Wikipedia

Piikkiö

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Kaarinaa

Piikkiö (ruots. Pikis) on Suomen entinen kunta ja vanha kirkkopitäjä, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asui 7 578 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 109,21 km2, josta 18,38 km2 oli merialueita ja 0,14 km2 sisävesiä.[1] Väestötiheys oli 83,56 asukasta/km2. Työttömyysaste kesäkuussa 2008 oli 4,0 %. Piikkiön kunta liitettiin 1. tammikuuta 2009 Kaarinan kaupunkiin. Kuntaliitoksen myötä Piikkiön seurakunta liittyi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymään Kaarinasta erillisenä seurakuntana.

Piikkiö
Pikis
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Kaarina
Piikkiö.vaakuna.svg Piikkiö.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°25′30″N, 022°31′00″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turun seutukunta
Kuntanumero 602
Hallinnollinen keskus Piikkiön kirkonkylä
Perustettu –
Liitetty 2009
– liitoskunnat Kaarina
Piikkiö
– syntynyt kunta Kaarina
Pinta-ala 109,21 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 90,69 km²
– sisävesi 0,14 km²
– meri 18,38 km²
Väkiluku 7 578  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 83,56 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 21,2 %
– 15–64-v. 65,2 %
– yli 64-v. 13,6 %

Piikkiön naapurikunnat olivat Kaarina, Lieto, Paimio, Parainen ja Sauvo. Kunnan vaakunan suunnitteli Ahti Hammar ja se vahvistettiin vuonna 1955.[4] Turun ja Helsingin väliset junat ovat aiemmin pysähtyneet Piikkiössä Piikkiön rautatieasemalla.

MaantiedeMuokkaa

Piikkiö sijaitsee Piikkiönlahden rannalla Kaarinan itälaidalla, Paimion vastaisella rajalla. Vähävesinen Piikkiönjoki virtaa kunnan läpi ja laskee lahteen. Piikkiön eteläosa on Saaristomerta, jossa on muutama saari. Saarista suurin on Harvaluoto, joka on yhdistetty mantereeseen sillalla.

KyliäMuokkaa

Aerla, Aininen, Andelmaa, Aro, Bussila, Böle, Finby, Hadvala, Harvaluoto, Hepojoki, Hiirla, Hirsund, Hulkkio, Huttala, Iso-Hepojoki, Isokartano (Storgård), Joensuu (Åminne), Kalainen, Kavalto, Kellarimäki, Kemperlä, Kierlä, Kirismäki, Kokolahti, Koroinen, Koski, Kuotila, Linnunpää, Littoinen, Lyytikkylä, Makarla, Moisio, Niemi, Nunna, Oorlahti, Ootoinen, Perttala, Pukkila (Buckila), Puosta, Puurkankari, Raadelma, Ratsula, Rojola, Runko, Salvela, Suni, Teppala, Tiskarla, Toivonlinna (sijaitsee Hiirlan kyässä), Tuorla, Uitto, Villisi, Viukkala, Vähä-Hepojoki, Vähäkylä, Yltöinen.

Kirkon historiaaMuokkaa

Piikkiö kirkkopitäjänä on Suomen vanhimpia. Asiakirjoissa Piikkiö tosin tulee mainituksi vasta vuonna 1331. Nykyistä harmaakivikirkkoa on edeltänyt puinen keskiaikainen kirkko ja kivisakaristo, joka on purettu. Kirkon suojeluspyhimys on ollut todennäköisesti Pyhä Nikolaus. Nykyinen kirkko on valmistunut vuonna 1755. Sen rakentamiseen lienee pääosin käytetty läheisen Kuusiston piispanlinnan raunioiden kiviä. Muistumana suojeluspyhimyksestä kirkon päätykolmiossa on kirjaimet S ja N. Kirkkoon on viimeksi tehty laajoja korjauksia vuonna 2003. Korjausten yhteydessä paljastui saarnastuolin seinämaalaus.

NähtävyydetMuokkaa

 
Fredrika Bremerin synnyinkoti Tuorlan kartano.

Tuorlan kylässä, Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen naapurustossa 110-tien varrella sijaitsee Tuorlan Majatalo. Se on 13 kilometrin päässä Turun keskustasta ja osa sen rakennuksista on rakennettu 1820-luvulla. Majatalossa on kahvila-ravintola, majoituspalveluita sekä pieni kauppa josta voi ostaa läheisten maatilojen sekä pienten valmistajien tuotteita.

Piikkiössä sijaitsee myös Linnavuoren retkeilyalue. Siellä on pronssikauden aikaisia hautaröykkiötä, muinaishautoja. Suurin niistä on Pohtionvuori, joka on samalla myös Piikkiön korkein paikka, sen korkein kohta on 79 metriä merenpinnan yläpuolella. Linnavuorelta on hyvät näkymät Piikkiöön ja aina Turkuun saakka.

Suomen paksuin tammi on Piikkiön Lyytikkylässä kasvava hyvin huonokuntoinen puu, joka on rinnan korkeudelta mitattuna lähes 8 m ympärysmitaltaan. Sen arvioidaan olevan yli tuhat vuotta vanha.[5]

Piikkiön historiallisista kohteista Museoviraston määrittelemiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä ovat Piikkiön kirkko ja pappila[6], Tuorlan maatalousoppilaitos[7], Suuri rantatie[8] ja Pukkilan kartano[9].

RuokakulttuuriMuokkaa

Piikkiön pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla Juuttaan Mantun veripalttu.[10]

YstävyyskuntiaMuokkaa

KuvagalleriaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 168. Otava 1979, Helsinki.
  5. ↑ Saarikoski, Sonja: HS kiersi Suomen oudoimmat nähtävyydet: Lähtisitkö Kusikivelle tai ufojärvelle? Helsingin Sanomat 27.7.2014. Viitattu 22.10.2014.
  6. ↑ Piikkiön kirkko ja pappila Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  7. ↑ Tuorlan maatalousoppilaitos Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  8. ↑ Suuri Rantatie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  9. ↑ Pukkilan kartanomuseo Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  10. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 28. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muuallaMuokkaa


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Piikkiö&oldid=19032963”