La Tènen kulttuuri
La Tènen kulttuuri oli Euroopassa noin vuosina 500 eaa. – 50 eaa. vaikuttanut rautakautinen kulttuuri, jolla lienee ollut vahva yhteys kelttiläistä kieltä puhuneisiin väestöihin.[1] Kaikki La Tènen piirissä eläneet ihmiset eivät kuitenkaan ehkä olleet kelttejä, eivätkä kaikki keltit kuuluneet La Tènen kulttuurin alueeseen.[2]
La Tènen kulttuuria edelsi Hallstattin kulttuuri, joka alkoi muuttua La Tènen kulttuuriksi vuoden 500 eaa. jälkeen.[3] La Tènen ydinalue kattoi 400-luvulla eaa. Itä-Ranskan, Etelä-Saksan, Itävallan ja Sveitsin, mistä se levisi muualle Eurooppaan kuten Britteinsaarille, Pojoen laaksoon ja Keski-Turkkiin. La Tènen keltit hyökkäilivät Välimeren alueen korkeakulttuurien kimppuun ryöstäen Rooman 390 eaa. ja kreikkalaisen Delfoin 279 eaa.[4] Iberian niemimaan keltiberit eivät kuitenkaan edustaneet La Tènen kulttuuria kuten muut mannerkelttiläiset kansat. Heidän kelttiläinen kielensäkin katosi jo varhain roomalaisvalloituksen myötä ensimmäisellä vuosisadalla eaa.[5]
La Tènen kulttuuri on saanut nimensä Sveitsissä Neuchâtelinjärven pohjoispäässä nykyisen La Tènen kunnan alueella vuonna 1857 tehtyjen löytöjen perusteella[6]. Arkeologi Hans Hildebrand esitti 1872, että löydöt olivat peräisin esiroomalaiselta aikakaudelta ja myöhemmältä ajalta kuin aiemmin löydetty Hallstattin kulttuuri. Alueelta löydettiin vuoteen 1917 jatkuneissa kaivauksissa kaikkiaan 166 miekkaa, 269 keihäänkärkeä, 29 kilpeä, 382 solkea sekä monenlaisia muita esineitä ja työkaluja.[7]
La Tènen kulttuuria edeltänyt Hallstattin taide koostui yksinkertaisista geometrisista kuvioista kuten suorista ja sahalaitaisista raidoista ja ympyröistä. Ihmishahmot olivat hyvin karkein reunaviivoin kuvattuja. La Tène -kulttuurin taide oli hienostuneempaa, ja muilta kansoilta saaduista vaikutteista kehitettiin omaleimaista tyyliä. Kuviot muuttuivat monipuolisemmiksi, ja etenkin kaarevia muotoja suosittiin. Ihmis- ja eläinkasvoja keltit kaiversivat etenkin viinikannujen kahvoihin.[8]
Museoita
muokkaaLa Tènen kulttuuria esitellään muun muassa La Tènen lähellä Hauterivessä sijaitsevassa Neuchâtelin kantonin arkeologisessa museossa, Latèniumissa.[9]
Lähteet
muokkaa- Alcock, Joan P.: Daily Life of the Pagan Celts. Oxford: Greenwood World Publishing, 2009. ISBN 978-1-84645-021-1.
- James, Simon: Keltit. ((Exploring the world of the celts, 1993.) Suomennos: Tarja Kontro) Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-19271-X.
- Maier, Bernhard: The Celts. (Alkuteos: Die Kelten, 2000) Notre Dame: University of Notre Dame Press, 2003. ISBN 0-268-02361-1.
Viitteet
muokkaa- ↑ James 2005, s. 15, 29.
- ↑ James 2005, s. 42
- ↑ James 2005, s. 12.
- ↑ James 2005, s. 12–15.
- ↑ Maier 2003, s. 75–81.
- ↑ Kaenel, Gilbert: Tène, La (archäologischer Fundort) (Sveitsin historiallisen tietosanakirjan artikkeli) Historisches Lexikon der Schweiz (HLS). 15.8.2012. Bern: Stiftung HLS. Viitattu 16.2.2019. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)
- ↑ James 2005, s. 15.
- ↑ Alcock 2009, s. 116.
- ↑ latenium - Parc et musée d'archéologie (Museon verkkosivut) latenium.ch. Viitattu 22.2.2019. (ranskaksi), (saksaksi), (englanniksi), (italiaksi)