Kalanti
Kalanti (ruots. Kaland, vuoteen 1936 Uusikirkko Tl[3], ruots. Nykyrko[4]) on Varsinais-Suomessa sijainnut entinen Suomen kunta. Kunnan pinta-ala oli 178 km², ja vuonna 1993 siellä asui 3 486 asukasta. Kalannin harmaakivikirkko on rakennettu vuosina 1430–1450. Alueella on myös Männäisten vanha markkinapaikka ja ruukki Sirppujoen varrella.
| Kalanti Kaland |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Uusikaupunki |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Turun ja Porin lääni |
| Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
| Kuntanumero | 209 |
| Hallinnollinen keskus | Kalanti |
| Perustettu | 1411 |
| Liitetty | 1993 |
| – liitoskunnat |
Uusikaupunki Kalanti |
| – syntynyt kunta | Uusikaupunki |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1992) |
| – maa | 200,8 km² |
| Väkiluku |
3 846 [2] (31.12.1992) |
| – väestötiheys | 19,09 as./km² |
Kirjallisissa lähteissä Kalanti mainittiin ensi kerran jo 1316, Kalenningiatekt (Kalannin tahtoma),[5] itsenäisenä pitäjänä se ehti olla vuodesta 1411 asti. Naapurikunnat olivat Laitila, Pyhäranta, Uusikaupunki ja Vehmaa. Kalanti liitettiin vuonna 1993 Uuteenkaupunkiin.
Vuonna 1756 Kalannista käynnistyi Lounais-Suomen alueella voimakkaasti vaikuttanut kansanherätys, kun Liisa Erkintytär koki voimakkaan herätyksen.[6]
Kalannin muinaispitäjästä on kirjoitettu kirja Muinainen Kalanti ja sen naapurit.
Kalannin perinneruuaksi valittiin 1980-luvulla prossakka eli perunalaatikko sekä kuoritusta maidosta ja ohrajauhosta tehty leivonnainen, kalttiainen.[7]
KyliäMuokkaa
|
|
|
|
|
LähteetMuokkaa
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1992 (PDF) (sivu 50) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
- ↑ Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.1992 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ toim. Karilas, Yrjö: ”Suomenmaa: Maamme kuntien entiset nimet”, Pikku jättiläinen, s. 469. 18. painos. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1958.
- ↑ Ändringar av kommunnamn Väestörekisterikeskus. Viitattu 26.12.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Muinainen Kalanti ja sen naapurit, 2003, Veijo Kaitanen, Esa Laukkanen ja Kari Uotila
- ↑ Murtorinne, Eino (päätoim.): ”1591-1808”, Kristinuskon historia 2000, s. 55. 3. osa. Porvoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5.
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 20. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kalanti Wikimedia Commonsissa
KirjallisuuttaMuokkaa
- Kaitanen, Veijo & Laukkanen, Esa & Uotila, Kari (toim.): Muinainen Kalanti ja sen naapurit: Talonpojan maailma rautakaudelta keskiajalle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 825. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-289-1.