Meritaimen

taimenen ekologinen muoto

Meritaimen (Salmo trutta morpha trutta) on taimenen ekologinen muoto, joka lisääntyy makeissa virtavesissä, mutta vaeltaa mereen kasvamaan ja viettää siellä suuren osan elämästään. Meritaimen on siis vaelluskala, ja se muistuttaa paljon lohta niin elintavoiltaan ja ulkonäöltään. Meritaimen esiintyy alkuperäisenä Pohjois- ja Länsi-Euroopan joissa ja merissä. Suomessa on Itämereen laskevissa joissa jäljellä enää vain kymmenen meritaimenkantaa.[1]

Meritaimen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Lohikalat Salmoniformes
Heimo: Lohet Salmonidae
Suku: Salmo
Laji: Taimen
Salmo trutta
Kolmiosainen nimi

Salmo trutta m. trutta
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Meritaimen Commonsissa

Meritaimen lisääntyy joissa ja puroissa. Kutuaika on myöhään syksyllä syys-marraskuussa. Syntymänsä jälkeen taimen kasvaa yleensä keskimäärin kaksi vuotta virtaavassa vedessä. Tämän jälkeen se vaeltaa mereen, josta palaa yhden-kolmen vuoden kuluttua kutemaan kotijokeensa. Merivaelluksen aikana taimen kasvaa nopeasti, ja käyttää ravinnokseen pieniä kaloja, Itämeressä kolmipiikkiä, silakkaa ja kilohailia. Kudun jälkeen se lähtee uudelle syönnösvaellukselle mereen tai kuolee.

Suomen meritaimenkannat

muokkaa

Meritaimenjokien määrä on vähentynyt Suomessa huomattavasti perkausten, vesivoimalaitosten, vedenlaadun huononemisen ja liiallisen pyynnin takia. Nykyään on kuitenkin alettu ymmärtää aiemmin tehdyt virheet ja taimenjokia ollaan ennallistamassa lähemmäs luonnollista tilaansa, jossa ne aiemmin ovat olleet. Kuitenkin esimerkiksi Itämereen Torniojoesta vaeltavalla taimenkannalla on melkoisia vaikeuksia selvitä kutemaan edes yhden kerran elämässään merellä sekä joessa tapahtuvan tehokkaan pyynnin takia.

Suomenlahteen laskeva Inkoon Ingarskilanjoki oli vuonna 2006 ainoa Suomen rannikon joki, jossa taimenen poikastuotanto oli nousussa[2]. Ingarskilanjoen taimenkannan alkuperästä on vaihtelevia mielipiteitä, mutta sitä on tutkittu muun muassa DNA-analyysein[3].

Suomessa on viljelyssä viisi eri meritaimenkantaa[4]:

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/43508-tama-merenelava-uhkaa-kadota-suomesta
  2. Meritaimenkantojen tila edelleen huolestuttava – rannikkojokien luonnonpoikasmäärät pieniä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Viitattu 19. heinäkuuta 2007.
  3. Viljelykantarekisteri: Meritaimen Ingarskilanjoessa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Arkistoitu 21.1.2004. Viitattu 19. heinäkuuta 2007.
  4. Viljelykantarekisteri Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Arkistoitu 26.4.2005. Viitattu 26.5.2009.

Aiheesta muualla

muokkaa