Kotojärvi (Sastamala)

järvi Sastamalassa Pirkanmaalla

Kotojärvi on Pirkanmaalla Sastamalassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kokemäenjoen alueen Kuloveden alueeseen. Järvi on osa Ekojoen valuma-alueesta, jonka laskujoki Ekojoki laskee Evonlahdessa Rautaveteen Ekossa.[1][2]

Kotojärvi
Valtiot Suomi
Maakunnat Pirkanmaa‎
Kunnat Sastamala
Koordinaatit 61°18′16″N, 23°06′15″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Kuloveden alue‎ (35.13)
Laskujoki oja Lamminojaan [1]
Järvinumero 35.137.1.004
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 110 – 115 m [1]
Rantaviiva 1,891 km [2]
Pinta-ala 0,09817 km² [2]
Kartta
Kotojärvi

Maantiede muokkaa

Järven pinta-ala on 9,8 hehtaaria ja sen pituus on 800 metriä ja leveys 350 metriä. Järveen laskee vain yksi kaksi tulo-ojaa. Kotovuoren ja Myllyvuoren välistä laskee järven länsipäässä pienen lammen läpi Myllyoja. Sen kautta laskevat Pitkäjärven, Kiimajärven ja Pikku Kiimajärven vedet. Hanhijärven holvin kautta lasketun Hanhijärven vedet yhtyvät tähän samaan tulo-ojaan. Järven luusua sijaitsee järven koillisrannalla, josta saa alkunsa 750 metriä pitkä laskuoja, joka yhtyy Lamminojaan. Lamminojan nimi muuttuu alajuoksulla Ekojoeksi.[1][2]

Järven rantaviiva on 1,9 kilometriä pitkä ja ranta on puoliksi moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa ja puoliksi peltoa. Maatilat sijaitsevat peltojen takana, mutta loma-asuntoja ei järvellä ole.[1][2]

Historia muokkaa

Tyrvääläisen rovastin Antero Vareliuksen vuoden 1853 pitäjänkertomuksessa Tyrväästä sisälsi kartan, jossa Kotojärven nimi oli kirjoitettu "Rutasjärvi".[3] Vuonna 1815 jätettiin hakemus kolmen järven järvenlaskusta. Järvet olivat Kotojärvi, Tyvijärvi ja Ylinen Lahnajärvi. Työnjaosta ja osuuksien jakamisista tehtiin sopimus vuonna 1850, jolloin ainakin Ylinen Lahnajärvi oli jo kuivatettu.[4]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Kotojärvi, Sastamala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 16.12.2014.
  3. Punkari, Yrjö: Warila, 2012
  4. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 258. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.