Tämä artikkeli käsittelee kalaa. Salakka on myös sukunimi.

Salakka (Alburnus alburnus) on makeassa vedessä ja murtovedessä elävä hopeankirkas särkien heimon kalalaji.

Salakka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Särjet Leuciscidae
Suku: Alburnus
Laji: alburnus
Kaksiosainen nimi

Alburnus alburnus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Salakka Wikispeciesissä
  Salakka Commonsissa

Ulkonäkö ja elintavat muokkaa

Salakka on tavallisesti 10–15 cm pitkä, painoa on harvoin yli 40 g. Väriltään se on kiiltävän hopea. Se liikkuu parvissa lähellä vedenpintaa. Salakka syö hyönteisiä veden pinnalta sekä eläinplanktonia. Salakka muistuttaa jossain määrin Suomessa esiintyvistä kalalajeista allikkosalakkaa, muikkua ja seipiä.[3]

 

Levinneisyys muokkaa

Salakka esiintyy luonnostaan suuressa osassa Eurooppaa Pyreneiden, Alppien, Kaukasuksen ja Kaspianmeren pohjoispuolella, ei kuitenkaan Irlannissa ja suurimmassa osassa Englantia. Idässä levinneisyys jatkuu Ural- ja Embajokien vesistöihin saakka. Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa salakka elää istutettuna.[4]

Suomen sisävesissä salakkaa esiintyy miltei koko maassa Lapin pohjoisosaa ja Kuusamon aluetta lukuun ottamatta.[3]

Lisääntyminen muokkaa

Salakan kutuaika vaihtelee samassakin vesistössä siten, että se saattaa jaksottua kolmeenkin eri ajanjaksoon. Useimmiten kuulee mainittavan kutuajoiksi toukokuun loppu, juhannuksen seutu sekä noin heinäkuun toinen viikko. Kutuaikaan koirailla on päässä ja kyljissä pieniä kutukyhmyjä, jotka tekevät ihon karkeaksi. Kutupaikan pohja on kova, kivikkoa tai soraa. Kutu tapahtuu kollektiivisesti ns. parvikutuna, missä kalat eivät muodosta pareja tai reviirejä. Parvi kutee lähellä soraista kutualustaa, johon mäti takertuu.[5]

Kalastus ja käyttö muokkaa

Ruokakalana salakkaa ei arvosteta, mutta täkykalaksi se kelpaa hyvin. Salakan suomut ovat tiukassa verrattuna moniin muihin täkyinä käytettäviin kaloihin, joten sitä voi käyttää hyvin myös vetouistelussa. Salakka soveltuu syötiksi myös onkeen, jolloin saaliiksi saadaan pääasiassa suuria ahvenia.[5]

Aikoinaan salakan suomuista on valmistettu keinotekoisten helmien päällystämiseen käytettyä ainetta.[4]

Lähteet muokkaa

  1. Freyhof, J. & Kottelat, M.: Alburnus alburnus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.8.2013. (englanniksi)
  2. Salakka – Alburnus alburnus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. a b Salakka (Alburnus alburnus) LuontoPortti.fi
  4. a b Alburnus alburnus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
  5. a b Lauri Koli: Suomen kalaopas. 3. painos. WSOY, 2001. ISBN 951-0-19307-0.