Selkämeren kansallispuisto
Selkämeren kansallispuisto on Varsinais-Suomen ja Satakunnan välisellä Selkämeren merialueella sijaitseva kansallispuisto. Puisto perustettiin vuonna 2011, ja sen avaiset pidettiin Kuuskajaskarissa.[3] Selkämeren kansallispuisto on merkittävän kokoinen Itämeren suojelualue,[4] joka ulottuu Kustavista Merikarvialle 160 kilometrin pituiselle merialueelle. Pinta-alaltaan puisto on 917 neliökilometriä.[5]
Alueen perustamisesta tehtiin valtioneuvoston periaatepäätös 2. lokakuuta 2009 ja lakiehdotus huhtikuussa 2010.[6] Kansallispuistohanke aiheutti kuitenkin kiihkeää vastustusta, minkä vuoksi aluevarausta pienennettiin alkuperäisestä.[7] Merimetsojen ja harmaahylkeiden metsästys on sallittu alueella tietyin edellytyksin.[8]
Kansallispuiston alue
muokkaaMaantiede
muokkaaMajakkasaaret
muokkaaKansallispuiston suurin majakkasaari on Isokari, jossa sijaitsee Isokarin majakka, joka on pohjanlahden alueen suurin majakka. Pelkästään Isokarilla elää 380 kasvilajia, joista tavanomaisia saaristokasveja on 35 prosenttia, loput lajit ovat peräisin mantereelta, korpimetsistä ja soilta.[9] Toinen majakkasaari Isokarin lisäksi on Kylmäpihlaja, jossa sijaitsee Kylmäpihlajan majakka. Kyseisellä saarella sijaitsee eniten eläimistöä suhteessa sen pinta-alaan.[10] Puiston kolmas majakkasaari on avomeren reunalla, Porin ja Luvian edustalla sijaitseva 150 hehtaarin kokoinen Säppi.[10] Säppi on saarista tunnetuin lintujen harrastajille.[11]
Linnakesaaret
muokkaaMajakkasaarten lisäksi kansallispuisto alueella sijaitsee kaksi linnakesaarta. Näistä eteläisempi Katanpää on monimuotoisempi historiansa osalta. Siellä sijaitsee vuosina 1915–1917 perustettu Katanpään linnake, joka muodosti Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisimman päädyn.[12] Toinen linnakesaari on Kuuskajaskari. Siellä sijaitsee majoitus- ja ravintolapalveluja.[12] Saarelle saatiin sähköt 1950-luvulla, jonka lisäksi alueella toimi koulu 1960-luvulle asti.[13]
Linnusto
muokkaaSelkämeren kansallispuisto on tunnettu sen linnuista. Erityisesti ulkosaaristo on merilinnustolle tärkeä alue.[3] Saaristoissa sijaitsevat katajikot ja rantojen matalat poukamat tarjoavat pesimä- ja levähdysrauhan muun muuassa haahkalle, isokoskelolle, merikihulle ja merihanhelle.[3]
Talvi
muokkaaTalvella Selkämeren kansallispuistossa on laajat mahdollisuudet kävelylle sen erittäin suuren meripinta-alan vuoksi. Talvella alueella esiintyvät muun muuassa silkki- ja mustakurkku-uikku, punasotka, telkkä ja nokikana.[14] Liesluodolla on mahdollisuus nähdä valkohäntäpeuroja ja merikotkia.[14]
»Olen ihastunut kunnon talviseen saaristoon, joka on käymässä harvinaiseksi. Tällä vuosituhannella on ollut kunnon jäätalvia vain vuosina 2003, 2010 ja 2011. Silloin pystyi valokuvaamaan ahtojäitä ja kävelemään laivaväylälle asti. Säppiin, Kylmäpihlajaan ja Isokariin asti pääsi hiihtämään. Jään päällä seisoessa voi tuntea meren hengityksen jalkojen alla.»
(Raimo Sundelin, luontokuvaaja)
Lähteet
muokkaa- Karvinen, Tea: Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet. Docendo Oy, 2017. ISBN 978-952-291-372-2
Viitteet
muokkaa- ↑ Kansallispuisto Selkämeri (pdf) 1.2019. Metsähallitus. Viitattu 11.7.2019.
- ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 3.6.2025.
- ↑ a b c Karvinen 2017, s. 144.
- ↑ Metsähallituksen tiedote: Selkämeren kansallispuisto parantaa merkittävästi meriluonnon suojelua[vanhentunut linkki] Luettu 2.11.2010.
- ↑ selkämeren kansallispuiston luonto luontoon.fi. Viitattu 3.6.2025.
- ↑ Ympäristöministeriön tiedote Luettu 2.11.2010
- ↑ Helsingin Sanomat: Selkämeren kansallispuistoa toteutetaan tynkäpuistona Luettu 2.11.2010
- ↑ Säädökset alkuperäisinä: Laki Selkämeren kansallispuistosta 326/2011 finlex.fi. Viitattu 24.7.2018.
- ↑ Karvinen 2017, s. 139.
- ↑ a b Karvinen 2017, s. 140.
- ↑ Karvinen 2017, s. 141.
- ↑ a b Karvinen 2017, s. 143.
- ↑ Karvinen 2017, s. 144.
- ↑ a b Karvinen 2017, s. 145.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Selkämeren kansallispuisto Wikimedia Commonsissa
