Avaa päävalikko
Pohjoisgermaanisen väestön oletettu asuinalue esiroomalaisella rautakaudella.

Esiroomalainen rautakausi tarkoittaa Keski- ja Pohjois-Euroopan varhaista rautakautta. Keski-Euroopassa vaiheeseen ajoittuu muun muassa La Tènen kulttuuri. Esiroomalainen rautakausi päättyy Rooman valtakunnan tekemiin valloituksiin. Pohjoismaissa esiroomalainen rautakausi ajoittuu noin 500 eaa. - 0 jaa.

Esiroomalainen rautakausi SuomessaMuokkaa

Esiroomalaisella rautakaudella monet myöhäisen pronssikauden kehityskulut jatkuvat. Rannikkoseuduilla väestö täydentää kalastukseen ja hylkeenpyyntiin perustuvaa talouttaan karjanhoidolla ja maanviljelyllä. Vainajat haudataan röykkiöhautoihin tai kiviarkkuihin. Metalliesinelöytöjä tunnetaan vähän, mutta raudanvalmistustaito leviää Suomeenkin. Kulttuurikontaktit ulottuvat sekä Skandinaviaan että Baltiaan. Rannikkoväestö valmistaa Morbyn keramiikkaa. Sisämaasta tunnetaan Luukonsaaren keramiikkaa Järvi-Suomen alueella ja epämääräistä Kalmistonmäen keramiikkaa Kaakkois-Suomessa. Toistaiseksi varhaisimmat tunnetut todisteet raudanvalmistuksesta on hieman yllättäen löydetty Pohjois-Suomesta.

Esiroomalaisen rautakauden lopulla yleistyy metalliesineiden laittaminen hautoihin. Tärkeitä löytöpaikkoja on muun muassa Espoon Taavinkylässä (Dåvits) ja Uudellamaalla Pohjan Järnvikissa.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Meinander, C. F.: Dåvits. En essä on förromersk järnålder. Finskt Museum 1969.