan eräänlaisen varren avulla.[6] Munat kuoriutuvat 20–35 päivän kuluessa.[1]

Kuoreet käyttää ravinnokseen lähes yksinomaan eläinplanktonia, vaikka satunnaisesti se saattaa syödä myös joitain pieniä pohjaeläimiä, kuten massiäyriäisiä, hyönteistoukkia ja joskus kalanpoikasia.[6]

Kalastus muokkaa

 
Kuivattuja kuoreita

Kuore on merkittävin Suomessa sisävesi- ja rannikkokalastuksen sivusaaliina saatavista kalalajeista. Kuoretta kalastetaan nuotalla ja troolilla sekä harvoin pilkkimällä. Kalan liha on valkoista ja kiinteää ja varsin maukasta. Maku muistuttaa kuhaa. Mäti on keltaista ja pienirakeista. Kuore tunnetaan myös kurkkua muistuttavasta hajustaan.[7][8]

Kudun aikana kuoretta on helppo kalastaa lipolla.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e Freyhof, J.: Osmerus eperlanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.3.2022. (englanniksi)
  2. Risto Väinölä: Kuore – Osmerus eperlanus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Lehtonen & Varjo, s. 271.
  4. a b Kuore LuontoPortti. Viitattu 3.3.2022.
  5. a b Lehtonen & Varjo, s. 270.
  6. a b c Lehtonen & Varjo, s. 272.
  7. Kuore (Arkistoitu – Internet Archive) Raholan syötävät sanat
  8. Osmerus eperlanus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa


Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.