Avaa päävalikko

Joutsijärvi (Ulvila)

järvi Ulvilassa Satakunnassa

Joutsijärvi on Satakunnassa Ulvilassa, entisen Kullaan kunnan alueella, sijaitseva järvi. Järvi sijaitsee noin neljä kilometriä Kullaan keskuksesta koilliseen. Joutsijärven länsipuolella on sitä huomattavasti pienempi Tuurujärvi, jota erottaa Joutsijärvestä kolme kapeaa ja matalaa salmea. Joutsijärvi ja Tuurujärvi kuuluvat Kullaanjoen valuma-alueeseen, joka on osa laajempaa Kokemäenjoen vesistöä. Kullaanjoki tai Joutsijoki muuttaa matkalla useasti nimeään, ja se laskee Harjunpäänjokena Kokemäenjokeen, joka laskee edelleen Selkämeren Pihlavanlahteen Porin edustalla.[1][2]

Joutsijärvi
Joutsijärvi lake, Ulvila, Finland.jpg
Sijainti UlvilaView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°30′54″N, 22°11′10″E
Pinnankorkeus 44,5 mView and modify data on Wikidata
Pinta-ala 8,4 km²
Rantaviiva 63,12 km
Suurin syvyys 6,49 m
Keskisyvyys 2,17 m
Tilavuus 0,2253175 km³
Valuma-alue 114,64 km²
Laskujoki Joutsijoki eli Harjunpäänjoki
Järvinumero 35.143.1.001
Joutsijärvi

Joutsijärvi on keskikokoinen järvi, joka on Satakunnan suurimpia järviä. Muut merkittävät Kullaanjoen valuma-alueen järvet Joutsijärven ja Tuurujärven lisäksi ovat Palusjärvi ja Pyhäjärvi. Joutsijärvi on järvistä selvästi suurin.[1]

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

Joutsijärven ja Tuurujärven yhteenlaskettu pinta-ala on 1 039 hehtaaria, mistä huomattavasti isomman Joutsijärven ala on 840 hehtaaria.[1] Järven pituus on 5,5 kilometriä ja leveys 3,4 kilometriä. Joutsijärven keskisyvyys on 2,17 metriä, ja sen suurin syvyys on seitsemän metriä. Järven tilavuus on 0,225 km3. Joutsijärvellä ja Tuurujärvellä on yhteistä rantaviivaa saaret mukaan lukien 67 kilometriä. Joutsijärven osuus rantaviivasta on 63 kilometriä. Ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa.[1][2][3][4]

Joutsijärven ja Tuurujärven yhteenlaskettu valuma-alue on 115,89 km2.[1] Valuma-alueesta suurin osa on metsiä ja soita. Metsiä valuma-alueesta on 56 % ja soita 30 %. Yhteensä metsiä ja soita on valuma-alueella 102 km2. Valuma-alueella on useita pieniä järviä ja lampia, joita alueella on noin 10,8 km2. Peltoalaa valuma-alueesta on 3,4 % eli noin 3,5 km2.[1][5]

Suurimmat järveen laskevat ojat ovat järven kaakkoisosan Ahmauksenlahteen laskeva Ahmauksenoja ja järven koillisosaan laskeva Jylhäjoki, joka on Lavian Saarijärven laskujoki. Ahmauksenojan ja Jylhäjoen yhteenlaskettu osuus Joutsijärven valuma-alueesta on 67 km2.[5][6]

Veden säännöstelyMuokkaa

Järven luusua sijaitsee järven kaakkoisosassa Tammenlahdella, josta saa alkunsa järven laskujoki Joutsijoki.[2] Joutsijärvi ja Tuurujärvi kuuluvat keskeisimpinä järvenä Kullaanjoen vesistöjärjestelyjen piiriin, joka aloitettiin vuonna 1977 Porin kaupungin talousvedensaanin turvaamiseksi. Muut järvet järjestelyissä ovat Palusjärvi ja Pyhäjärvi. Joutsijärven ja Tuurujärven pinnankorkeutta säädellään Tammen padolla, joka sijaitsee Joutsijoen suulla. Pinnankorkeutta säädellään siten, että vuodenajasta riippuen pinnan alaraja on välillä 43,90–44,40 ja yläraja välillä 44,40–44,65 metriä merenpinnasta. Säännöstelyyn kuuluu se, että Joutsijoessa on virtausta myös kuivempina vuodenaikoina.[1][7]

Porin kaupunki ottaa raakavetensä Joutsijärven viereisestä Tuurujärvestä, joten Joutsijärven veden laadulla on tärkeä merkitys Tuurujärven veden laatuun. Ennen vedenottoa vesi virtasi järvien välisen kolmen kapean salmen kautta Tuurujärvestä Joutsijärveen, mutta veden virtaus on nyt kääntynyt, koska Tuurujärven eteläosan Hämäläistenlahdelta johdetaan vettä vedenottamoon.[1][8][9]

Tuurujärvestä kaivettiin aluksi avo-oja järven itäpuolella olevaan Palusjärveen, josta Tuurujärven vettä johdettiin Palusjärven kautta Tyvijärveen, mistä vesi jatkettiin edelleen Harjakankaan tekopohjavesilaitokselle. Vedenoton myötä vesi alkoi virrata Joutsijärvestä Tuurujärveen. Järjestely ei kuitenkaan toiminut halutulla tavalla, jolloin Tuurujärven ja Palusjärven välisen ojan pato tukittiin, eikä juoksutusta Tuurujärvestä ja sen kautta myös Joutsijärvestä Palusjärveen ole enää tehty vuoden 1989 jälkeen. Järvien välinen oja korvattiin Tuurujärvestä rakennetulla 9 km pituisella raakavesiputkella suoraan tekopohjavesilaitokselle. Säännöstelyn ja vedenoton myötä Joutsijärven veden laatu kuuluu velvoitetarkkailun piiriin, joten veden laatua seurataan jatkuvasti. Tuurujärven vesi on kirkaampaa kuin Joutsijärven vesi, ja vedenotosta johtuvan virtaussuunnan vaihtumisen vuoksi Tuurujärveen virtaa Joutsijärvestä ravinteikkaampaa ja humuspitoisempaa vettä.[1][8]

HydrologiaMuokkaa

Joutsijärvi on ravinnepitoisuutensa perusteella lievästi rehevöitynyt, ruskeavetinen ja vedenlaadultaan humuspitoinen järvi. Humuspitoinen ja samea vesi viittaa valuma-alueilta valuvaan suoveteen ja kiintoainekuormitukseen.[1][8] Järven suurimmat kuormittajat ovat Ahmauksenojasta ja Jylhäjoesta virtaavat ravinnekuormat. Suurin osa valuma-alueen viljelyksistä sijaitsee Jylhäjoen varrella, kun taas pienempi osa viljelyksistä sijoittuu Ahmauksenojan varteen. Valuma-alueen asutus on haja-asutusaluetta, ja pääosa asutuksesta sijoittuu Joutsijärven koillispuolella olevaan Saarijärven kylään. Loma-asuntoja Joutsi- ja Tuurujärven rannalla on jonkin verran, ja ne sijoittuvat järvien etelä- ja länsirannoille. Valuma-alueella ei ole teollisuutta, mutta karjataloutta on jonkin verran.[1][2][5]

Vesiympäristön tilalla on Joutsijärven alueella suuri merkitys, sillä Joutsijärvi on merkittävä retkeilyalue. Järven ympäri kiertää 27 kilometrin retkeilyreitti.[8][10] Järven vesi on tyydyttävässä kunnossa, eikä sinileväesiintymiä ole ollut merkittävissä määrin. Rehevissä vesissä esiintyvä limalevä on toisinaan virkistyskäyttöä haittaava tekijä.[5][8]

Kakkurin korsuMuokkaa

Joutsijärven retkeilyreitin varrella on entisöitynä talvisodan jälkeen vuonna 1941 rakennettu rintamakarkurien Kakkurin korsuksi mainittu korsu, jossa metsäkaartilaiset piileskelivät sotilaspoliisia jatkosodan alettua. Noin kymmenen rintamakarkurin piilopaikka oli valikoitunut Joutsijärven erämaahan, sillä alue on hyvin syrjäinen. Piilopaikka paljastui tammikuussa vuonna 1944, kun sotilaspoliisi sai talvisen ruoanhankintamatkan myötä vihiä mahdollisesta piilopaikasta. Sotilaspoliisit hiihtivät järven jäälle ja pidättivät rannasta kaksi metsäkaartilaista, jotka he pakottivat kävelemään korsulle. Korsun vartiomies huomasi poliisit, veti hälytysnarusta ja avasi tulen, minkä seurauksena ryhmän kersantti sai osuman rintaansa. Kersantti selvisi hengissä, mutta korsun vartiomies sai välikohtauksessa surmansa. Noin kymmenen korsulaista pääsi pakotunnelia pitkin karkuun. Järvellä kiinni otetut miehet vangittiin ja heidät vapautettiin sodan loputtua. Nykyisin korsu on retkeilijöiden käytössä.[11] Korsua käyttävät myös radioamatöörit, porilainen Teljän Radioamatöörit ry, amatööriradioaseman tilapäispaikkana.[12]

Kakkurin korsuun liittyviä aineistojaMuokkaa

Kakkurin korsuun liittyviä aineistoja
nimi aika tuottaja toimittaja viite
Piilossa 2011 Satakunnan Kansan liite Virta Virta http://www.jantsojokelin.fi/wp-content/uploads/2011/07/korsu1_merged.pdf
Korsu Kullaassa 2014 YouTube Arvaa03 https://www.youtube.com/watch?v=XLayTsMczOI

MuutaMuokkaa

Joutsijärvi ja Joutsijoki ovat olleet aikoinaan tärkeitä uittoväyliä Kokemäenjoen suulla Porissa oleville höyrysahoille. Uitto joessa on loppunut vuonna 1957. Joutsijoen varrella Joutsijärven lounaispuolella sijaitsevassa Jalomäen umpipihassa on esillä Joutsijärvellä käytössä ollutta uittovälineistöä.[13][14]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Ahlman, Santtu: Kullaan vedet - kunnostus ja käyttö (pdf) 2013. Ulvilan kaupunki, ympäristötoimi. Viitattu 22.8.2015.
  2. a b c d Karttapaikka: Joutsijärvi, Ulvila (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  3. OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 22.11.2014.
  4. Joutsijärvi kalapaikka.net. Viitattu 22.8.2015.
  5. a b c d Ojala, Eija; Salokangas, Susanna; Ojanen, Mikko: Joutsijärven ja Tuurujärven vesiensuojelusuunnitelma (pdf) Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Porin Vesi. Viitattu 22.8.2015.
  6. Lantto, Johanna; Lindfors, Ismo: Joutsijärven ja Tuurujärven vesiensuojelusuunnitelma: Hakesuodatuskokeet (pdf) 2005. Porin kaupungin ympäristötoimisto, Lounais-suomen ympäristökeskus, Kullaan kunta. Viitattu 22.8.2015.
  7. Talousveden hankinta Porin vesi. Viitattu 22.8.2015.
  8. a b c d e Salonen, Seppo; Hellsten, Pasi; Saarikari, Vesa; Vuorio, Kristiina: Joutsijärven ja Tuurujärven vesiekologinen tutkimus (pdf) Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus, Porin Vesi. Viitattu 22.8.2015.
  9. Heikkilä, Kimmo: Satamuta-hanke. Valk,- Joutsi-, ja Karhijärven sedimenttitutkimukset (pdf) Turun yliopisto, Geologian laitos. Viitattu 22.8.2015.
  10. Joutsijärven retkeilyalue Ulvilan kaupunki. Viitattu 22.8.2015.
  11. Jokelin, Jantso: Piilossa (pdf) Tjantsojokelin.fi. Viitattu 22.8.2015.
  12. https://auria278.wordpress.com/author/auria278/page/2/
  13. Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet (pdf) kesäkuu 2006. Työvoima ja elinkeinokeskus. Viitattu 22.8.2015.
  14. Kuusisto, Antti: Jalomäen umpipihan aarteita. Jalomäen umpipiha. ISBN 978-952-93-4695-0.

Aiheesta muuallaMuokkaa