Avaa päävalikko

Kouran Louhi (lyhennetään Ko-Lo tai KoLo) on urheilun yleisseura Nurmon Kourasta. Vuoden 2009 kuntaliitoksen vuoksi sen nykyinen kotikaupunki on Seinäjoki. Seura on perustettu vuonna 1928. Vuosien varrella seuran toimintaan on kuulunut useita eri lajeja. Muun muassa pesäpallossa seura on pelannut parhaimmillaan maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Nykyisin seuralla on muun muassa lentopallo-, salibandy- ja voimistelutoimintaa[1].

Kouran Louhi
Kolo logo.png
Perustettu 1928
Kotiareena Kouran liikuntahalli
Kouran urheilukenttä
Paikkakunta Seinäjoki
Puheenjohtaja Raimo Lilli
Omistajat Kouran Louhi ry

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Perustaminen ja kestävyyslajien vuosikymmenetMuokkaa

1928–1948

Vuonna 1928 Amsterdamin olympiakisojen ja Nurmon Jymyn hyvän menetyksen innoittamina alkoivat Nurmon eteläosien nuoret miehet harjoitella järjestelmällisesti eri lajeja. Niinpä Veneskoskelta etelään päin oleville päätettiin perustaa oma urheiluseura. Seura perustettiin 27. heinäkuuta vuonna 1928, ja se sai nimen Voimistelu- ja Urheiluseura Kouran Louhi ry. Seura rekisteröitiin yhdistysrekisteriin 15. joulukuuta samana vuonna. Louhen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Arvo Väliniemi ja sihteeriksi Arvo Rantanen. Kolmas perustamiskirjan allekirjoittanut oli Toivo Kaataja. Näistä Kaataja ja Väliniemi jatkoivat Louhen johdossa aina 1930-luvulle asti. Lähes koko 1930-luvun Louhen puheenjohtajana toimi Jussi Hakala, ja vuonna 1939 tehtävän otti vastaan Paavo Seppälä. Tuolloin Louhen jaostoina toimivat yleisurheilu- ja voimistelujaosto, palloilujaosto, nyrkkeilyjaosto, hiihtojaosto, pyöräilyjaosto ja poikajaosto. Vuonna 1941 seuran puheenjohtajaksi nimitettiin Herman Kimpimäki.[2]

 
Louhen voimistelujoukkue vuodelta 1947.

Kouran Louhesta tulivat alkuaikoina Nurmon parhaat kestävyyslajien urheilijat, mihin vaikuttivat varmasti myös pitkät matkat palveluihin ja hyvät lumiolosuhteet. Louhen menestyksekkäimpiä lajeja 1930-luvulla olivatkin hiihto, juoksu ja kilpapyöräily, joka eli tuolloin voimakkainta kauttaan Nurmossa. Louhen parhaimmat juoksijat olivat Jussi Puntanen, Reino Ilomäki, Hermanni Kimpimäki sekä Tuomas ja Aarne Kohtamäki. Vuosikymmenen lopulla parhaimmistoon nousi Onni Salokorpi. Pyöräilyssä osa Louhen urheilijoista oli koko piirin kärkiluokkaa, ja he saavuttivat useita piirinmestaruuksia. Louhen useita piirinmestaruuksia ja -ennätyksiä saavuttanut Matti Puntanen tavoitteli jopa olympiapaikkaa, mutta jäi karsinnassa neljänneksi. Muut Louhen useita piirinmestaruuksia saavuttaneet pyöräilijät olivat Reino Viitaniemi ja vuosikymmenen puolivälistä lähtien Jaakko Sointula. Muita Louhen hyviä pyöräilijöitä olivat Matti Valkama, Armas Kortesmäki ja Unto Ristimäki.[2]

Hiihdossa kautta aikain kovimpia nurmolaishiihtäjiä oli yhteensä kuuden vuodesta 1935 saavutetun piirinmestaruuden mies Aarne Kohtamäki. Lisäksi Kohtamäki saavutti kymmenkunta muuta mitalia. Hän lienee historian kuuluisin Louhen urheilija. Yksi Kohtamäen uran tärkeimmistä voitoista oli Jouppilanvuoren hiihdon voitto vuonna 1936. Mies osallistui Salpausselän kisoihin ensimmäistä kertaa vuonna 1937 sijoittuen sarjassaan seitsemänneksi. Hän oli mukana myös vuoden 1938 Lahden maailmanmestaruuskisoissa 50 ja 18 kilometrin kisoissa. 50 kilometrillä hän sijoittui ajalla 4.33,37 sijalle 29 kilpailussa, johon osallistui 99 kilpailijaa. 18 kilometrin kilpailussa Kohtamäen sijoitus oli vaatimattomasti sadas, mutta osallistujiakin oli 188.[3] Muita Louhen hiihtäjiä olivat muun muassa suojeluskuntapiirin mestaruuden voittanut Pauli Paski ja Hermanni Kimpimäki.[2]

Louhi kävi 1930-luvulla seuraotteluita Peräseinäjoen Toivetta vastaan. Kesäisin lajina oli yleisurheilu ja talvisin paini. Muiden Nurmon kylien kanssa käytiin pesäpallon kyläotteluita.[2] Vuonna 1934 avattiin Kouraan oma urheilukenttä. Sota haittasi Louhen toimintaa 1940-luvun alussa. Louhi menetti jäsenistään sodassa 20 eli lähes puolet[4]. Toiminta jatkui vuonna 1945 jäsentenvälisillä hiihtokilpailuilla ja pitäjänmestaruuskilpailuilla. Kesällä Louhi järjesti jäsentenväliset yleisurheilukilpailut. Louhi kävi myös lähes vuosittain seuraotteluja alavutelaisia ja peräseinäjokelaisia vastaan, kesäisin yleisurheilussa ja talvisin hiihdossa. Esimerkiksi talvella 1945 Louhi voitti hiihdossa Peräseinäjoen Toiveen selvästi. Louhen puheenjohtajana 1940-luvulla sodassa kaatuneen Kimpimäen tilalla toimi pääasiassa Heikki Siltala. Sodan jälkeen Louhen paini oli kovassa nousussa, ja seura rakensi myös oman painihuoneen. Vuosina 1946–1948 Louhi kävi myös painiotteluita Jymyä vastaan.[5] Vuonna 1949 Louhi järjesti Etelä-Pohjanmaan piirin viestisuunnistusmestaruuskilpailut, joihin osallistui 17 joukkuetta.[6]

Liittyminen kahdesti Nurmon JymyynMuokkaa

1949–1970

Louhen jäsenmäärät ja sijoitukset Ilkan Malja -kilpailuissa 1959–1969[7]
Vuosi Jäsenmäärä Sijoitus Ilkan Maljassa
1959 116 44.
1960 104 41.
1961 124 39.
1962 117 34.
1963 38.
1964 33.
1965 143 35.
1966 37.
1967 25 39.
1968 90 39.
1969 58.

Vuonna 1949 Louhi yhdistyi Nurmon Jymyn kanssa. Käytännössä Louhi jäi Jymyn itsenäiseksi kyläjaostoksi. Louhella oli edelleen oma kassa, josta se maksoi kilpailijoilleen päivärahat. Uudessa erillisessä johtokunnassa oli kaksi henkilöä kummastakin seurasta, mutta seurat säilyttivät myös omat johtokuntansa. Louhella oli koko ajan myös oma talous ja toiminta. Se säilyi koko ajan myös itsenäisenä rekisteröitynä yhdistyksenä. Ainoastaan seurojen edustaminen ulospäin oli yhteistä.[8] Yhteistyön aluksi Louhella ei ollut varsinaisia jaostoja, vaan toiminta oli vuoteen 1954 asti johtokuntien varassa. Tuolloin Louhen jaostot olivat yleisurheilu, hiihto, pyöräily, poikaurheilu, suunnistus, paini, huvit, ravintola ja pesäpallo. Vuonna 1949 Louhen joukkue oli voittanut piirin mestaruuden viestisuunnistuksessa ja Louhen Veikko Rantala voitti kahtena vuonna vauhdittomien sisähyppyjen pm-kolmiottelun. Louhen puheenjohtajina toimivat Tauno Ala-Holma, Sakari Lilli ja vuodet 1958–1959 Sakari Ritari. 18. tammikuuta vuonna 1959 kouralaiset päättivät hakea eroa yhteistyöstä Jymyn kanssa, jotta se voisi kehittää toimintaansa itsenäisesti. Syynä oli se, että kymmenen vuoden aikana urheilun harrastaminen oli Kourassa laantunut. Myös kenttä tarvitsi korjausta. Yksi syy oli myös pesäpallojoukkueella, joka ei voinut nousta maakuntasarjaan, koska siellä pelasi jo yksi Jymyn joukkue. Suurin hyötyjä yhteistyöstä oli Jymy, koska hyvät kouralaiset hiihtäjät, pyöräilijät ja suunnistajat kilpailivat sen riveissä.[5]

Louhen julistauduttua täysin itsenäiseksi muisteltiin kymmenen vuoden takaisia hyviä aikoja, jolloin koko kyläkunta oli ollut seuraamassa yleisurheilu- ja painikilpailuja. Itsenäistynyt seura piti heti vuonna 1959 viidet hiihtokilpailut. Muuten uusi alku lähti kuitenkin heikosti liikkeelle. Kymmenessä vuodessa aika oli muuttunut, eivätkä vaikeudet välttämättä olleet yhteistyösopimuksen syytä. 1960-luvulla Kourassa ja muuallakin maassa tapahtui nimittäin paljon maaltamuuttoa ja aktiivisuuden laskua. Tästä syystä myös uusi urheilullinen alku oli vaikea, eikä asioita helpottanut oman urheilukentän huono kunto, jolla voitiin pitää seuran mestaruuskilpailut yleisurheilussa vasta vuonna 1963.[8] Mainittavaa menestystä yleisurheilussa ei Louhelaisille tullut vaan parhaat saavuttivat ainoastaan Nurmon mestaruuksia lupaavan Mauri Kaukosen johdolla.[9] Itsenäisen toiminnan aikana Louhen sijoitus Ilkan Malja-kilpailussa eli Etelä-Pohjanmaan piirin kokonaiskilpailussa oli kymmenen vuoden ajan 30. ja 40. sijan tienoilla. Hyvin kaikkien lajien yhteistä menestystä kuvannut kilpailu meni Louhelta parhaiten vuonna 1964 sijoituksen oltua 33 ja huonoiten vuonna 1969, jolloin sijoitus oli 58.[7]

Toiminnan hiljenemisen vuoksi Louhen puheenjohtaja joutui ottamaan vuonna 1967 yhteyttä Nurmon Jymyyn mielessään seurojen yhdistyminen. Vuonna 1968 Louhi ei enää valinnut erikseen jaostoja, vaan johtokunta hoiti niiden tehtävät. Yhdistyminen otti askeleen eteenpäin, koska sekä Jymy että Louhi olivat jäämässä yleisurheilussa ja hiihdossa luokattomiksi. Myös Louhen toiminnan lasku jäsenmäärällä mitattuna enteili yhdistymistä. Vuonna 1965 jäseniä oli ollut vielä 143, mutta kaksi vuotta myöhemmin jäsenmäärä oli enää 25.[7] Niinpä viimein vuonna 1970 neuvottelut johtivat yhdistymiseen. Louhi liittyi 1. helmikuuta Jymyyn jälkimmäisen ehdoilla rekisteröitynä alajaostona. Samalla Louhi sai kaksi edustajaa Jymyn johtokuntaan ja yhden edustajan pesäpallo- paini- ja hiihtojaostoihin. Louhen urheilijat edustivat jälleen Jymyä, mutta muuten liitos ei vaikuttanut kouralaisten toimintaan Louhen vastattua edelleen omasta sisäisestä toiminnastaan. Ennen liitosta Louhen puheenjohtajana oli vuosina 1960–1970 toiminut kaikkiaan kahdeksan eri henkilöä.[8]

Louhen nousu ja laskuMuokkaa

1970–

Vaikka Louhi yhdistyi jo toisen kerran Jymyyn, ei sitä koskaan oltu poistettu yhdistysrekisteristä ja sillä oli aina ollut oma talous, joten käytännössä kyseessä oli vain yhteistyösopimus, jolla voitiin järjestää urheilijoiden asioita esimerkiksi liittoon. Jymyyn liittymisestä alkoi Louhen uusi nousu. Vuonna 1970 Louhi aloitti bingotoiminnan, joka kohensi seuran taloutta ja myöhemmin pidetty tukkikeräys tuotti hyvin. Louhi järjesti hiihto- ja juoksukilpailuja ja rakensi jääkiekkokaukalon. Vuonna 1973 seurantoiminnassa olivat pesäpallo-, luistelu, hiihto- ja yleisurheilujaostot. Nousukausi huipentui pesäpallojoukkueen nousuun toiseksi korkeimmalle tasolle. Joukkue kuitenkin hajosi vuonna 1974, ja samalla innostus laantui koko seurassa. 1960-luvulta seuran puheenjohtajana ollut Eero Ylimäki lopetti vuonna 1976. Samalla Louhen toiminta väheni koko ajan vuodesta 1976 ja 1980-luvun alkupuolella seura vietti muutaman vuoden hiljaiseloa.[10] Tosin vuonna 1976 Louhi aloitti harrastelentopallotoiminnan ja järjesti kylien välisiä hiihto- ja luistelukilpailuja. Suurimpina syinä Louhen toiminnan laskuun olivat pettymykset pesäpallotoiminnan taantumiseen ja Nurmon Jymyyn.[11]

Louhen toiminta alkoi muun Suomen maaseudun tavoin piristyä vuonna 1986, jolloin toiminta piti aloittaa käytännössä alusta. Tuolloin puheenjohtajaksi nousua rakentamaan oli palannut Eero Ylimäki. Koko seuran lamakauden aikana ei oltu edes kirjoitettu pöytäkirjoja, mikä tehtiin jälleen vuonna 1986. Toiminnan elvytystä auttoi Louhen hyvä taloudellinen tilanne, ja seuralla oli säästöjäkin. Louhi laati uuden toimintasuunnitelman, ja kouralaisten motivaatiokin oli nousussa. Yleisurheilujaosto aloitti sisähyppykilpailut ja urheilukentällä järjestettiin viikoittaiset palloiluillat. Lisäksi pidettiin maastojuoksukilpailuja, hölkkätapahtuma ja jääkiekkojaosto aloitti kaukalopallotoiminnan. Vuonna 1986 Louhen toimintaan kuuluivat yleisurheilu-, palloilu-, hiihto-, jääkiekko-, ja voimistelujaostot. Seuraavana vuonna mukaan tuli myös jääpallo, mutta samalla Louhen jääkiekkojaosto lopetti toimintansa. Lisäksi seurassa harrastettiin jalka- ja lentopalloa sekä tennistä. Samantyyppinen toiminta seurassa jatkui myös seuraavina vuosina. Vuonna 1990 seuran hiihtokilpailut jäivät toistamiseen pitämättä lumen puutteen takia. Vuosikymmenen vaihteessa Louhessa alkoi vilkas tyttöjen ringettetoiminta. Ringettetoiminnan vilkastuminen näkyy hyvin myös seuran menoissa. Vuosina 1986–1988 oltiin selvitty muutamilla tuhansilla, mutta vuosikymmenen vaihteesta lähtien menoja oli yli 10 000 markkaa. Esimerkiksi vuonna yksin 1991 ringeten osuus tästä oli yli 8000 markkaa. Vuosina 1986–1991 Louhi sai tulonsa jäsenmaksuista, kunnan avustuksista, korkotuloista ja erilaisista tempauksista.[12] Vuonna 1992 harrastusmahdollisuudet Kourassa paranivat uuden urheilutalon myötä.[11] Vuodesta 1993 Louhen puheenjohtajana toimi Olli Ritari.[10] 2000-luvulla puheenjohtajina ovat toimineet ainakin Jaakko Ristimäki[13] ja nykyinen puheenjohtaja Raimo Lilli.[14] Viime vuosina toiminta Kourassa on ollut hiljaista ja vuonna 2009 Louhi sai asukaslautakunnalta apurahaa Kouran liikuntaolosuhteiden parantamiseksi.[15]

Louhen pesäpallotoimintaMuokkaa

1930-luvulla Koura kävi kyläotteluita muita Nurmon kyliä vastaan.[2] Lisäksi Louhi osallistui jo pesäpallosarjoihin. Kaudella 1934 Louhi pelasi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla alusarjan B-ryhmässä. Joukkue jäi kolmen joukkueen lohkossa kolmanneksi eikä selviytynyt jatkopeleihin.[16] Seuraavalla kaudella sijoitus lohkossa oli sama ja Peräseinäjoen Toive otti jatkopaikan.[17] Seuraavan kerran Louhi pelasi samalla tasolla vuonna 1939, jolloin se jäi viiden joukkueen lohkossa viimeiseksi voitettuaan ainoastaan yhden ottelun.[18]

 
Louhen ulkopelikoostumus kaudella 1973

Sodan jälkeen Louhen pesäpallotoiminta alkoi vilkkaana. Vuosina 1945–1946 toimi pesäpallojaosto hyvin itsenäisesti hankkien rahat pelimatkoihin, omaan peliasuun ja seuran talon valaistukseen. Peliasut olivat siniharmaat ja niissä luki isoilla kirjaimilla Louhi. Vuonna 1945 Louhi pelasi maakuntasarjaa. Se kohtasi sarjassa myös Jymyn häviten tälle lukemin 31–8 joukkueella Arvi Siltala, Sakari Ritari, Olavi Paski, Jussi Ristilä, Lenni Salomäki, Hannes Seppälä, Ville Ritari, Herman Rankonen ja Jussi Hakala. Muita Louhen joukkueessa noihin aikoihin pelanneita olivat Niilo Rasku ja Pentti Viitala. Tärkeimpiä pelaajia näistä olivat Sakari Ritari, Hakala ja Ristilä. Suurin osa pelaajista työskenteli VR:llä.[19]

1950-luvun alusta asti parhaat kouralaiset pääsivät myös Nurmon Jymyn miehistöön. Seurojen yhdistymisen jälkeen oli voimassa myös sopimus, jonka mukaan Jymyssä pelaisi aina neljä Louhen pelaajaa.[19] Niinpä Jymyn takavuosien huippupelaajista esimerkiksi Kustaa Rasku, Sakari ja Ville Ritari sekä Paavo Kimpimäki ovat lähtöisin Kourasta. Seurojen välisessä yhteistyössä Louhesta tuli myös Jymyn kolmosjoukkue. Vuonna 1958 tämä Louhen Jymyn kolmosjoukkue voitti puhtaalla pelillä perussarjan. Se ei kuitenkaan voinut nousta kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle maakuntasarjaan, koska siellä pelasi jo Jymyn kakkosjoukkue. Tämä oli yksi syy Louhen ja Jymyn erkaantumiseen toisistaan, sillä Louhi halusi sarjapaikan. Lopulta tullut seurojen eroaminen merkitsi sitä, että piirin pesäpallojaosto antoi Louhelle luvan nousta maakuntasarjaan kaudeksi 1959. Louhi voittikin seuraavalla kaudella Jymyn kakkosjoukkueen ja säilytti sarjapaikkansa myös tulevalle kaudelle.[5] Kevätkesällä vuonna 1959 seuran urheilukentän huonon kunnon vuoksi oltiin jouduttu pitämään useita kökkiä, jotta maakuntasarjaa pystyttiin pelaamaan.[8]

1960-luvun alussa pesäpallosta tuli kouralaisten ykköslaji. Vuonna 1960 Louhi oli sarjoissa mukana kahdella joukkueella sijoittuen sekä maakunta- että perussarjoissa sarjan keskivaiheille. Seuraavalla kaudella ykkösjoukkue putosi kuitenkin perussarjaan, kun pelaajia oli vaikea saada mukaan muun muassa armeijan takia. Louhi nousi kuitenkin heti kaudeksi 1963 takaisin maakuntasarjaan, vaikka joukkueessa oli mukana junioreitakin. Pian Louhi kuitenkin jälleen putosi perussarjaan, josta se nousi vasta vuonna 1968 tällä kertaa piirisarjaan, jossa Louhi säilyi ainoastaan kauden ennen putoamista.[20]

Vuoden 1970 seuraliitoksen vuoksi Louhen pesäpalloilijat pelasivat jälleen Jymyn riveissä.[8] Kauden 1973 päätteeksi Louhen miesten joukkue nousi historiallisesti Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle eli Suomensarjaan. Menestykseen vaikutti suuresti joukkuetta vuodesta 1971 asti vetänyt Oiva Lilli. Myös seuran puheenjohtajana ja joukkueenjohtajana toiminut Arvo Huovinen innosti pelaajia. Itse joukkue koostui sellaisista veneskoskelaisista ja muualtakin Nurmosta tulleista pelaajista, jotka eivät vielä mahtuneet Jymyn kahteen joukkueeseen. Louhen joukkueessa pelasivat Arto Järvelä, Juhani Yli-Hirvelä, Mauri Niemistö, Matti Niemissalo, Kalervo Haapasalmi, Oiva Lilli, Jaakko Ranta, Olli Ritari, Aulis Yli-Kortesniemi, Markku Yli-Hirvelä, Juhani Risku ja lukkarina Erkki Viitala. Suomensarjaan nousussa esteenä oli Nurmon Jymyn ykkösjoukkueen pelaaminen siellä. Koska Louhi kuului Jymyyn, se ei sääntöjen mukaan voinut nousta sarjaan. Tuon vuoksi toistakymmentä miestä irtautui Jymystä itsenäiseksi Louheksi. Joukkueelle myönnettiinkin sarjapaikka Suomensarjaan kaudeksi 1974.[11]

Louhi sijoitettiin Suomensarjassa kymmenen joukkueen etelälohkoon. Louhen ainoa muutos edelliskauden joukkueeseen oli uusi pelaaja Oiva Latikka. Ensimmäisen ottelunsa Suomensarjassa Louhi pelasi 5. toukokuuta Lahden Maila-Veikkoja vastaan häviten niukasti. Seuran ensimmäinen voitto tuli kolmannella sarjakierroksella Lammin Lujasta lukemin 13–5. Kaikkiaan Louhi otti kauden 18 ottelustaan seitsemän voittoa ja hävisi loput ottelut. 14 pisteellä lopullinen sijoitus oli seitsemäs mikä riitti sarjapaikan uusimiseen. Lyötyjen ja tuotujen juoksujen suhde oli 111–126.[21] Useimmin Louhen joukkueesta palkintoja kaudella saivat Ritari, Lilli, Markku Yli-Hirvelä ja Latikka. Kauden päätteeksi Jymyn ykkösjoukkue oli noussut pääsarjaan, minkä vuoksi alettiin neuvotella Louhen joukkueen siirtymisestä jälleen Jymyn nimelle. Asiasta ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen, minkä vuoksi jouluna vuonna 1974 joukkue hajosi. Pelaajat siirtyivät muun muassa Seinäjoen Maila-Jusseihin ja Peräseinäjoen Toiveeseen.[11]

Suomensarjajoukkueen hajoamisen jälkeen seuraavan kerran pesäpalloa Louhen nimissä pelattiin vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Tosin jo vuonna 1990 Louhi voitti lajissa Nurmon kunnan puulaakimestaruuden.[11] Varsinaisesti toiminta alkoi uudelleen kuitenkin vasta vuonna 1996, jolloin Louhi osallistui perussarjaan. Kaudeksi 2002 Louhi nousi maan neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle eli maakuntasarjaan. Samalla Ykköspesistä pelannut Nurmon Jymy teki sen kanssa farmisopimuksen. Maakuntasarjassa Louhen pelinjohtajana toimi Aarno Paski. Ottelut joukkue pelasi puoliksi Kouran ja Hyllykallion kentillä.[22] Louhen sijoitus oli länsilohkon kahdeksas eli viimeistä edellinen. Kausi jäi Louhen ainoaksi maakuntasarjassa.[23]

Louhen urheilupaikatMuokkaa

Ennen kunnon urheilukenttää kouralaiset harjoittelivat Viljami Puntasen pelloilla ja nuorisoseuran pihassa. 25.–26. elokuuta vuonna 1934 järjestettiin kuitenkin uuden Kouran urheilukentän vihkiäiskilpailut. Kilpailuja oli juhlistamassa myös Paavo Nurmi, joka kehui uutta kenttää hyväksi. Katsojia kisoilla oli toista tuhatta, ja mainonta oli aikaan nähden mittavaa. Kilpailujen tuloilla saatiin pääasiassa talkootyönä tehdyn kentän velat lähes kuitattua, kun aitaan tarvittava puutavarakin saatiin lahjoituksena. Kentän maa-alue oli ostettu jo vuonna 1930, mutta tavallista korkeammalla ollut pohjavesi aiheutti salaojitusongelmia. Vuonna 1935 Louhi myi valmiista kentästä kolmasosan käyttöoikeuksineen suojeluskunnalle ja saman verran Lotta Svärdin Nurmon osastolle. Myydyt osat helpottivat huomattavasti Louhen taloudellista tilannetta. Vuonna 1944 Lotat kuitenkin lahjoittivat osuutensa takaisin Louhelle, ja Louhi sai samalla Lotta-tuvan, jonka se myi eteenpäin vuonna 1967. Suojeluskunnan osuuden Louhi sai takaisin 1950-luvun alussa.[2]

 
Louhi on pelannut pesäpallo-otteluitaan myös Hyllykallion pesäpallokentällä.

Kun Louhi ensimmäisen kerran irtautui Jymystä, oli Kouran urheilukenttä huonossa kunnossa. Siihen oli tehty tilapäisiä korjauksia, mutta vasta eron myötä koko kylän väki alkoi työskennellä kentän eteen. Vuonna 1961 kenttä salaojitettiin, ja sille tuotiin noin sata kuormaa savea ja pesäpalloalue saatiin kuntoon. Kaksivuotinen kentän kunnostus päättyi vasta vuonna 1963, jolloin voitiin pitää ensimmäiset yleisurheilukilpailut[9].[19] Vuonna 1979 Louhi tarjosi urheilukenttää Nurmon kunnan ostettavaksi, ja nykyisin kenttä kuuluu Seinäjoen kaupungille.[10][2]

Louhen oman painihuoneen piirustukset valmistuivat vuonna 1946, ja harjannostajaiset järjestettiin laskiaistiistaina. Sitten mökkiin hankittiin painimatto, ja harjoitukset saattoivat alkaa. Vuonna 1949 Louhi sai toisen painimaton.[5]

Ajatus Kouran sisäliikuntatilojen kohentamisesta lähti liikkeelle vuonna 1976, mutta vasta vuonna 1985 suunnitelma alkoi edetä. Hallin koosta ja sijainnista käytiin kiivasta keskustelua. Sijaintivaihtoehtoja olivat Kouran koulu ja urheilukenttä. Aluksi hallin piti olla laajempi rakennus, mutta jatkokäsittelyssä se pieneni liikuntatilaksi. Kouralaiset olisivat halunneet sen sisälle mahtuvan tenniskentän. Kun tähän ei suostuttu, ja rakennustyötkin viivästyivät, tunsivat kouralaiset tulleensa syrjityiksi ja toivoivat, että hallista tulisi edes laajempi rakennus, jossa olisi terveyspalveluita ja paloasema. Jatkokäsittelyssä nämä suunnitelmat kuitenkin kumottiin. Vuonna 1989 Louhi olisi tarjonnut kunnalle 40 000 markkaa liikuntahallin lisäneliöitä varten, jotta kenttä saataisiin kooltaan 29 x 13 -metriseksi, mutta lopulta kenttä jäi metriä kapeammaksi (276 m²). Hallia alettiin rakentaa vuonna 1991 suunnitelmista poiketen niin sanotulle yhteismaalle, ja 461-neliöinen rakennus valmistui seuraavana vuonna. Hallin suunnitteli arkkitehtitoimisto Keski-Keituri, ja hankkeessa oli mukana myös kouralainen E.S.Lahtinen Oy.[24] Lopulliseen halliin mahtuu täysikokoinen lentopallokenttä ja siellä pystyy järjestämään muitakin tilaisuuksia.[10] Vuonna 2006 Louhi rakensi liikuntahalliin reilulla 60 000 eurolla muun muassa lisää varastotilaa.[25]

LähteetMuokkaa

  • Latikka, Olavi: Nurmon historia III. Kilpaurheilua ja liikuntaharrastuksia entisajoista 1900-luvun viimeiselle vuosikymmenelle. Vaasa: Ykkös-Offset Oy, 1994. ISBN 951-96810-1-9.

ViitteetMuokkaa

  1. Koura Seinäjoen kaupunki. Viitattu 23.12.2010.
  2. a b c d e f g Nurmon historia III s.88–94: Kouran Louhi aktiivisena kyläseurana 1928–1945. Viitattu 20.12.2009
  3. Lahden MM-kisojen tulosluettelo Lahden kaupunginmuseo. Viitattu 7.1.2010.
  4. Nurmon historia III s.119: Siirtymäkauden vaikeudet sodan jälkeen. Viitattu 2.9.2010
  5. a b c d Nurmon historia III s.125–127: Jymy ja Louhi kiinteään yhteistyöhön 1949–1959. Viitattu 20.12.2009
  6. Nurmon historia III s.188: Veteraaneja ja poikaurheilua 1950-luvulla. Viitattu 2.9.2010
  7. a b c Nurmon historia III s.129–135: Jymyn ja Louhen talous ja toiminta numeroin. Viitattu 24.12.2009
  8. a b c d e Nurmon historia III s.127–129: Itsenäinen Louhi 1959–1969. Viitattu 20.12.2009
  9. a b Nurmon historia III s.191: Piirikunnallisia ja jäsentenvälisiä 1960-luvulla. Viitattu 20.12.2009
  10. a b c d Nurmon historia III s.199–200: Louhen uusi nousu. Viitattu 6.1.2010
  11. a b c d e Nurmon historia III s.241–244: Kouran Louhen vanhat ja uudet urheilulajit. Viitattu 6.1.2010
  12. Nurmon historia III s.204: Talouden pito tukee toimintaa. Viitattu 2.9.2010
  13. Nurmon Kokoomuksen jäsenkirje Nurmon Kokoomus. Viitattu 23.12.2010.
  14. Seinäjoella toimivat urheiluseurat 2010–2011 Seinäjoki. Viitattu 23.12.2010.
  15. Nurmon Jymy saa 7 000 euroa asukaslautakunnalta Ilkka. Viitattu 7.1.2010.
  16. Etelä-Pohjanmaan aluesarjat 1934 Vesa Mustonen. Viitattu 20.12.2009.
  17. Etelä-Pohjanmaan aluesarja 1935 Vesa Mustonen. Viitattu 20.12.2009.
  18. Etelä-Pohjanmaan aluesarja 1939 Vesa Mustonen. Viitattu 20.12.2009.
  19. a b c Nurmon historia III s.157–165: Vuosien työllä vahvasti mestaruussarjaan. Viitattu 20.12.2009
  20. Nurmon historia III s.176–179: Vaihtelevaa menestystä ja juniorityötä 1960-luvulla. Viitattu 2.9.2010
  21. Miesten suomensarjan ottelut 1945-2009 Matti Rasilainen. Viitattu 7.1.2010.
  22. Jymy ja Kouran Louhi tekivät farmisopimuksen Ilkka. Viitattu 7.1.2010.
  23. Maakuntasarja länsilohko 2002 Pesäpalloliitto. Viitattu 7.1.2010.
  24. Nurmon historia III s.246–247: Kunta urheilun tukijana ja urheilupaikkojen rakentajana. Viitattu 6.1.2010
  25. Nurmo toivoo lisää yhteistyötä Ilkka. Viitattu 7.1.2010.