Tarvasjoki (joki)
Tarvasjoki on Saaristomereen Varsinais-Suomessa laskevan Paimionjoen suurin sivujoki.
| Tarvasjoki | |
|---|---|
 Tarvasjokea Liedossa lähellä Tarvasjoen keskustaa Hämeen härkätieltä nähtynä |
|
| Alkulähde | Mustajärvi |
| Laskupaikka | Paimionjoki |
| Maat | Suomi |
| Alkulähteen korkeus | 87,2 m |
| Valuma-alue | 139 km² |
Joki saa alkunsa Mustajärvestä entisen Mellilän kunnan alueella Loimaalla, virtaa Rahkion, Kyrön ja Karinaisten kirkonkylän kautta entisen Karinaisten kunnan alueella Pöytyällä ja yhtyy Paimionjokeen entisen Tarvasjoen kunnan keskustassa Liedossa.[1][2][3] Joen pituus on noin 14 km[4] ja valuma-alueen pinta-ala 139 km²[5].
Joen varren kyliä ovat Karinaisissa Kyrö, Kiukainen, Karinaisten kirkonkylä, Suutarla, Närppi, Mäenpää ja Tilkanen. Tarvasjoen kylistä joen varteen jäävät Seppälä, Suurila, Horinen, Kallela, Tarvasjoen kirkonkylä ja Eura.[6]
Merkittävistä teistä Hämeen Härkätiehen kuuluva yhdystien 2250 osuus ylittää joen lähellä Tarvasjoen kirkkoa ja yhdystie 2250 uudelleen kahdesti Karinaisten kirkonkylän etelä- ja pohjoispuolella. Tarvasjoen Horisissa joen ylittää seututie 224, ja joen latvoilla Rahkiossa sen poikki kulkee yhdystie 2253.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ Tarvasjoki pakkoliitetään Lietoon 12.6.2014. Turun Sanomat. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 2.1.2015.
- ↑ Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 7.2.2010.
- ↑ Kartta Paimionjoen ja Aurajoen vesistöalueista Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 17.1.2009.
- ↑ Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 20. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 54-55. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. III:4 Loimaa. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1927. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)
- ↑ Kartat ja reitit Eniro. Viitattu 22.7.2010.
Aiheesta muualla
muokkaa- Vuorinen, Esko; Nyqvist, Petra; Anttila, Soile; Juuti, Heljä: Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot : Tarvasjoen valuma-alue. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2012. ISBN 978-952-257-490-9. Julkaisun verkkoversio (viitattu 9.3.2014).