Särki

makean ja murtoveden kala

Tämä artikkeli käsittelee kalaa. Rap-artistista, katso Särre.

Särki (Rutilus rutilus) on särkien (Cyprinidae) heimoon kuuluva makean ja murtoveden kalalaji, jota tavataan läntisessä Aasiassa ja Euroopassa lähinnä Välimeren aluetta lukuun ottamatta. Sitä on myös viety moniin maihin sen levinneisyysalueen ulkopuolella pääasiassa virkistyskäytön vuoksi. Särki on pitkänomainen ja leveyssuunnassa litteä laji, jolla on hopeiset kyljet, punaiset silmät ja punaiset vatsanpuoleiset evät. Särjet ovat parvikaloja ja syövät pääsääntöisesti pieniä eläimiä. Särjet voivat vaikuttaa vesistöjen rehevöitymiseen syömällä eläinplanktonia ja näin edistämällä kasviplanktonin lisääntymistä.

Särki
Rutilus rutilus Prague Vltava 3.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Särjet Cyprinidae
Alaheimo: Särjet Leuciscinae
Suku: Rutilus
Laji: rutilus
Kaksiosainen nimi

Rutilus rutilus
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
Useita synonyymejä
  • Cyprinus rutilus Linnaeus, 1758
  • Leuciscus rutilus (Linnaeus, 1758)
  • Cyprinus rubellio Leske, 1774
  • Cyprinus simus Hermann, 1804
  • Cyprinus lacustris Pallas, 1814
  • Cyprinus jaculus Jurine, 1825
  • Leuciscus decipiens Agassiz, 1835
  • Leuciscus prasinus Agassiz, 1835
  • Cyprinus xanthopterus Vallot, 1837
  • Cyprinus fulvus Vallot, 1837
  • Gardonus pigulus Bonaparte, 1841
  • Leucos cenisophius Bonaparte, 1841
  • Leuciscus rutiloides Selys-Longchamps, 1842
  • Leuciscus selysii Selys-Longchamps, 1842
  • Leuciscus lividus Heckel, 1843
  • Leuciscus pausingeri Heckel, 1843
  • Leucos pigulus Bonaparte, 1845
  • Leucos cenisophius Bonaparte, 1845
  • Cyprinus pigus Gronow, 1854
  • Leuciscus jurinii Dybowski, 1862
  • Gardonus ruboculus Walecki, 1863
  • Leuciscus pallens Blanchard, 1866
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Särki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Särki Commonsissa

Taksonomia ja nimiMuokkaa

 
Särjen kuvaus Linnén teoksessa Systema Naturae.

Carl von Linné kuvasi särjen tieteelle vuonna 1758 teoksessaan Systema Naturae ja antoi sille tieteellisen nimen Cyprinus rutilus.[2] Särjen nykyinen tieteellinen nimi Rutilus rutilus merkitsee punaista.[3] Sen suomalaisen kansankielisen nimen ”särki” ohessa muita suomalaisia nimityksiä särjelle ovat haponkestävä, kommunistisiika, korpelainen, korpisärki, lutjake, nikkeli, punasilmä, punasilimäsiika, roskakala, ruohikkomuikku, rökkänen, römpäs, suutarinlohi, sähri, sähäkäs, säkki, taloussiika, talouslohi, täkykala, valkoselkä, väensiika ja yön valavonu.[4] Rutilus caspicus on asetettu joissakin lähteissä särjen alalajiksi.[5]

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Särki kasvaa tavallisesti 10–25 senttimetrin pituiseksi ja enimmillään 30–35 senttimetrin mittaiseksi ja 300–500 gramman painoiseksi.[6] Naaraat ovat usein koiraita suurikokoisempia ja kasvavat myös hiukan nopeammin.[7][8] Suomen dokumentoidusti painavin särki pyydettiin 29. heinäkuuta 2007 Posion Mutkalammesta, ja se painoi 1,24 kilogrammaa.[9] Usein mainittu 2,5 kilon painoinen särki on todennäköisesti ollut oikeasti säyne.[10] Viron ennätyssärki painoi 1,05 kilogrammaa, ja Ruotsin urheilukalastettujen särkien ennätys on 1,7 kilogrammaa.[11][12] Muualla maailmassa särjet voivat kasvaa jopa 3 kilogramman painoisiksi; esimerkiksi Saksassa Reinistä pyydetty ennätyssärki on ollut 3,13 kilogrammaa.[13][14]

Särjen kasvu on melko hidasta, vain 2,5–3 senttimetriä vuodessa. Kasvunopeus vaihtelee ympäristöolosuhteiden mukaan.[15] Italian Maggiorejärvessä vuonna 2006 tutkimustyötä varten suoritetuissa kalastuksissa pyydystettiin yhteensä 779 lajin yksilöä, joiden pituus vaihteli kaikkiaan 5,5 ja 38,8 senttimetrin välillä ja oli keskimäärin 21 senttimetriä. Kaikkiaan koiraiden laskettiin olevan naaraita huomattavasti pienikokoisempia.[16]

 
Kuvassa on kaksi lahnaa, hopearuutana ja särki (oikealla, kolmas kala ylhäältä).

Särjen ruumis on muodoltaan pitkänomainen ja leveyssuunnassa litteä.[17] Sen suu on pieni ja eteenpäin suuntautunut. Särjen vatsaevien etureuna on samassa kohtaa ruumista selkäevän etureunan kanssa.[6][13] Särjen ruumiin korkeus vaihtelee hieman sen ravinnonsaannin mukaan. Särkeä muistuttavia suomalaisia kalalajeja ovat seipi, sorva, säyne, toutain ja turpa. Lajilla on punaiset silmät ja punaiset vatsanpuoleiset evät. Merialueilla ja rehevissä vesissä silmä voi kuitenkin olla vaaleampikin. [18] Särjen peräevä on lyhyt, ja sen suomut ovat suuria. Särjellä on kylkiviivalla 42–45 suomua, ja sen peräevässä on 12–14 ruotoa,[19][6] joista 9–10 on haarautuneita nivelruotoja. Selkäevässä on kolme haarautumatonta nivelruotoa ja 9–11 haarautunutta nivelruotoa.[20] Nieluhampaita särjellä on kuusi ja ne ovat kaikki yhdessä rivissä.[21]

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Särjen luonnollinen levinneisyys ulottuu Aasian länsiosista miltei koko Eurooppaan Välimeren aluetta lukuun ottamatta.[3] Särkeä on tuotu kalastuksen, onginnan, rehuntuotannon tai urheilukalastuksen vuoksi useisiin maihin, ja sitä tavataan vieraslajina Australiassa, Kyproksella, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Azoreilla, Marokossa, Kazakstanissa, Britanniassa ja Irlannissa.[22] Italiaan lajia tuotiin ensimmäisen kerran Toscanaan vuonna 1993 virkistyskäytön vuoksi, mistä se sitten levisi Po-joen valuma-alueelle ja elää nyt sen syvissä subalpiinisissa järvissä, tekojärvissä, joissa sekä myös useissa matalissa järvissä. Italian toiseksi suurimmassa järvessä Maggiorejärvessä särkeä tavattiin ensi kerran vasta vuonna 2006, mutta jo saman vuoden helmi-syyskuussa suoritetuissa tutkimuskalastuksissa se oli yleisin saalis muodostaen 70 prosenttia saaliskaloista ja osoittaa järvessä invasiivisen lajin piirteitä.[16][23] Irlannissa esimerkiksi Lough Neagh -järvessä särjen tuonti on vaikuttanut haitallisesti järvessä talvehtiviin vesilintuihin.[24] Irlannista Britanniaan lajin toivat vuonna 1889 sitä elävänä syöttinä käyttäneet onkijat.[23] Australiaan taas sen veivät vuonna 1861 tuolloiset mukautumisyhdistykset tehdäkseen villieläimet tutummiksi eurooppalaisille siirtolaisille ja tarjotakseen vapaa-ajan harrastuksen uudisasukkaille.[25] Espanjaan se tuotiin 1910-luvun alkuvuosina maan vesistöjen villien kalakantojen ”täydennykseksi”.[26] Portugalista särkeä tavattiin ensimmäisen kerran Ave-joesta. Vuonna 2012 suoritetussa tutkimuskalastuksessa joesta pyydystettiin kaksi nuorta särkiyksilöä.[27] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee särjen elinvoimaiseksi lajiksi sen laajan levinneisyyden ja vähäisien uhkien vuoksi.[1] Laji on myös Suomessa luokiteltu alueellisesti elinvoimaiseksi.[13]

Suomessa särkeä esiintyy kaikissa rannikkovesissä ja sisävesissäkin yleisenä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Särki on ahvenen ja hauen jälkeen Suomen kolmanneksi yleisin kalalaji.[18] Särki on myös Ruotsissa yleinen ja kuuluu maan kuuden yleisimmän kalalajin joukkoon.[28] Karut järvet ja lammet ovat särjen ensisijaista elinympäristöä. Toissijaisia elinympäristöjä ovat joet, norot, purot, rehevät järvet ja rehevät lammet.[13] Särki viihtyy rehevässä vedessä ja kestää vähähappisuutta, mutta ei siedä liian hapanta vettä.[18][13] Tavallisesti särjet elävät vesissä, joiden suolapitoisuus on 10–14 ppt.[23] Särjelle tappava yläraja on 15–17 ppt.[29] Sen vaatima veden kovuus on 10–15 °dH.[3]

Ravinto ja elintavatMuokkaa

Särjen ravintoa ovat planktonäyriäiset, pohjaeläimet, kotilot, sinisimpukat ja joskus myös vesikasvit.[19] Särjet vaikuttavat elintapojensa vuoksi vesistöjen rehevöitymiseen, sillä ne kuluttavat tehokkaasti eläinplanktonia, minkä seurauksena kasviplanktonia syövien ja niiden määrää rajoittavien eläinplanktereiden määrä vähenee ja vesi rehevöityy kasviplanktonin lisääntymisen johdosta. Särkien ja muiden sen heimon lajien lisäksi myös maa- ja metsätalouden ravinnekuormat rehevöittävät vesiä.[30][31] Toisaalta särjellä on tärkeä merkitys järvien ekologiassa, sillä se muuttaa kasvillisuutta ja pohjaeläimiä ravinnoksi joidenkin ihmisten mielestä arvokkaammille lajeille kuten hauelle, kuhalle, ahvenelle ja ankeriaalle.[7]

 
Särkiparvi julkisessa akvaariossa Unkarissa.

Särjet ovat parvikaloja ja voivat muodostaa parvia myös muiden särkien heimon kalojen tai ahventen kanssa. Särjet ovat melko paikallisia kaloja. Ne oleskelevat enimmäkseen lämpimissä pintavesissä harppauskerroksen yläpuolella. Särjet talvehtivat syvissä vesissä.[6][13] Särjet voivat elää 15 vuoden ikäisiksi, mutta tavallisesti ne eivät saalistuspaineen vuoksi elä yli kymmenvuotiaiksi.[32][33] Vanhimmat Suomessa tavatut särkiyksilöt ovat saavuttaneet 35 vuoden iän.[13]

Särki kutee keväällä, kun veden lämpötila on ylittänyt 10 celsiusastetta. Tavallisesti särjet vaeltavat voimakasvirtaisiin puroihin ja jokiin. Murtovesien särjet nousevat jokien alajuoksuille kutemaan. Nykyisin kuivuneen Araljärven särjet lisääntyivät poikkeuksellisesti suolaisessa vedessä. Kutupaikoille saapuvat ensin koiraat ja naaraat vasta myöhemmin, jolloin noin viikon kestävä kutu alkaa. Se on yleensä varsin näkyvä ja meluisa.[7] Mätimunien läpimitta on 1–1,5 millimetriä, ja särki tuottaa niitä 25 000–1 000 000 kappaletta painokiloaan kohti.[33] Ne takertuvat vesikasvillisuuteen tai kiviin. Koiraat viipyvät kutupaikalla vielä kutemisen jälkeen. Poikaset kuoriutuvat munista 4–10 päivässä veden lämpötilasta riippuen. Ensimmäiset 2–5 päivää ne pysyttelevät synnyinalueellaan syöden munan ruskuaista. Suomut niille kasvavat noin 30 millimetrin mittaisina.[7] Särki ei pysty lisääntymään onnistuneesti mikäli veden pH-arvo on alle 5,5.[34] Sukukypsyyden särki saavuttaa 14 senttimetrin mittaisena. Koiraat ovat sukukypsiä 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5 vuoden ikäisinä.[13][3] Koiraiden selkään ilmestyy kutu-aikana kutukyhmyjä.[6] Eri särkilajit kutevat suurin piirtein samaan aikaan ja monesti samassa paikassa, jolloin särki voi risteytyä sorvan, sulkavan ja vimman kanssa sekä myös lahnan kanssa, jolloin jälkeläisiä kutsutaan särkilahnoiksi.[10]

LoisetMuokkaa

Koska särki on niin yleinen, liikkuu suhteellisesti paljon, muodostaa parvia ja kykenee hyödyntämään eri ravintoresursseja monipuolisesti, se on sopiva isäntä monille loisille. Särjen kiduksissa loisivia eliöitä ovat Capriniana piscium, Apiosoma-suvun lajit, Ichthyophthirius multifiliis, Myxobolus-suvun lajit, Dactylogyrus-suvun lajit, Gyrodactylus-suvun lajit, Paradiplozoon homoion, Rhipidocotyle campanula -lajin toukkavaihe, Philometra-suvun lajit, Ergasilus briani ja Argulus folia. Sen evissä loisivat Epistylis-suvun lajit, Ichthyophthirius multifiliis, Encentrum kozminskii, Gyrodactylus-lajit, Rhipidocotyle fennica, Philometra-lajit, Neoergasilus japonicus, Argulus folia ja kalajuotikas (Piscicola geometra). Särjen ihon loisia taas ovat Epistylis-lajit, Ichthyophthirius multifiliis, Gyrodactylus-lajit, Argulus folia ja kalajuotikas. Sen lihaskudoksessa loisii Myxobolus pseudodispar. Särjen ruumiinontelon loisia puolestaan ovat hihnamato (Ligula intestinalis) ja Raphidascaris acus. Lajin suolistossa loisivat Allocreadium isosporum, Sphaerostomum glogiporum, Proteocephalus-suvun lajit, Caryophyllaeus laticeps, Raphidascaris acus, Pseudocapillaria-suvun lajit, Neoechinorhynchus rutili, Acanthocephalus lucii sekä Acanthocephalus anguillae. Sen munuaisten loisia taas ovat Myxobolus muelleri ja Myxidium rhodei. Särjen lasiaisessa loisivat Tylodelphus clavata -lajin toukkavaihe, Tylodelphus podicipina -lajin toukkavaihe ja Diplostomum-suvun lajien toukkavaiheet. Sappirakon loisia ovat Zschokkella-suvun lajit ja Chloromyxum-suvun lajit. Särjen virtsanjohtimessa loisii Phyllodistomum folium ja mykiössä Diplostomum-suvun lajien toukkavaiheet.[35]

Käyttö ja kalastusMuokkaa

 
Paahdettua särkeä.

Särkeä voidaan saada käytännössä lähes millä vain pyydyksellä. Se oli ruokakalana 1900-luvun alussa arvossaan, mutta sittemmin sen suosio on vähentynyt. Vaikka sitä pidetäänkin nykyisin melko yleisesti "roskakalana", on särjellä silti edelleen käyttöä ihmisruokana. Särjen liha on maukasta varsinkin kirkasvetisissä vesissä ja on parhaimmillaan veden lämpötilan ollessa alle kymmenen celsiusastetta. Sen ruodot pehmenevät kypsytettäessä mainiosti, ja ne voidaan myös jauhaa lihamyllyllä. Nykyisin särkeä myydään esimerkiksi purkitettuna.[20][36] Vuonna 2018 Suomessa kulutettiin särkeä keskimäärin 50 grammaa henkilöä kohden vuodessa. Kulututettujen särkikilojen määrä vuodessa henkilöä kohden on ollut vuodesta 2011 lähtien joka vuosi 40 ja 60 gramman välillä.[37] Särkeä hyödynnetään myös lemmikkieläinten ja turkiseläinten ravintona.[6] Luonnonvarakeskuksen mukaan särkeä voitaisiin kestävästi kalastaa vuosittain jopa 50 miljoonaa kiloa. Särjen suomuja voitaisiin myös hyödyntää gelatiinin valmistuksessa.[38] Särkeä suositaan syöttikalana esimerkiksi haukia, kuhia ja ankeriaita kalastettaessa.[32]

LähteetMuokkaa

  1. a b Freyhof, J. & Kottelat, M.: Rutilus rutilus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  2. Linnaeus, Carl: Systema Naturae per regna tria naturæ, secundum classes, ordines, genera, species, cum characteribus, differentiis, synonymis, locis., s. 824. Impensis Laurentii Salvii, 1758.
  3. a b c d Rutilus rutilus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
  4. Pettersson, Jussi: Nuorisoseuran Kesävisan voittaja ja oikeat vastaukset Vehkajärven Sanomat. Viitattu 31.12.2019. (suomeksi)
  5. World Register of Marine Species (WoRMS): Rutilus rutilus caspicus (luettu 1.1.2020) (englanniksi)
  6. a b c d e f Särki Rutilus rutilus Lapin Kalatalouskeskus. Viitattu 19.12.2019. (suomeksi)
  7. a b c d Muus, Bent J; Dahlström, Preben: Suomen ja Euroopan sisävesikalat, s. 108. Suomeksi toim. Markku Varjo 2008. Tanska: Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-6768-8. (suomeksi)
  8. Kortet, Raine: Parasitism, reproduction and sexual selection of roach, Rutilus rutilus L (PDF) (limnologian ja hydrobiologian väitöstutkimus) Jyväskylän yliopiston JYX-julkaisuarkisto. 2003. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 24.2.2018.
  9. Ennätyskalat lajeittain (PDF) Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö. Viitattu 15.11.2019. (suomeksi)
  10. a b Suomen luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Weilin+Göös, 1998. ISBN 9513563715.
  11. Särg (Rutilus rutilus) Kalapeedia. Viitattu 29.12.2019. (viroksi)
  12. Sportfiskerekord i sötvatten SportFiskarna. Viitattu 29.12.2019. (ruotsiksi)
  13. a b c d e f g h Särki (Rutilus rutilus) Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 29.12.2019. (suomeksi)
  14. Rutilus rutilus. Roach FishBase, fishing-worldrecords.com. Viitattu 2020-6-25. (englanniksi)
  15. Särki – Rutilus rutilus Fisuun.fi. Viitattu 29.12.2019. (suomeksi)
  16. a b Volta, Pietro & Jepsen, Niels: The recent invasion of Rutilus rutilus (L.) (Pisces: Cyprinidae) in a large South- Alpine lake: Lago Maggiore. Journal of Limnology, 2008. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 17.3.2020.
  17. R. rutilus (Linnaeus, 1758) - плотва A.N. Severtsov Institute of Ecology and Evolution. Viitattu 29.12.2019. (venäjäksi)
  18. a b c Särki (Rutilus rutilus) Luontoportti. NatureGate Promotions Finland. Viitattu 29.12.2019. (suomeksi)
  19. a b Särki (Rutilus rutilus) Kalahavainnot. Luonnonvarakeskus. Viitattu 19.12.2019. (suomeksi)
  20. a b Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 181. Readme, 2017. ISBN 9789523213722. (suomeksi)
  21. Särjest Ajakiri Kalastaja. Viitattu 1.1.2020. (viroksi)
  22. Rutilus rutilus CABI.org. 22.12.2019. Centre for Agriculture and Bioscience International. Viitattu 30.12.2019. (englanniksi)
  23. a b c Rutilus rutilus (Linnaeus, 1758) Great Lakes Aquatic Nonindigenous Species Information System. Viitattu 30.12.2019. (englanniksi)
  24. Winfield, I. J.; Fletcher, J. M. & James, J. B.: Invasive fish species in the largest lakes of Scotland, Northern Ireland, Wales and England: the collective U.K. experience. Hydrobiologia, 2010. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 17.3.2020.
  25. Stoessel, Daniel J.: Age, growth, condition and reproduction of roach Rutilus rutilus (Teleostei : Cyprinidae), in south-eastern Australia. Marine and Freshwater Research, 2014. Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 17.3.2020.
  26. Elvira, Benigno & Almodóvar, Ana: Full westward expansion of Rutilus rutilus (Linnaeus, 1758) in the Iberian Peninsula. Journal of Applied Ichthyology, 2014. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 17.3.2020.
  27. Ribeiro, Filipe Manuel Vidas & Veríssimo, A: Freshwater fish introductions in Spain: Facts and figures at the beginning of the 21st century. Journal of Fish Biology, 2010. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 17.3.2020.
  28. Svenska fiskar Söderhamns SFK. Viitattu 29.12.2019. (ruotsiksi)
  29. Wootton, Robert J.: Ecology of Teleost Fishes, s. 92. {{{Julkaisija}}}, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2019). (englanniksi)
  30. Koskinen, Pirjo: Nollaa Itämeri-päästösi herkuttelemalla – yksi lahna-ateria poistaa kilon sinilevää Yle Uutiset. 2.12.2019. Viitattu 30.12.2019. (suomeksi)
  31. Dahlström, Harri: Rehevöittävätkö särkikalat vesistöjä? Suomen Luonto. 18.7.2013. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 30.12.2019. (suomeksi)
  32. a b Rotaugen angeln: Köder, Montagen, Infos über das Rotauge Abenteuer Angeln. Viitattu 29.12.2019. (saksaksi)
  33. a b Roach (Rutilus rutilus) Irish Specimen Fish Committee. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  34. Roach - Rutilus rutilus NatureSpot. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  35. Aaltonen, Sari: Täpläravun (Pacifastacus leniusculus) vaikutus särjen (Rutilus rutilus) loisiin Päijänteellä. Jyväskylän yliopisto, 2013. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 18.3.2020.
  36. Särkikala hyötykäyttöön Ympäristö NYT. Viitattu 9.4.2020.
  37. Kotimaisen kalan kulutus muuttujina Alkuperä, Laji ja Vuosi Tilastotietokanta. Luonnonvarakeskus. Viitattu 17.6.2020.
  38. Särkikalat ovat vesiemme hyödyntämätön aarre Luonnonvarakeskus. Viitattu 9.4.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa