Avaa päävalikko

Lievijärvi

järvi Kokemäellä Satakunnassa

Lievijärvi on Satakunnassa Kokemäellä Kauvatsalla sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kauvatsanjoen ala-osan alueeseen. Se saa vetensä ympäröivistä metsistä ja laskee vedet Kauvatsanjokeen Kuoppalanjoen kautta.[2][1]

Lievijärvi
Sijainti KokemäkiView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°21′43″N, 22°32′49″E
Pinnankorkeus 59 m [1]
Pinta-ala 1,16291 km² [2]
Rantaviiva 13,549 km [2]
Suurin syvyys 2,4 m
Valuma-alue 25,89 km² [2]
Laskujoki Kuoppalanjoki [1]
Järvinumero 35.151.1.001
Lievijärvi

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

Järven pinta-ala on 116 hehtaaria ja sen pituus on 2,2 kilometriä ja leveys 1,4 kilometriä. Järven luusua sijaitsee järven länsirannalla, josta saa alkuunsa 2,9 kilometriä pitkä Kuoppalanjoki, joka laskee Kauvatsanjokeen. Pätkysjärven laskuoja Pätkyksenoja on kilometrin mittainen. Aurajärvi laskee suo-ojia myöten, mutta jatkanee Auranojaa myöten ja laskee Lievijärveen Jyränlahdessa. Metsäojia laskee järveen runsaasti.[2][1]

Järven rantaviiva on 13,5 kilometriä pitkä ja ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa. Järven itä- ja pohjoisrannoilla on metsäistä suomaata, joka on ojitettua. Loma-asuntoja on järvellä parisen kymmentä ja maatiloja kaksi.[2][1]

Lievijärvi on muodoltaan kaksiosainen. Järven itäpuoliskolla on paljon saaria, kun taas länsipuolella niitä ei ole lainkaan. Järven halkaisee etelästä niemi nimeltä Torkkelinnokka ja pohjoisesta niemi nimeltä Pitkänokka.[1]

LuontoMuokkaa

Pintavesityypiltään Lievijärvi kuuluu mataliin runsashumuksisiin järviin. Järvi kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi ja Kuoppalanjoen keskivaiheilla onkin kalankasvatusaltaita. Se kuuluu Kokemäenjoen vesienhoitoalueeseen ja sen tilaa seurataan kokoajan.[1]

HistoriaaMuokkaa

Torppari Johan Henricsson Kolumäki asui Kuoppalankoskella Kolumäen torppaa Kauvatsan Lievikoskella. Hän sai vuonna 1835 luvan laskea Lievijärven vedenpinnan korkeutta. Syntyneelle vesijättömaalle hän raivasi kaksi viljelyyn tarkoitettua kappaletta. Toisen pinta-ala oli 1 tynnyrinalaa ja 25 kapanalaa ja toinen 2 tynnyrinalaa ja 20 kapanalaa. Suomen Talousseura palkitsi hänet tästä työstä hopeamitallilla vuonna 1835.[3][4] Järven laskemista anottiin myös vuosina 1876 ja 1898.[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 22.4.2014.
  2. a b c d e f OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 22.4.2014.
  3. Zilliacus, Lars: Finska Hushållningssällskapets arkiv och skrifter - En källa för forskningen V:2. Turku: Åbo Akademi, 2004. ISBN 951-765-205-4. verkkoversio (pdf) (viitattu 15.1.2015). (ruotsiksi)
  4. Kejonen, Aimo & al.:Maaperäkartan selitys, karttalehti 2121 01, 2004
  5. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 257. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.

Aiheesta muuallaMuokkaa