Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo järvestä Pöytyän kunnassa. Elijärvi on myös kaivos Keminmaan kunnassa.

Elijärvi on Laajoen valuma-alueeseen kuuluva, Yläneellä Pöytyän kunnassa sijaitseva, noin 495 hehtaarin laajuinen järvi.[1] Se sijaitsee noin kaksi kilometriä länteen Yläneen keskustaajamasta. Heti järven eteläpuolelta alkaa Vaskijärven luonnonpuisto ja parin kilometrin päässä sen pohjoispuolella sijaitsee Säkylän Pyhäjärvi.[2]

Elijärvi
Elijärvi lake in Yläne, Pöytyä, Finland.jpg
Sijainti Pöytyä
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°52′48″N, 22°18′11″E
Pinta-ala 4,95 km² [1]
Rantaviiva 20,4 km [1]
Suurin syvyys 2,37 m [1]
Keskisyvyys 1,42 m [1]
Laskujoki Merijoki[2][3]
Järvinumero 31.003.1.005View and modify data on Wikidata
Elijärvi

Sisällysluettelo

LuontoMuokkaa

Elijärvessä on kahdeksan saarta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 0,9 hehtaaria.[1] Järveen laskevia suurempia puroja on kolme: Lahtilanoja, Valastenoja ja Ryjäoja. Elijärven vedet laskevat Kotolahden pohjukasta Merijoen kautta länteen Lampsijärveen ja sieltä Laajokeen.[2][3] Järvi on rannoiltaan ja valuma-alueeltaan pääasiassa suota ja erilaisia kallioympäristöjä, mutta Elijärveen laskee myös joitakin ojia läheisiltä pelloilta.[4] Elijärveen vetensä laskevia soita ovat muun muassa Vaskijärvenrahkan pohjoisosat ja Valastensuo Vaskijärven luonnonpuistossa sekä Haapasaarensuo järven pohjoisrannalla.[5]

Elijärven veden tila on 2000-luvun alussa ollut melko hyvä ja sen happitilanne on vaihdellut hyvän ja välttävän välillä. Ravinnetaseeltaan järvi katsotaan lievästi eutrofiseksi. Järvestä on koekalastuksissa tavattu kuusi eri kalalajia: ahven, särki, salakka, lahna, hauki ja kiiski. Näistä ahven ja särki ovat muita lajeja huomattavasti runsaampia. Joki- tai täplärapuja ei Elijärvestä ole koeravustuksissa saatu. Planktoneliöstön biomassa ja lajimäärä ovat samankaltaisia muiden vastaavankokoisten metsjärvien kanssa.[4]

Kasvillisuuskartoituksen mukaan Elijärven kasvillisuus on runsasta, ja siinä havaittiin piirteitä korte-, korte-ruoko-, ruoko-, nuottaruoho- ja kaislatyypin järvikasvillisuudesta. Järvellä pesii useita lintulajeja, jotka kuuluvat Suomen vastuulajeihin. Runsas mökkiasutus häiritsee kuitenkin lintujen pesintää, vaikkakin kasvistoltaan ja linnustoltaan arvokkaimmat runsaskasvustoiset lahdet ovat vain vähän ihmistoiminnan vaikutuksen alaisina.[4]

Asutus ja virkistyskäyttöMuokkaa

Järven rannoilla on ollut vapaa-ajan asutusta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Ensimmäiset järven rannalle tehdyt rakennukset ovat olleet kalamajoja, joista vanhin valmistui vuonna 1903. Varsinaisia kesämökkejä Elijärvelle on rakennettu vasta 1930-luvun alkupuolella.[3] Nykyään loma-asuntoja on valtaosalla järven rantaviivaa.[2] Järven itäpäädyssä, Pihlavanlahden rannalla sijaitsee myös majoitus-, kokous- ja juhlapalveluja tarjoava Yläneen Suviranta.[6]

LähteetMuokkaa

  • Helmer Tuittila: Yläneen turvevarat - Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. Raportti P 13.4/83/139. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, 1983. Teoksen verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta Suomen ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2013.
  2. a b c d Kansalaisen Karttapaikka (Haku koordinaateilla) Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2013.
  3. a b c Muistoja 24.10.2012. Elijärviyhdistys ry. Viitattu 17.4.2013.
  4. a b c Elijärvi-projektin yhteenveto (pdf) Elijärvi-yhdistys ry. Viitattu 18.4.2013.
  5. Tuittila: Yläneen turvevarat, s. 35, 108, 122
  6. Yläneen Suviranta suviranta.fi. Viitattu 18.4.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa