Putsaari
Putsaari on Selkämerellä Uudenkaupungin saaristossa sijaitseva saari, jossa aikaisemmin oli myös samanniminen kylä. Uudenkaupungin keskustasta saareen on matkaa noin 13 kilometriä. Osa Putsaaresta kuuluu Selkämeren kansallispuistoon.[1] Noin 0,4 km²:n laajuinen Putsaari on muodostunut useista pienemmistä kallioluodoista, jotka maankohoamisen johdosta ovat kuroutuneet yhteen. Saaressa on Kulju- ja Ruonanjärvi- nimiset järvet sekä useita pienempiä lampia. Putsaaren eteläisimmän osan Ramsion ja saaren pohjoisosan välissä on Salmi-niminen flada, joka on kuroutumassa irti merestä.[2] Professori Sakari Hinnerin mukaan Putsaaren nimi on johdettu keskiaikaisesta kauppa-aluksesta ”bussa” tai ”butsa”.[3]
Historiaa muokkaa
Putsaari sijaitsi Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Pohjanlahden rannikolle vuosisatojen ajan kulkeneen purjehdusreitin varrella. Saaressa oli lukuisia suojaisia ankkuripaikkoja, johon alukset usein matkoillaan poikkesivat. Avomeren puolella Putsaaren länsirannalla on säilynyt useita kummeleita ja kallioon hakattuja kompassiruusuja.[4] Putsaari mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1411.[5] Putsaaressa oli merenkulkijoiden ylläpitämä kirkko jo keskiajalla.[6] Purjehtijoiden ohella sitä käyttivät myös Kalannin saaristolaiset.[4] Nykyään sen paikalla on Putsaaren piilokirkoksi kutsuttu pieni puinen kappeli, joka on valmistunut ilmeisesti 1680-luvulla. Tarinan mukaan sen ovat rakentaneet Rauman fransiskaanikonventin munkit.[7] Iikka Kronqvist tutki kappelia vuonna 1930 ja löysi merkkejä paikalla aikaisemmin sijainneesta suuremmasta rakennuksesta. Kappelin ympäristöä on käytetty myös hautausmaana.[4] Kappeli on alun perin rakennettu Satamalahti-nimisen kapean lahden pohjukkaan. Se on kuitenkin vuosisatojen kuluessa maatunut umpeen ja kirkko on nykyään saaren sisäosassa.[8]
Putsaaren sijainti oli purjelaivakaudella niin mainio, että vuonna 1802 ehdotettiin jopa Rauman ja Uudenkaupungin yhteisen tullikamarin perustamista saareen.[4] Krimin sodan aikana Putsaareen rakennettiin optisen lennättimen lennätinasema, jota hoiti saarelle sijoitettu venäläinen varuskunta.[3] 1900-luvun vaihteessa Suomen Kiviteollisuus perusti Putsaareen kivilouhoksen, jonka pääasiallinen tuote olivat katukivet. Työntekijät tulivat pääosin mantereelta. 1950-luvulle saakka jatkunut louhinta tuhosi saaren keskiosien maisemat ja jätti jälkeensä suuret jätekasat.[3] Putsaaren kylä sijaitsi saaren itäosassa. Vuonna 1929 Putsaaressa vierailleen Edvin Luotosen mukaan tiheästi rakennetussa kylässä oli tuolloin neljä taloa ja lukuisia mäkitupalaisten asumuksia. Kalastuksen ohella väestö sai toimeentulonsa maanviljelystä ja karjanhoidosta.[8] Uudenkaupungin maalaiskuntaan kuuluneessa Putsaaressa toimi myös kiertokoulu.[9] Kivilouhosten sulkemisen jälkeen Putsaaren asutus hiipui ja nykyään kylässä on ainoastaan kesäasukkaita.[7]
Kirjallisuutta muokkaa
- Liukkonen, Kaarina: ...Älä Putsaartaka unhot.. : saaristolaiskylän elämää Heli ja Kari Sammaliston kertomana. Uusikaupunki: Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys, 2013. ISBN 978-952-67563-3-2.
Lähteet muokkaa
- ↑ Putsaari Visit Uusikaupunki. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Ramsio ja Salmi Selkämeren kansallispuisto. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ a b c Saressalo, Lassi: Älä Putsaartaka unhot 2.11.2015. Suomen Kotiseutuliitto. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ a b c d Toropainen, Veli Pekka: Putsaaren piilokirkko Uudenkaupungin saaristossa 15.2.2019. Kalmistopiiri. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Putsaaren kirkko. Uudenkaupungin Sanomat, 24.8.1918, nro 64, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 58. Kolmas täydennetty painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISBN 978-952-22260-0-6.
- ↑ a b Vehreä ja historiallinen Putsaari Selkämeren kansallispuisto. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ a b Luotonen, Edvin: Selkämeren saarella. Helsingin Sanomat Viikkoliite, 25.8.1929, nro 34, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Uudenkaupungin maaseurakunnan kiertokoulut. Uudenkaupungin Sanomat, 12.8.1920, nro 89, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.2.2023.