Avaa päävalikko

Kiimajärvi (Kiikka)

järvi Sastamalassa Pirkanmaalla, 2

Kiimajärvi on Pirkanmaalla Sastamalassa Kiikassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kokemäenjoen alueen Kikkelänjoen valuma-alueeseen.[2][1]

Kiimajärvi
Sijainti SastamalaView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°22′34″N, 22°41′46″E
Pinnankorkeus 68 m [1]
Pinta-ala 1,45647 km² [2]
Rantaviiva 12,716 km [2]
Laskujoki Kikkelänjoki [1]
Järvinumero 35.125.1.001
Kiimajärvi

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

Järven pinta-ala on 146 hehtaaria ja sen pituus on 4,0 kilometriä ja leveys 400 metriä. Järveen laskee muutama tulo-oja lähipelloilta. Erityisesti Lamminoja, joka laskee järven pohjoisosaan, on Kaitajärven, Syväjärven ja Kortejärven yhteinen laskuoja. Lamminjärvi laskee Haapaniemenlahteen, joka on Kiimajärven eteläosassa. Järven luusua sijaitsee järven kaakkoisrannalla, josta saa alkuunsa 7 kilometriä pitkä Kikkelänjoki, joka laskee Kokemäenjokeen Kiikassa. Kikkelänjoki alkaa Luhdanojan nimisenä.[2][1]

Järven rantaviiva on 12,7 kilometriä pitkä ja ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa. Rannat ovat monin paikoin heinittyneet ja kummassakin päässä on suota. Järvessä on kolme saarta, joista suurimmat ovat Rukosaari ja Tiinansaari. Rukosaari on 400 metriä pitkä ja siihen on raivattu peltoakin. Järven rannoilla on runsaasti loma-asutusta sekä muutama maatila. Kiimajärven taajama sijaitsee järven kaakkoispuolella. Järvelle on hyvä yhteys kantatieltä 44, joka kulkee järven sivuitse.[2][1]

LuontoMuokkaa

Järvi on keskimääräistä järveä monipuolisempi lintujärvi.[3]

HistoriaMuokkaa

Kiimajärven vedenpinnan korkeutta haluttiin alentaa ja vuonna 1853 asiasta jätettiin hakemus.[4] Hakemus hyväksyttiin ja vedenpintaa laskettiin hieman.[5] Tämän voi itse todeta vertaamalla vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa olevaa järven rentaviivaa nykyisiin karttoihin.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Karttapaikka: Kiimajärvi, Kiikka (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 11.12.2014.
  3. Vilenius, Pauliina: Kaija Helle tekee arvokkaat luontokohteet tutuksi. Alueviesti, 3.2.2016, 34. vsk, nro 5, s. 18. Sastamala: Kustannusliike Aluelehdet Oy. ISSN 1236-0619.
  4. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 257. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
  5. Kejonen, Aimo & al.:Maaperäkartan selitys, karttalehti 2121 04, 2004
  6. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: vihreälle kartalle (fc20050700.jpg), 1855-56