Avaa päävalikko

Saarni eli lehtosaarni (Fraxinus excelsior), toisinaan myös metsäsaarni, on öljypuukasvien (Oleaceae) heimoon kuuluva puu.

Saarni
Fraxinus excelsior.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Öljypuukasvit Oleaceae
Suku: Saarnet Fraxinus
Laji: excelsior
Kaksiosainen nimi

Fraxinus excelsior
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Saarni Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Saarni Commonsissa

Sisällysluettelo

KuvausMuokkaa

Saarni voi kasvaa 30–40 metriä pitkäksi, mutta jää Suomessa 20-metriseksi puuksi. Saarnen kaarna on harmaa ja uurteinen, ja oksat ovat jäykkiä ja sojottavat usein viistosti ylöspäin. Kuori muuttuu harmaanruskeaksi noin 50-vuotiaana. Saarni on erittäin runsaskukkainen ja sillä on suuret parilehdykkäiset lehdet. Niissä on 4–7 vastakkaista lehtiparia ja ne muistuttavat pihlajan lehteä. Siemen on pitkä ja siivekäs. Lehdet ovat 10–15 senttiä pitkiä. Saarni kukkii keväällä ennen lehtien ilmestymistä. Lajin tunnistaa helposti lehdettömänäkin sen suurista ja mustista silmuista.

 
Siemeniä

Levinneisyys ja kasvupaikatMuokkaa

Saarni on Suomen vaateliain jalo lehtipuu. Sen luontainen esiintymisalue ulottuu Pyreneiltä, Britteinsaarilta ja Lounais-Fennoskandiasta Kaukasiaan. Suomessa saarnea esiintyy vain Etelä-Suomen tammivyöhykkeellä. Runsaampana se kasvaa vain Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa[1]. Saarni vaatii kasvaakseen syvämultaisen, kostean kalkkipitoisen maaperän ja aurinkoisen kasvupaikan. Saarni kasvaa myös tulvatasangoilla, ja alueilla, joissa pohjavesi on korkealla. Itämeren alueella saarni viihtyy rannoilla yhdessä tervalepän kanssa.

KäyttöMuokkaa

Saarnen puuaines on erittäin lujaa, sitkeää ja kulutusta kestävää, sitä on perinteisesti käytetty muun muassa keihäänvarsiin, jousiin, parketteihin,[2] hevosten luokkivaljaisiin sekä rekien ja vaunujen aisoihin. Saarni on myös ollut tärkeä lehdespuu, jota latvottiin talvirehuksi Lounais-Suomessa.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Virtuella Floran
  2. Parkettiherala
  3. Elina Jääskeläinen (toim.): Perinnebiotooppien hoidon ohjevihkonen 2: Puustoiset perinnebiotoopit 2003. Maa- ja metsätalousministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Viitattu 20.6.2012.

Aiheesta muuallaMuokkaa