Harjunpäänjoki
Harjunpäänjoki (ruots. Härpö å) on Satakunnassa Porissa ja Ulvilassa virtaava Kokemäenjoen oikeanpuoleinen sivujoki, joka muodostaa 34 kilometriä pitkän Joutsijärvestä alkavan alajuoksun osuuden Harjunpäänjoen valuma-alueen noin 50 kilometriä pitkästä pääuomasta. Joen eri osuuksia kutsutaan muillakin nimillä: Kaasmarkunjoki, Kullaanjoki ja Joutsijoki.[3][6][7]
| Harjunpäänjoki Kaasmarkunjoki, Kullaanjoki, Joutsijoki |
|
|---|---|
 Äijänkosken padon mylly Joutsijoen rannalla. |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Satakunta |
| Kunnat | Pori, Ulvila |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Harjunpäänjoen v−a (35.14) |
| Pinta-ala | 506,3 km² [1] |
| Järvisyys | 4,7 % [1] |
| Pääuoman pituus | 50 km [2][a] |
| Pääuoman osuudet | Harjunpäänjoki ←Kaasmarkunjoki ←Kullaanjoki ←Joutsijoki ←Joutsijärvi ←Jylhäjoki ←Liesoja |
| Yhtyy | Kokemäenjoki |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Joutsijärvi, Ulvila |
| Laskupaikka | Isojoenranta, Pori |
| Läpivirtausjärvet | Sahalahti |
| Esteet | useita patoja |
| Sivu-uomat | Juupajoki, Pyhäjärvenjoki |
| Taajamat | Harjunpää, Kaasmarkku, Koski |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 44,5 m [3] |
| Laskukorkeus | noin 0 m |
| Korkeusero | 44,5 m |
| Pituus | 34 km |
| Kaltevuus | 1,31 m/km |
| Suurin virtaama | 44 m³/s (HQ) [4] |
| Keskiylivirtaama | 27 m³/s (MHQ) [5] |
| Keskivirtaama | 4,5 m³/s (MQ) [5] |
| Keskialivirtaama | 0,6 m³/s (MNQ) [5] |
| Pienin virtaama | 0 m³/s (NQ) [4] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Useita nimiä
muokkaaKokemäenjoen ja Joutsijärven välisen joen eri osuuksilla on eri nimet. Ne ovat alajuoksulta yläjuoksulle päin lueteltuna Harjunpäänjoki, Kaasmarkunjoki, Kullaanjoki ja Joutsijoki. Suomessa jokien nimeämisen perusteet vaihtelevat eri joilla, mutta täällä nimi tuntuu tarkoittavan sitä paikkaa, jossa joki virtaa. Silloin Harjunpäänjoen osuus tarkoittaisi osuutta Kokemäenjoesta Harjunpään ohi yläjuoksulle päin. Tästä osuudesta käytetään myös nimeä Holminjoki. Karttoihin on nimi Kaasmarkunjoki kirjoitettu kartoissa uoman viereen jo ennen Kaasmarkkua ja seuraavan osuuden nimi Kullaanjoki vasta Leineperin yläpuolella, joten Kullaanjoki virtaa Leineperin ja Kullaan välissä. Kullaan Kankaan kohdalla lukee jo Joutsijoki, joka on sen nimi ainakin Joutsijärvestä Kankaaseen asti.[4][8][9]
Joen kulku
muokkaaJoutsijoki
muokkaaHarjunpäänjoen alkulähde on Joutsijärvi, jonka luusua sijaitsee järven kaakkoisosassa Tammenlahdella. Joutsijärvi on säännöstelty järvi, ja järven pinta pyritään pitämään mahdollisimman korkealla. Säännöstelyyn kuuluu, että Joutsijoessa on virtausta myös kuivimpina vuodenaikoina.[10] Säännöstelyn tarkoituksena on turvata Porin kaupungin talousveden saanti, sillä Porin vesilaitos ottaa raakavettä Joutsijärven länsipuolella sijaitsevasta Tuurujärvestä. Järvet ovat yhteydessä toisiinsa kolmen kapean salmen kautta, joiden läpi vesi virtasi ennen vedenottoa Tuurujärvestä Joutsijärveen, mutta vedenoton myötä virtaussuunta on kääntynyt päinvastaiseksi. Joutsijoki on näin ollen myös Tuurujärven luontainen laskujoki.[10][11]
Joesta käytetään täällä nimeä Joutsijoki, jota jatkuu tässä esityksessä Kankaan kylälle asti. Joutsijärven pinta on noin 44,50 metriä mpy., ja joelle tulee matkan aikana pudotusta yli 40 metriä, mikä näkyy koskina ja virtauksina. Joutsijoen virtausta ja järven pintaa säätelee joen suulla oleva Tammen säännöstelypato. Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen mukaan Joutsijärvestä saadaan juoksuttaa järven pinnan ollessa säännöstelyrajojen välillä enintään 4,0 kuutiometriä sekunnissa, mutta kuitenkin vähintään 0,15 kuutiometriä sekunnissa. Joutsijärven luusuassa on ollut pato 1700-luvulta lähtien, jolloin Leineperin ruukki rakensi sen. Joen leveys on yläjuoksulla vain 2–4 metriä leveä.[9][12][13]
Joen uoma on Tammen padolta Koskin koululle asti enemmän tai vähemmän virtaavaa koskijaksoa. Täällä viihtyvät myös majavat, joiden patoja ilmestyy välillä jokeen. Koskijaksoon kuuluvat Hirvikoski, Puolivälinkoski, Paattikoski ja Pitkäkoski (tai Lahtikoski), joka viimeisenä laskee Sahalahteen. Hirvikoski ja Puolivälinkoski ovat lyhyitä koskia. Paattikoski ja Pitkäkoski ovat molemmat 40–50 metriä pitkiä. Nämä ovat perattuja mutta ne ovat edelleen kivisiä koskia. Uoman rantaan on nosteltu suurimpia kiviä virtauksen tieltä. Sahalahti on järvimäinen joen suvantokohta, jonka pinta-ala on hieman alle kolme hehtaaria. Sahalahti on padottu Porin metsäopiston kohdalta betonisella pohjapadolla, joka nostaa joen pintaa puoli metriä lisää. Padon alapuolelta alkaa 35–40 metriä pitkä ja kivikkoinen Sahakoski. Se on varsin leveä koski ja se haaroittuu välillä rinnakkaisiin uomiin.[9][12]
Joki virtaa Kosken kylälle asti metsäisen maaston läpi. Kosken kylän kohdalla joessa on Äijänkosken betoninen säännöstelypato, jonka yhteydessä on vanha vesimylly. Vesi virtaa tavallisesti padon yli, mutta siinä on myllykoneistoa varten aukko ja uittoruuhi, jonka luukut aukaistaan tulva-aikana. Padolle on määritetty lupaehdot, jossa joen vedenpinnan korkeudet on määritetty ylä- ja alapuolelle. Pato muodostaa samalla Kosken kylän kohdalle jokeen pienen suvannon. Padon alapuolinen koski on kivikkoinen ja sieltä löytyy vielä toinenkin pato, jossa on toiminut vanha vesimylly. Pato on vaelluskaloille nousueste. Seuraava koski on Sippolankoski, jossa toimi aikoinaan kunnan omistama Sippolan- eli Kiikankosken mylly. Siinä on kosken yläpäähän rakennettu 14 metriä pitkä särmikkäistä kivistä rakennettu pohjapato. Vedenpintaa noin 40 senttimetriä nostava pato on kaloille etenemiseste. Padon yläpuolelle muodostuva suvanto jatkuu edelliselle sillalle asti. Sippolankoski on kaunis, soliseva ja monihaarainen koski, jonka pituus on 40–50 metriä. Kosken alapuolella noin 400 metrin päässä sijaitsee Koskin koulu, jonne joki virtaa rauhallisesti. Joutsijoki virtaa kaksi kilometriä Kullaan laajan peltoaukean yli. Uoma näkyy vieressä kulkevalle valtatielle 11. Kun joki saapuu Kullaan kirkon kohdalle, vaihtuu sen nimi Kullaanjoeksi.[12]
Kullaanjoki
muokkaaJoutsijoki virtasi kaksi viimeistä kilometriä Kullaan peltoaukealla ja saman tekee Kullaan kirkon jälkeen myös Kullanjoki. Kullaanjoen jokiosuus on vaihtelevaa suo-, metsä- ja peltomaata ja asutus alueella on harvaa haja-asutusta. Tällä osuudella on aiemmin ollut Keroskoski, Saarnikoski, Karrankoski, Kannankoski ja Saukonhaarankoski, mutta ne on perattu virtapaikoiksi. Aluksi joki kääntyy kirkolta kohti luodetta, mutta sitten se käännähtää kohti lounasta. Rapakon peltoaukean kohdalla sijaitsee Kuusiston pato, jolla säännöstellään huolella peratun jokiuoman vedenpintaa. Padossa on viisi metriä leveä patoaukko, joka pidetään suljettuna, kun yläpuolinen vedenpinta on alle 28,50 metriä mpy. Jos vedenpinta ylittää tuon korkeuden, on patoaukko avattava. Joki alittaa seuraavaksi valtatien 11, virtaa sitten metsäsaarekkeessa syväksi peratun uoman läpi, ja tämän jälkeen ensimmäiseen joenmutkaan yhtyy Pyhäjärvenjoki oikealta ja sitten toiseen joenmutkaan yhtyy Levaoja vasemmalta puolelta.[8][12]
Kullanjoen virtaaman täytyy Pyhäjärvenjoen vuoksi lähes kaksinkertaistua. Joki on täällä perattu virtaamaan syvässä uomassa. Joessa sijaitsee täällä Juuskoski ja Kuurnakoski, joiden välissä on joessa pieni lahti. Kun joki saapuu Juuranniitulle, on joessa jokisaari. Saaren kummatkin uomat on padottu pohjapadoilla, jota kutsutaan Nokin padoksi. Sen lupaehtojen mukaan tulee padossa olevaa kahdeksan metriä leveää aukko pitää suljettuna, kun yläpuolinen vedenpinnan korkeus ei ylitä 27,65 metriä mpy. Kun vedenpinta on tätä arvoa ylempänä, täytyy aukko avata. Padon alla jokeen yhtyy siihen vasemmalta puolelta Juupajoki [14]. Juupajoen jälkeen joki virtaa luoteeseen päin pari kilometriä perattua uomaa myöten. Lanningin pellolla on jokeen kaivettu oikaisukanava, joka lyhentää peltoa kiertävää uomaa 1,3 kilometriä. Samalla joki kääntyy etelään kohti Leineperiä ja sen vanha ruukkikylää. Tänne on jokeen padottu yli 300 metriä pitkä patolampi. Kuullaanjoen viime metreillä sijaitsee Emäntäkoulunkoski, joka on ollut padottuna 1700-luvulta 1900-luvulle asti. Koskessa ei ole kaloille nousuesteitä. Kullaanjoki muuttuu Leineperin padolla Kaasmarkunjoeksi.[15][16]
Kaasmarkunjoki
muokkaaLeineperin vanhassa ruukkikylässä sijaitsee säännöstelypato, jolla ylläpidetään riittävää vedenpinnan korkeutta Kullaanjoessa ja Leineperin patolammessa. Padolta alkaa kaksi lähellä toistansa olevaa koskea: Pajakoski ja Myllykoski. Emäntäkoulunkoski mukaan lukien on niiden yhteinen pudotus noin 8 metriä. Leineperin jälkeen joki jatkaa Koliperän ja Kaasmarkun välisellä peltoaukealla syvässä ja pensastuneessa uomassaan. Yhdystie 12903 seuraa joen kulkua sen pohjoispuolella Kaasmarkkuun asti.[15][17]
Leineperin ruukinkylässä sijaitsee Pajakosken säännöstelypato. Se on kolmiaukkoinen kivisilta, jossa on sulkulaitteet vedenvirtauksen säätämiseksi. Niillä on aiemmin säädelty alempana sijaitsevien vesivoimaa tarvitsevien laitosten toimintaa. Joen kunnostuksessa jokaista sulkulaitteistoa kunnostettiin, joten joen säännöstely on edelleen mahdollista. Kun luukut ovat auki, toimii pato ylisyöksypatona. Kun yläpuolisen patolammen vedenpinta alittaa korkeuden 25,10 metriä mpy., tulee luukut sulkea pinnanlaskun estämiseksi. Kun yläpuolinen vedenpunta kohoaa korkeuteen 25,50 metriä mpy., tulee luukut avata. Lupaehtoja seuraamalla on vedenpinnan korkeus aiempaa 0,3 metriä korkeammalla ja se vaikuttaa paitsi patolampeen niin myös yläpuoliseen perattuun jokiuomaan. Padon pudotuskorkeus on 2,5 metriä ja se on nouseville kaloille etenemiseste. Pajakosken pituus on 150–180 metriä.[15][17]
Pajakoskesta 300 metriä eteenpäin sijaitsee Myllykoski ja sen pato. Myllykosken pituus on 100 metriä ja siinä on toiminut Leineperin ruukin tullimylly. Mylly rakennettiin vuonna 1863 ja se purettiin pois 1925. Kosken pato on rakennettu kuonatiilestä ja siinä on kolme aukkoa. Pato on kunnostettu 1990-luvulla ja siinä on kävelysilta. Eri vedenkorkeuksilla eri aukot päästävät vettä lävitseen. Padossa on vielä uittoruuhi tallella. Koskessa oleva jokisaari ohjaa veden yleensä oikeanpuoleiseen uomaan. Kosken jälkeen joki jatkaa tehden etelään päin voimakkaan S-mutkan ja kääntyy pian kohti luodetta.[15][17]
Matkaa seuraavalle Solakoskelle on 2,5 kilometriä. Matkalla sinne jokeen yhtyy ensin vasemmalta tuleva Rottinkioja. Joessa on tällä osuudella kaksi jokisaarta. Solakosken eli myös Sollankosken yläpuolella olevassa suvannossa on vedenpinnan korkeus 17,3 metriä mpy. Myös Solakosken partaalla on sijainnut Leineperin ruukin teollisuuslaitoksia. Niitä ovat olleet levy- ja nippuvasarapaja, kankivasarapaja, valssaamo ja halkosaha. Teollinen toiminta loppui 1910-luvun jälkeen. Solakosken pituus on yli 100 metriä ja pudotusta 2,7 metriä. Sen betoninen pato on kaksiaukkoinen silta, jossa aukkojen alakorkeudet ovat eritasoiset. Oikeanpuolinen aukon pudotuskorkeus on 1,5 metriä, mutta vasemmanpuolisesta voi kalat päästä nousemaan yläjuoksulle. Koski on kivikkoinen, vaikka sitä on rantojen kivikon perusteella perattu voimakkaasti.[15][17]
Seuraavaan Fatiporissa sijaitsevaan Tehtaankoskien partaalle on matkaa 1,5 kilometriä. Kosket sijaitsevat Kaasmarkun ja Fatiporin kohdalla. Koskia kutsutaan myös nimillä Myllykosket tai Kaasmarkunkosket. Tehtaankosket ovat yli kolme kilometriä pitkä koskijakso, jossa on selkeästi erottuvat Ylinen-, Keskinen- ja Alinenkoski. Koskien yhteinen pudotus on 9,6 metriä. Koskessa on kolmen vesimyllyn paikat ja niissä on harjoitettu viljan jauhatusta ja sahatoimintaa ainakin 1700-luvulta asti. Ylisen Tehtaankoski alkaa 200 metriä ennen Nakkilaan johtavan yhdystien 12906 siltaa. Sen äärellä toimi vuosina 1862–1926 verkatehdas, jonka tulipalo tuhosi kokonaan. Vaikka koski on perattu, on se kuitenkin vielä kivikkoinen. Koskessa on kaksi käsin rakennettua pohjapatoa, jonka yläsuvannossa voi uida. Koskiuoma on tuettu rakentamalla eteläranta lohkokivestä. Ylisen kosken ympäristö on Kaasmarkunjoen kauneinta jokiseutua. Keskinen Tehtaankoski alkaa melkein Ylisen kosken perään. Se on 500 metriä pitkä, sen uoma on aikaisempaa leveämpi ja se on pohjastaan kivikkoinen. Koski on matala ja tasapohjainen niin, että uomaan riittä vettä myös matalanveden aikana. Joessa on useaan otteeseen rinnakkaisuomia ja koski päättyy tällaisessa sivu-uomassa vesimyllyn patoon ja sen alapuoliseen suvantoon. Alinen Tehtaankoski on 300 metriä pitkä ja sen pudotus on kolmesta koskista suurin. Sen alapäässä sijaitsee myllypato. Tehtaankoskien alapuolella joki alittaa yhdystien 12904 Kirkkosillan, jossa on kivistä rakennettu säännöstelypato. Vettä on padon kohdalla viisi metriä ja siinä on vedenvirtaamiselle aukko. Aukosta voivat kalat uida ylä- ja alajuoksun puolille. Padon yläpuolella on suvannossa uimaranta.[15][17]
Tehtaankoskien jälkeen joki virtaa rauhallisesti kahden kilometrin päässä olevalle Vääräkoskelle. Sillä osuudella siihen yhtyy vasemmalta tuleva Kovelinoja [18]. Vääräkoski sijaitsee valtatien 11 eteläpuolella. Vääräkoski on perattu ja se on enää virtapaikka, jonka pituus on 50–60 metriä ja pudotus 0,6 metriä. Valtatien alituksen jälkeen oikealta puolelta uomaan yhtyy Haukioja [19]. Jossakin vaiheessa valtatien jälkeen joen nimi vaihtuu Harjunpäänjoeksi.[15][17]
Harjunpäänjoki
muokkaaKaasmarkun kylän jälkeen joki on uurtanut itselleen syvän ja kiemurtelevan uoman syvälle hienojakoiseen maaperään. Kaasmarkun jälkeen alkava jokiosuus on kutsuttu Harjunpäänjoeksi. Harjunpäänjoen varsi on joen loppuosuudella, ennen kuin joki yhtyy Kokemäenjokeen, lähes kokonaan viljelymaata, jossa pellot ylettyvat lähes joen törmälle asti.[20] Vaikka joen loppuosuus on voimakkaasti perattua uomaa, on se vieläkin tulville alttiina. Vähänvedenaikaan uoma kuitenkin tyhjenee ja sitä estämään on Jokipolven kohdalle rakennettu vedenpintaa nostava koskimainen pohjapato. Pato ei ole kaloille nousueste. Yli kolmen kilometrin päässä sijaitsee toinen kivikkoinen pohjapato. Se on nimeltään Harjunpään pohjapato, jossa on 30 metriä pitkän koskimainen osuus. Kosken yläpuolelle muodostuu suvantomainen alue, jonka etelärannassa on uimaranta. Tämäkään koski ei ole kaloille etenemiseste. Kosken alla sijaitsee Ulvilan keskustaan johtava yhdystie 2553, jonka joki alittaa.[15]
Nyt joki kääntyy kohti länttä, jossa 1,2 kilometrin päässä sijaitsee Holminkoski. Koski on noin 80 metriä pitkä ja siinä on 1,6 metrin pudotus. Joki kääntyy koskessa vasemmalle, jossa pääuomaan yhtyy etelään kiertävän sivu-uoman alapää. Rinnakkaisuomien väliin jää saari, joka on joutomaana. Koskessa on toiminut vesimylly, jonka patorakennelma rikkoontui vuonna 1962.[15] Holminkosken jälkeen joki virtaa Porin Isojoenrannan alueen läpi, missä se laskee Kokemäenjokeen Porin keskikaupungin länsipuolella, lähes merenpinnan tasolla.[21]
Harjunpäänjoen alajuoksun alue on altis tulville, ja Porin kaupungin tulvasuojelu on päättänyt vuonna 2015 kääntää Harjunpäänjoen uoman kulkemaan Holminkoskesta lähtien Porin ja Ulvilan kaupunkien rajaa pitkin Kokemäenjokeen.[22] Kesäkuussa 2015 tehdyn päätöksen mukaan joen uoma käännetään Holminkosken kohdalta Kokemäenjokeen Porin ja Ulvilan välistä rajaa pitkin. Tulvasuojelun vuoksi toteutettava uusi uoma on noin kahden kilometrin pituinen. Joen nykyisestä alajuoksusta tulee järvi, jonne jatkossa pumpataan vettä.[22] Aluehallintovirasto myönsi vuonna 2020 kääntöuoman rakentamiselle kuusi vuotta voimassa olevan luvan.[23]
Hydrologiaa
muokkaaHarjunpäänjoen keskivirtaama (MQ) on 4,5 kuutiometriä sekunnissa (tai 4,7 m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) 26,6 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 0,63 m³/s. Virtaamat voivat kuitenkin vaihdella arvojen 0 m³/s (NQ) ja 44 m³/s (HQ) väliillä.[5][4] Harjunpäänjoki kuuluu keskisuuriin kangasmaiden jokiin, jonka ekologinen tila on hyvä. Hydrologis-morfologiselta tilaltaan se on luokiteltu tyydyttäväksi. Joen varressa ei ole enää teollisuutta ja pääasiallinen kuormitus tulee maa- ja metsätalouden haja-kuormituksena. Hajakuormitus on on ajoittain melko suurta. Joen vesi on humusväritteistä ja varsinkin alajuoksulla peltomaan eroosiosta johten sameaa. Veden happipitoisuus säilyy ympäri vuoden hyvänä tai kohtalaisena ja on parempi alajuoksulla kuin yläjuoksulla. Peltoalueiden alunamaat voidan toisinaan happamoittaa veden vaarallisesti.[8][5]
Luontoarvoja
muokkaaVirtapaikkojen kunnostus
muokkaaHarjunpäänjoki on ainoa Kokemäenjoen merkittävistä sivujoista, joka sijaitsee Kokemäenjoen alimman vesivoimalaitoksen alapuolella ja joka siksi on merestä nousevien kalojen luontainen lisääntymisvesistö.[4] Varsinais-Suomen TE-keskus onkin määritellyt sen 18. kesäkuuta 2003 kalastuslain 119 §:n mukaiseksi lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Tämä päätös merkitsee myös sitä, ettei Harjunpäänjoen koski- ja virtapaikoissa voi harjoittaa kalastuslain 8 §:n mukaisesti onkimista, pilkkimistä tai viehekalastusta. Harjunpäänjoki on tämän vuoksi Kokemäenjoen alueen (35.1) tärkein ja ensisijainen kalataloudellinen kunnostuskohde. Virtapaikkojen kunnostus ja lisääntymisalueiden laajentaminen, lisääntymisolosuhteiden parantaminen ja nousuesteiden raivaaminen ovat olleet suunniteltuja toimenpiteitä. Meritaimen lisääntyi jo nyt joessa, mutta sen nouseminen pysähtyi joen puoliväliin.[24] Joen kunnostustoimenpiteitä on toteutettu vuodesta 2010 lähtien. Vuodesta 2022 vaelluskalat ovat päässeet nousemaan uusia kalateitä myöten Solakosken ja Leineperin patojen ohi niiden yläpuolelle.[5]
Kalakanta
muokkaaAiemmissa tutkimuksissa on seurattu erityisesti meritaimenen ja rapujen menestymistä. Vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa koekalastettiin Holminkoskessa, Tehtaankoskissa, Leineperinkoskessa, Sippolankoskessa ja Paattikoskessa. Vuodesta 2011 alkaen on joen eri osuuksilla koekalastettu lähes vuosittain.[5] Saaliiksi on saatu ahventa, haukea, kivennuoliaista, kivisimppua, madetta, meritaimenta ja töröä. Joella kalastavien ilmoituksissa korostuvat yleensä hauen, ahvenen, särjen, salakan, ankeriaan, mateen ja nahkiaisen saaliit. Nahkiaisten saaliit joessa ovat romahtaneet jo aikaisemmin. Harjunpäänjoen rapukanta on aina ollut hyvä (noin 5 000 rapua vuodessa). Sen yksilömäärät romahtivat vuonna 2004, kun täpläravun mukana tullut rapurutto heikensi alkuperäisen jokirapukannan.[25]
Virkistyskäyttö
muokkaaKalastuskuntien vesialue Kaasmarkunjoessa alkaa entisen Kullaan rajalta ja jatkuu kylän ohi Tampereentielle saakka ja sen jälkeen puolisen kilometriä joen pohjoisrantaa. Myös Lanningin alueella on kylän kuuluvaa jokialuetta. Lisäksi vesialueisiin kuuluvat muut kylien alueilla olevat yhteiset vesialueet.[26] Meritaimen- ja lohikantojen turvaamiseksi on Kaasmarkun sekä Suoliston kalastuskunnan hallitus päättänyt, että kyseisen lajin kalastuskielto on voimassa toistaiseksi.[26]
Turun maaseutuelinkeinopiirin kalatalousyksikkö on 10. tammikuuta 1997 määrännyt koski- ja virtapaikat Kaasmarkun-Harjunpäänjoessa välillä Joutsijärvi-Kokemäenjoki (käytännössä siis Kullaalta Poriin asti) lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Jokamiesoikeuksiin perustuva onkiminen ja pilkkiminen sekä läänikohtaisen viehekalastusmaksun nojalla kalastaminen on kielletty. Kalastusta voidaan harjoittaa vain Kaasmarkun-Suoliston kalastuskunnan luvalla ja pyydysmerkillä.[26]
Valuma-alue
muokkaa- Pääartikkeli: Harjunpäänjoen valuma-alue
Harjunpäänjoen valuma-alue (35.14) sijaitsee Kokemäenjoen alueen (35.1) pohjoispuolella. Sen pinta-ala on 506,30 neliökilometriä (tai 513,71 km² [2]) ja järvisyys 4,79 %.[1][27] Harjunpäänjoella on pääasiassa vain pieniä sivu-uomia, vaikka Pyhäjärvenjoen valuma-alue muodostaa lähes puolet Harjunpäänjoen valuma-alueesta. Sivu-uomat esiintyvät taulukossa alajuoksulta alkaen peräkkäisessä järjestyksessä. Taulukossa esitetään sivu-uomien tietoja, joiden lähteet on ilmoitettu taulukon alla. Kunkin sivu-uoman lähteet on yksilöity kunkin sivu-uoman kohdalla erikseen taulukon oikeaan sarakkeeseen. Virtavesien pituus on mitattu Karttapaikan ja Paikkatietoikkunan verkkopalveluissa ja se on pituuden karkea likiarvio. Osa pituusarvoista ovat kuitenkin vesistöviranomaisen ilmoittamaa tarkempaa arviota. Taulukon lihavoitu nimi viittaa pääuoman yläosan osuuteen.
| Sivu-uoman nimi |
Joen kohta |
Etäisyys suistosta (km) |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma- alue (km²) |
Lähteet | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Harjunpäänjoki yhtyy Kokemäenjokeen Porin kaupunkialueella. | |||||||
| Haukioja | Rankhuhta | 9 | 5 | 2,2,4,4,–,– | |||
| oja | Kortemaa | 10 | 4 | 4 | 2,2,3,4,–,3 | ||
| Kovelinoja | Suolisto | 12 | 16 | 57 | 2,2,4,4,–,3 | ||
| oja | Fatipori | 14 | 3 | 2,2,4,2,–,– | |||
| Rottinkioja | Leineperi | 18 | 3 | 2,2,4,2,–,– | |||
| Juupajoki | Leineperi | 23 | 23 | 88 | 1,2,4,1,–,1 | ||
| Levaoja | Levanpelto | 24 | 15 | 24 | 2,2,4,4,–,3 | ||
| Pyhäjärvenjoki | Levanpelto | 25 | 29 | 222 | 1,2,4,4,–,1 | ||
| Kissainoja | Kangas, Kullaa | 27 | 8 | 21 | 2,2,4,4,–,3 | ||
| (latvaosuus) | Joutsijoki | 7 | 124 | –,2,–,4,–,3 | |||
| Pääuoman yläjuoksulla sijaitsee Joutsijärvi, josta tämä joki saa alkunsa Joutsijoen nimellä. | |||||||
Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = katsottu Karttapaikan verkkopalvelusta [17], 3 = katsottu Paikkatietoikkunsta [2], 4 = Paikkatietoikkunan ja Karttapaikan tietoja yhdistäen.
Historia
muokkaaVarhaisimmat merkit ihmisasutuksesta joen varrella ovat kivikautisia muinaisjäännöksiä, joita on löydetty Sahalahden ympäristöstä. Museovirasto on suorittanut alueella kaivauksia, joissa on löytynyt kiviaseita, työkaluja ja ruukkuja.[28][29][30]
Nimensä Sahalahti on saanut 1600-luvulta, jolloin Sahalahden aliseen Sahakoskeen rakennettiin saha vuonna 1631. Saha tuotti puutavaraa Porin laivanrakennusteollisuuteen ja Porin palojen jälkeiseen jälleenrakennukseen.[29] Sahan toiminta loppui 1880-luvulla. Koskessa on lisäksi ollut 1700-luvun loppupuolelta lähtien mylly. Nykyisin koskessa on jäljellä Sahalahden pintaa säätävä pohjapato.[6]
Kosken kylässä on ollut toiminnassa muitakin myllyjä, jotka ovat sijainneet Äijänkoskessa ja sen alisessa Sippolankoskessa. Äijänkoskessa on ollut mylly 1850-luvulta lähtien, ja vanhaa kosken partaalla olevaa myllyrakennusta ja sen uittoränniä ylläpidetään kylämaisemassa. Joki on ollut uittoväylänä aina vuoteen 1957 asti.[6][31]
Leineperin ruukki perustettiin Kullaanjoen varteen vuonna 1771. Antti Ahlström osti ruukin vuonna 1877, ja A. Ahlström Osakeyhtiö perusti Leineperiin myös sahan. Leineperi tunnetaan sahanpaikkana jo tätä varhaisemmalta ajalta, kun Anolan kartano rakennutti sahan 1630-luvulla. Masuuni lopetti toimintansa 1891, ja raudan valmistus lopetettiin 1900-luvun alussa. Leineperin ruukkialue on kulttuurihistoriallisesti arvokas alue.[6][20][31][32] Leineperin Emäntäkoulunkoskessa on aikoinaan toiminut rautaruukin ja sahan lisäksi myös meijeri.[6]
Leineperin kylältä alajuoksulle olevassa Solakoskessa sijaitsi Leineperin ruukin vuonna 1786 perustamia teollisuuslaitoksia. Paikalla on ollut muun muassa erilaisia pajoja sekä valssaamo. Nykyään koskessa on vielä jäljellä pato.[6]
Kaasmarkun tehtaankoskissa on ollut kaksi myllyä jo 1600-luvulla. Nykyisin jäljellä on 1800-luvun keskivaiheilla rakennettu mylly, joka on kunnostettu muistuttamaan kulttuuriperinnöstä.[6][31] Tehtaankoskien partaalle rakennettiin 1860-luvulla verkatehdas, joka oli toiminnassa vuoteen 1926 saakka. Se työllisti parhaimmillaan 160 työntekijää. Toiminta loppui tulipaloon, joka tuhosi tehtaan perustuksia myöten. Tehtaasta on jäljellä ainoastaan kivijalan jäännöksiä ja rakennettuja jokiuoman reunoja.[6][33]
Joessa on kaikkiaan ollut aikoinaan yhteensä 11 pienvesivoimalaitosta, mutta yhtään ei ole enää toiminnassa.[6]
Kesäkuussa 2015 tehdyn päätöksen mukaan joen uoma käännetään Holminkosken kohdalta Kokemäenjokeen Porin ja Ulvilan välistä rajaa pitkin. Tulvasuojelun vuoksi toteutettava uusi uoma on noin kahden kilometrin pituinen. Joen nykyisestä alajuoksusta tulee järvi, jonne jatkossa pumpataan vettä.[22] Aluehallintovirasto myönsi vuonna 2020 kääntöuoman rakentamiselle kuusi vuotta voimassa olevan luvan.[23]
Huomioita
muokkaa- ↑ Valuma-alueen pääuoma on mitattu Paikkatietoikkunassa, jossa on käytettävissä vesistöviranomaisten määrittämiä joenuomien eri osuuksien pituuksia. Pituuden arviointi on selostettu artikkelissa Harjunpäänjoen valuma-alue kappaleessa ”Pääuoman kulku ja sen pituus”.
Lähteet
muokkaa- Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet, s. 31–55, 101–104, 112–114. Turku: Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus, 2006. ISBN 952-5555-14-3 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 3.3.2025.
- Moisio, Heidi: Harjunpäänjoen yläosan alueen sivu-uomien virtapaikkojen kartoitus (PDF) (opinnäytetyö (2015) 2015. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 18.3.2025.
- Isomaa, Marleena: Kokemäenjoen alueen lohen ja taimenen elinympäristökartoitukset vuonna 2023 (PDF) kokemaenjoki.fi. 11.3.2024. Helsinki: Eurofins Ahma Oy. Viitattu 15.3.2025.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c Harjunpäänjoen valuma-alue, Harjunpäänjoen suu Paikkatietoikkuna. Maanmittauslaitos. Viitattu 17.3.2025.
- ↑ a b Harjunpäänjoki, Pori (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e Moisio, Heidi: Harjunpäänjoen yläosan alueen sivu-uomien virtapaikkojen kartoitus, 2015, s.8–11
- ↑ a b c d e f g Isomaa, Marleena: Kokemäenjoen alueen lohen ja taimenen elinympäristökartoitukset vuonna 2023, s.5
- ↑ a b c d e f g h i Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet (pdf) kesäkuu 2006. Työvoima ja elinkeinokeskus. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 18.3.2025.
- ↑ a b c Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet, 2006, s.31–34
- ↑ a b c Harjunpäänjoki, alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.3.2025.
- ↑ a b Ahlman, Santtu: Kullaan vedet - kunnostus ja käyttö (pdf) 2013. Ulvilan kaupunki, ympäristötoimi. ISBN 978-951-98658-4-3 Viitattu 23.8.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ Talousveden hankinta Porin vesi. Arkistoitu 19.3.2015. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ a b c d Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet, 2006, s.47–54
- ↑ Ojala, Eija; Salokangas, Susanna; Ojanen, Mikko: Joutsijärven ja Tuurujärven vesiensuojelusuunnitelma (pdf) Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Porin Vesi. Arkistoitu 21.4.2015. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Juupajoki, Ulvila (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.3.2025.
- ↑ a b c d e f g h i Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet, 2006, s.35–47
- ↑ Leineperi, Ulvila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ a b c d e f g Harjunpäänjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.3.2025.
- ↑ Kovelinoja, Ulvila (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.3.2025.
- ↑ Haukioja, Ulvila (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.3.2025.
- ↑ a b Harjunpäänjoen kulttuurimaisema Satakuntaliitto. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Harjunpäänjoki kokemaenjoki.net. Arkistoitu 15.12.2014. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ a b c Tulvasuojelu: Harjunpäänjokeen rakennetaan kääntöuoma Porissa 1.6.2015. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 6.8.2015. Viitattu 1.6.2015.
- ↑ a b Laakso, Antti: Pori saa kaivaa uuden jokiuoman hillitsemään tulvia 5.6.2020. Yle Uutiset. Viitattu 12.12.2021.
- ↑ Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet, 2006, s.112–114
- ↑ Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet, 2006, s.101–104
- ↑ a b c Kalastus - Kaasmarkun Vanhemmat ry www.kaasmarkku.fi. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 2.4.2016.
- ↑ Harjunpäänjoen valuma-alue (35.14) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.3.2025.
- ↑ Vikkula, Anne: Kivikautisten asuinpaikkojen kaivauskertomus 19.2.1982. kulttuuriymparisto.nba.fi. Viitattu 23.8.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Rauhala winnova.fi. Viitattu 23.8.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ Rauhala 7.11.1996. kulttuuriymparisto.nba.fi. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ a b c Satakunnan kulttuuriympäristöt (pdf) Satakunnan museo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 18.8.2015.
- ↑ Sivujoet kokemaenjoki.net. Arkistoitu 20.5.2015. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Historialliset kohteet ja museot 7.11.1996. Ulvilan kaupunki. Arkistoitu 5.8.2018. Viitattu 23.8.2015.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Harjunpäänjoki Wikimedia Commonsissa
