Avaa päävalikko

Ähtärin reitti on läntisin Kokemäenjoen vesistön pohjoisen vesialueen kolmesta järvireitistä. Keskimmäinen on siihen yhtyvä Pihlajaveden reitti ja itäisin Keuruun reitti.[1]

Ähtärin reitti saa alkunsa Ähtärinjärvestä ja sen latvavesistä Lehtimäen, Soinin ja Ähtärin kuntien alueella Etelä-Pohjanmaan kaakkoisosista. Täältä reitti jatkuu Ähtärin alueella Ähtärinjärven kanssa samassa tasossa olevien Väliveden ja Hankaveden ja näistä edelleen Ouluveden ja Peränteen kautta Virroille Pirkanmaalle, jossa reittiin kuuluvat Toisvesi, Vaskivesi ja osittain jo Ruoveden kunnan alueella sijaitseva Visuvesi. Siitä vedet laskevat Ruoveden, Virtain ja Mänttä-Vilppulan alueella sijaitsevaan Tarjanneveteen, joka edelleen laskee Syvinginsalmen kautta Ruoveden Mustaselkään.[1][2][3]

Suomen vesistöaluejaossa Ähtärin reitin katsotaan päättyvän Syvinginsalmeen. Yhdessä Tarjanneveteen laskevan Pihlajaveden reitin kanssa Ähtärin reitin valuma-alue on 3 193,26 km².[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Nykysuomen tietosanakirja 2. Maat ja paikat, s. 1019. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18037-8.
  2. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 63-64. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. Seppä, Heikki & Matti Tikkanen: Land uplift-driven shift of the outlet of Lake Ähtärinjärvi, western Finland, s. 8, 10. Bulletin of the Geological Society of Finland, Vol. 78. Helsinki: Suomen geologinen seura, 2006. artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 10.8.2010). (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Etelä-Pohjanmaan vedet nyt ja tulevaisuudessa. Ähtärin reitti (pdf) 26.3.2007. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 13.2.2010.
  • Seppä, Heikki & Matti Tikkanen: Land uplift-driven shift of the outlet of Lake Ähtärinjärvi, western Finland, s. 8, 10. Bulletin of the Geological Society of Finland, Vol. 78. Helsinki: Suomen geologinen seura, 2006. artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 10.8.2010). (englanniksi)
  • Seppä, Heikki & Tikkanen, Matti: Ähtärinjärven vanha lasku-uoma. Geologi, {{{Vuosi}}}, 2006. vsk, nro 3, s. 89-94. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.1.2013.