Allikkosalakka

kalalaji

Allikkosalakka (Leucaspius delineatus) on karppikaloihin kuuluva särkikalalaji. Allikkosalakka on sukunsa (Leucaspius) ainoa laji. Se elää niin makeissa kuin suolaisissa vesissäkin.

Allikkosalakka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Särkikalat Cyprinidae
Suku: Leucaspius
Heckel & Kner, 1858
Laji: delineatus
Kaksiosainen nimi

Leucaspius delineatus
(Heckel, 1843)

Katso myös

  Allikkosalakka Wikispeciesissä
  Allikkosalakka Commonsissa

Ulkonäkö muokkaa

Ulkonäöltään allikkosalakka muistuttaa salakkaa. Väritykseltään kala on harmaa, myös evät. Selkäevä on rintaevien takana. Allikkosalakan suu on ylöspäin aukeava. Kalan kylkiviiva on vajavainen eikä ulotu juurikaan rintaeviä pidemmälle.[2] Allikkosalakka saavuttaa korkeintaan 9–12 cm:n pituuden.[3]

Ravinto ja lisääntyminen muokkaa

Allikkosalakat käyttävät ravintonaan pääasiassa planktonia ja lisäksi hyönteisiä.[2][3] Naaras munii mätimunat vesikasvin, yleensä lumpeen tai ulpukan, alapinnalle. Koiras huolehtii munien vartioinnista.[3] Jälkeläisiä voi syntyä kesän aikana jopa tuhat.[2]

Esiintyminen muokkaa

Allikkosalakkaa tavataan Euroopassa ja Aasiassa.[3] Suomen kanta sai alkunsa Kotkassa Jumalniemessä sijainneesta lammikosta, jonne allikkosalakoita oli tuotu Pietarista. Lammikosta kalat löydettiin vuonna 1992, kun lampea alettiin täyttää. Kaloja siirrettiin muihin lähistön lampiin ja myös muualle.[2] Suomessa allikkosalakka kuuluu niihin kalalajeihin, joihin sovelletaan luonnonsuojelulakia[4], eli lajia ei lueta haitalliseksi vieraslajiksi.

Uhat muokkaa

Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan 1960-luvulla tuotu ja viljelylaitoksilta luontoon levinnyt särkikala saharasbora kantaa loista, joka aiheuttaa allikkosalakoille lisääntymiskyvyttömyyttä ja erittäin vakavan, kuolemaan johtavan tulehduksen.[5] Loinen ei aiheuta saharasboralle ongelmia, mutta allikkosalakkakanta kuolee nopeasti.[6] Koeoloissa kolmen vuoden jälkeen allikkosalakkakanta oli pienentynyt 96 prosenttia alkuperäisestä.[5]

Lähteet muokkaa

  1. Freyhof, J. & Kottelat, M.: Leucaspius delineatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.08.2013. (englanniksi)
  2. a b c d Jari Raitaniemi, Markku Ahonen: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Sarja: Suomen luonto: Eläimet. Espoo: Weilin + Göös, 1998. ISBN 951-35-6371-5.
  3. a b c d Leucaspius delineatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 20.3.2007. (englanniksi)
  4. Kalalajit, joihin sovelletaan luonnonsuojelulakia Finlex. Valtion säädöstietopankki. Viitattu 20.4.2007.
  5. a b Tulokaslaji uhkaa Euroopan kaloja Yle Teema. Viitattu 20.4.2007. [vanhentunut linkki]
  6. Uudet kalalajit uhka Euroopan kalastolle Jyväskylän yliopisto Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Viitattu 20.4.2007. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa