Seinäjoen Peliveljet

Seinäjoen Peliveljet (lyh. SPV) on 1994 perustettu seinäjokinen salibandyn erikoisseura. Harrastemielessä seuran toiminnassa oli alkujaan mukana myös kaukalopallo, joka kuitenkin jäi vuosien varrella pois. Seuran perustivat Tommy Koponen, Ville Kivimäki ja Kimmo Pollari. Ensimmäisen kerran seura osallistui salibandyliiton alaisiin sarjoihin kaudella 1994–1995.

Seinäjoen Peliveljet
Perustettu	1994
Paikkakunta	Seinäjoki
Kotihalli	Seinäjoen Uimahalli-Urheilutalo
– Kapasiteetti	1000
Värit
Omistaja	Seinäjoen Peliveljet ry
Toiminnanjohtaja	Juho Ylitalo
Puheenjohtaja	Jaana Kuoppala
Miesten sarjataso	F-liiga
Miesten päävalmentaja	Jori Isomäki
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Kotisivut	http://www.peliveljet.fi
Infobox OK

Seuran miesten edustusjoukkue pelaa Suomen korkeinta sarjatasoa F-liigaa. Edustusjoukkueen päävalmentajana toimii Jori Isomäki ja kapteenina Miika Latvala. Lisäksi seuralla on junioreissa joukkueita poikien ikäluokissa A–G sekä tyttöjen ikäluokissa C–E. Pienimmille lapsille järjestetään salibandykerhoja.

Seinäjoen Peliveljet on voittanut Suomen mestaruuden kolmesti vuosina 2012, 2013 ja 2015 sekä Suomen Cupin vuosina 2011 ja 2021. Lisäksi joukkue on saavuttanut Champions Cupissa hopeaa 2013, SM-hopeaa 2011 sekä neljä SM-pronssia.

Historia

Peliveljet ottelussa Classicia vastaan Tampereella

Seuran perustaminen

Salibandyseuran syntyminen sai alkunsa tammikuussa 1992, kun joukko helluntaiseurakuntalaisia, vapaakirkkolaisia ja kansanlähetysläisiä kokoontui Seinäjoen liikuntasaliin kokeilemaan harrastemielessä uutta lajia. Seinäjoella toimi samaan aikaan salibandyseura Charros, jota vastaan harrastajat ryhtyivät pelaamaan harjoitusotteluja. Omaksi seurakseen Seinäjoen Peliveljet perustettiin 4. tammikuuta 1994. Seuran perustajajäseniä olivat Tommy Koponen, Kimmo Pollari ja Ville Kivimäki.

Seinäjoen Peliveljet pelasi ensimmäisen virallisen salibandyottelunsa 4. divisioonassa kaudella 1994–1995. Ensimmäisellä kaudella seurassa pelasi ainoastaan seurakuntien nuoria ja eräs osoitus hengellisestä taustasta oli pelipaitojen selkämyksessä lukenut "Jesus saves". Ensimmäisen kauden jälkeen toiminta laajeni myös seurakuntien ulkopuolelle. Arvomaailman läsnäolo ja toisten hyväksyminen jäi osaksi joukkueen perimää.

Nousu Salibandyliigaan

Miesten edustusjoukkue nousi salibandyliigaan kauden 2003–2004 päätteeksi ja on pelannut siellä siitä lähtien. Ensimmäisellä liigakaudellaan Peliveljet sijoittui runkosarjassa kahdeksanneksi. Peliveljet pelasi tuona kautena 33 runkosarjan ottelua, joista se voitti 12, pelasi tasan neljästi ja hävisi loput 17 otteluaan. SPV teki runkosarjassa 165 ja päästi 193 maalia, pisteitä kertyi yhteensä 28. Koposen mukaan Peliveljet kohtasi liigaan noustessaan seuran taustaan liittyvää ivallista kirjoittamista.

Toisella liigakaudellaan 2005–2006 SPV pelasi runkosarjassa 33 ottelua voittaen niistä 12, pelaten tasan kerran ja häviten 20 ottelua. Maaliero runkosarjassa oli 178–210. Tämä tuotti joukkueelle runkosarjan yhdeksännen sijan 25 pisteellä, joka ei tuonut enää jatkopelejä runkosarjan jälkeen. Toisella liigakaudella syntyi myös Peliveljien runkosarjan yleisöennätys, joka on 1 534 katsojaa. Se syntyi 25. syyskuuta pelatussa runkosarjan ottelussa SSV:tä vastaan.

Kolmannelle kaudelle otteluiden määrä runkosarjassa väheni ja SPV pelasi täten runkosarjassa 26 ottelua. Näistä 26 ottelusta Peliveljet voitti 11, pelasi 2 tasan ja hävisi 13. Maaliero runkosarjassa oli 187–166 ja pisteitä 24. Runkosarjan seitsemäs sija oikeutti pudotuspelipaikkaan, mutta nämä pelit päättyivät joukkueen osalta lyhyeen ja joukkue hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kaikki kolme otteluaan ja putosi jatkosta. Maaliero oli 11–22 ja loppusijoitus kahdeksas. Kausi 2007–2008 runkosarjan menestys oli sijoituksen myötä sama edelliskauden kanssa. Voittoja kaudella tuli 13, tasapelejä 2 ja häviöitä 11. Maaliero oli 162–165 ja pisteitä kertyi 28. Pudotuspeleissä Peliveljet eteni ensimmäistä kertaa välieriin ja pääsi tavoittelemaan mitalia, mutta jäi lopulta neljänneksi.

Panostus mitalipeleihin

Kaudelle 2008–2009 alkoi Seinäjoella todellinen panostus huippujoukkueeseen. Tavoitteena joukkueella oli mitali ja se toteutui runkosarjan ja pudotuspelien menestyksen myötä. Runkosarjassa Peliveljet voitti 26 ottelustaan 17 ja hävisi 9. Maaliero oli 159–131 ja pisteitä runkosarjan aikana kertyi 34. Runkosarjan neljännellä sijalla joukkue saavutti kotiedun pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä SPV voitti Classicin puolivälierissä 3–0 mutta Tapanilan Erää vastaan viidenteen otteluun venyneen välieräsarjan tappion myötä edessä oli pronssiottelu Josbaa vastaan. Joukkue voitti pronssiottelun maalein 6–1 ja saavutti näin seuran ensimmäiset SM-mitalit.

Kauden 2009–2010 tavoitteena joukkueella oli ainoastaan mestaruus, mutta runkosarjan ja pudotuspelien esitykset eivät aivan riittäneet tavoitteeseen. Runkosarjan 15 voittoa, 2 tasapeliä ja 9 tappiota toivat joukkueelle 32 pistettä ja viidennen sijan. Pudotuspeleissä tavoitteen eteen tuli välierissä Tapanilan Erä, joka voitti sarjan. Pronssiottelussa vastaan tuli Classic jonka Peliveljet voitti maalein 3–7 ja joukkue saavutti sen myötä seuran toisen pronssisen mitalin.

Kaudelle 2010–2011 Peliveljien tavoite pysyi samana ja joukkuetta vahvistettiin puolustukseen, joka oli päävalmentaja Tommy Koposen mielestä joukkueen heikoin osa-alue, liittyvällä maajoukkuepuolustaja Tatu Väänäsellä ja valmennusta vahvistettiin Timo Polarilla. Kauden aikana SPV saavutti ensimmäisen ison voittonsa, kun se kaatoi Tampereen Ilveksen Suomen Cupin finaalissa maalein 7–1. Cup-voitto oli joukkueelle tärkeä askel kohti suurempaa menestystä. Kahden edelliskauden pronssimitalisti Peliveljet eteni ensimmäistä kertaa finaaliin, mutta jäi hopealle. Joukkue ei ollut vielä tarpeeksi kypsä viiden mestaruuden dynastian katkaisemiseen. SSV voitti ratkaisevan viidennen loppuottelun 7–2. Ratkaisevan finaalin jälkeen Koponen takasi median edessä että "tämä ei jäisi tähän". Koposen mukaan Peliveljillä oli valtavasti todistettavaa. Tämä liittyi seuran erilaisuuteen, joka oli kelvannut monille pilkan aiheeksi. Koposen mukaan urheilu hyväksyy heikosti erilaisuutta ja seura miellettiin liian totiseksi menestymään. Koponen halusi todistaa, että seuran arvoilla voisi voittaa.

Kasvu mestaruusjoukkueeksi

Kaudelle 2011–2012 joukkueen runko säilyi jälleen hyvin kasassa ja joukkue oli aiempaa kokeneempi ja kypsempi. Peliveljet voitti ensimmäistä kertaa runkosarjan. Pudotuspelien puolivälierissä joukkue voitti Loviisan Torin otteluvoiton 3–0. Välierissä kaatui Happee niin ikään voitoin 3–0. Finaalisarja SSV:tä venyi jälleen maksimipituuteen, ja viidestä kohtaamisesta kolme ratkesi maalin erolla. Viimeisessä finaalissa SPV kaatoi SSV:n kotiyleisön edessä maalein 4–2. Finaalisarjan tunnelma taltioitui klassikkovalokuvaan, jossa yleensä hallitusti ja hartaasti esiintyvä Koponen tuulettaa Seinäjoen Urheilutalon suihkussa. Koposen mukaan mestaruudessa purkautui edellisvuoden finaalisarja ja seuran matka nelosdivisioonasta lähtien. Seuran laitahyökkääjänä tunnetun Mikko Kohosen mukaan kypsyminen voittajiksi vaati raskaan tappion viitaten edellisvuoden finaalisarjaan.

Kaudella 2012–2013 Peliveljet pääsi pelaamaan ensimmäistä kertaa Champions Cupiin ja sijoittui kolmanneksi hävittyään välieräottelun ruotsalaiselle Storvreta IBK:lle 9–8. Keväällä SPV saavutti runkosarjan toisen sijan ja lopulta uusi Suomen mestaruuden päihittämällä finaalissa jälleen SSV:n. Peliveljet vei finaalisarjan otteluvoitoin 3–0. Samoin numeroin joukkue voitti puolivälierissä NST:n ja välierissä Classicin, joten SPV ei hävinnyt peliäkään kevään pudotuspeleissä.

Kaudella 2013–2014 Peliveljet eteni Tampereella pelatussa Champions Cupissa finaaliin, mutta joutui taipumaan ruotsalaiselle IBF Falunille 7–5. SPV sijoittui runkosarjassa neljänneksi ja puolivälierissä joukkueen tie katkesi Oilersin voittaessa sarjan 3–1. Jääminen ulos mitalipeleistä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan toi joukkueelle kiukkua seuraavaa kautta varten.

Kaudella 2014–2015 SPV sijoittui runkosarjassa toiseksi ja eteni finaaleihin kaatamalla puolivälierissä Tampereen Kooveen 3–0 ja välierissä SSV:n 3–1. Lopulta Peliveljet voitti kolmannen mestaruutensa, tällä kertaa Jyväskyläläistä Happeeta vastaan. Finaalisarjan aikana SPV johti otteluita vain minuutin ja kolme sekuntia. Mestaruus ratkesi seinäjokisille neljännen ottelun jatkoajalla, kun Mikko Kohonen löi pallon ilmasta verkkoon Seinäjoki Areenassa.

Mestaruuksien jälkeiset vuodet

Kauteen 2015–2016 Peliveljet lähtivät jälleen yhtenä suurimmista mestarisuosikeista. Juha Kivilehdon lähtöä lukuun ottamatta joukkue pysyi hyvin kasassa ja vahvistui yhdellä kaikkien aikojen parhaista salibandyn pelaajista, Mika Kohosella. Kausi ei kuitenkaan sujunut toivotulla tavalla. Syksyn Champions Cupissa joukkue koki suuren pettymyksen, kun sveitsiläinen SV Wiler-Ersigen voitti välieräottelun rangaistuslaukauskisan jälkeen. Runkosarjassa oli pitkin kautta vaikeuksia ja lopulta sijoitus oli kuudes. Puolivälierissä vastaan tuli Viikingit, joka pudotti SPV:n jatkosta. Paras seitsemästä-sarjan viimeiseksi jäänyt viides ottelu ratkesi jatkoajan viimeisellä sekunnilla Miko Kailialan maalilla.

Ennen kautta 2016–2017 SPV:ssä tapahtui isoja muutoksia Mika Kohosen, pitkäaikaisen maalivahti Jarno Ihmeen sekä muutaman muun ison pelaajan lähdön myötä, tulijapuolen ollessa huomattavasti nimettömämpi. Sen vuoksi ulkopuolelta ei asetettu joukkuetta kohtaan suuria odotuksia. SPV kuitenkin yllätti esiintymällä vahvasti kauden alusta asti ja oli runkosarjan päättyessä sijalla 3. Puolivälieräsarja Oilersia vastaan eteni kuudenteen otteluun, jonka jälkeen Peliveljet eteni neljän parhaan joukkoon. Välieräsarjassa vastaan asettui uusi fuusioseura EräViikingit. SPV oli otteluiden aikana useita kertoja merkittävästi alakynnessä, mutta sai taisteltua sarjan seitsemännen ottelun jatkoajalle asti. Siellä joukkueen kuitenkin upotti edellisen vuoden tapaan Miko Kailiala, ja finaalipaikka jäi haaveeksi. Pronssiottelu Happeeta vastaan pelattiin 1 116 katsojan edessä Seinäjoen Urheilutalolla ja kausi sai onnellisen päätöksen Ville Kuuselan iskiessä jatkoaikaratkaisun.

Kausi 2017–2018 oli jälleen tuloksellisesti heikompi. Kauden yksi kohokohdista oli Seinäjoella pelattu Champions Cup, johon Peliveljet pääsi isäntäkaupungin joukkueena osallistumaan. Puolivälierässä SPV voitti SV Wiler-Ersigenin 1–3, mutta hävisi välieräottelun IBF Falunille 7–2. Salibandyliigan runkosarjassa Peliveljet sijoittui seitsemänneksi ja sai puolivälieriin vastaansa Nokian KrP:n, joka voitti sarjan 4–1. Joukkueen katse kääntyi saman tien kohti seuraavaa kautta ja täysin uudenlaista pelitapaa.

Kesällä SPV teki isoja hankintoja ja naarasi Seinäjoelle maailman parhaan maalivahdin, Eero Kososen sekä paluumuuttaja Petri Hakosen. Joukkue muutti peliään entistäkin aktiivisemmaksi ja pyrki kaatamaan vastustajat nopeudella ja aktiivisella karvauspelaamisella. Tämän vuoksi ottelut olivat lähes poikkeuksetta suurimaalisia ja viihdyttäviä. SPV veti myös kotiotteluihinsa toistuvasti suuria yleisömääriä. Pelitapa tuotti tulosta ja Peliveljet sijoittui runkosarjan toiseksi. Puolivälierien vastustajaksi se valitsi EräViikingit ja SPV eteni sarjasta jatkoon voitoin 4–1. Välierissä vastaan tuli TPS, joka murskasi finaalihaaveet viemällä sarjan nimiinsä 4–2. Pronssiottelu Oilersia vastaan oli Peliveljiltä vahvaa tekemistä ja lukemilla 7–0 irronneen voiton myötä SPV sai historiansa neljännen pronssimitalin.

Seuraavalla kaudella SPV jatkoi samalla tavalla, mutta fyysisesti kuluttava pelityyli alkoi näkymään joukkueen otteissa eikä se päässyt enää samanlaisiin tuloksiin. Runkosarjassa Peliveljet sijoittui seitsemänneksi ja edellisen vuoden tapaan puolivälierien vastustaja oli EräViikingit. Kolmen ottelun jälkeen SPV johti sarjaa 2–1, mutta koronaviruspandemian levittyä kausi lopetettiin kesken pudotuspelien. Samana keväänä päättyi myös yhden kaikkien aikojen pelaajista, Mikko Kohosen salibandyura.

Kauden 2020–2021 runkosarja oli vaikea ja edellisen vuoden tapaan sijoitus oli seitsemäs. Puolivälierissä TPS tiputti SPV:n jatkosta voitoin 4–1. Suomen Cupissa Peliveljet kuitenkin eteni finaaliin asti ja voitti historiansa toisen Cup-pokaalin päihitettyään Nokian KrP:n maalein 5–6. Seuraavalla kaudella oli myös etenkin syyskausi haastava ja pääsy pudotuspeleihin alkoi näyttämään vaikealta. SPV paransi kuitenkin otteitaan keväällä ja sijoittui runkosarjassa kahdeksanneksi. Nokian KrP voitti puolivälieräsarjan suoraan neljässä ottelussa. SPV pääsi myös kauden aikana toisen kerran peräkkäin Suomen Cupin finaaliin, mutta taipui Classicille jatkoajalla 5–4.

Niin kutsuttu nuorennusleikkaus alkoi olemaan loppusuoralla ja uudet lahjakkaat nuoret pelaajat olivat alkaneet ottamaan vastuuta. Ennen kautta 2022–2023 Koponen siirtyi 16 vuoden päävalmentajana toimimisen jälkeen apuvalmentajaksi ja päävastuun otti Jori Isomäki. Joukkuetta vahvistamaan saapuneen Peter Kotilaisen johdolla runkosarjasijoitus parani ja SPV lähti kuudennelta sijalta puolivälieriin. Joukkue ei kuitenkaan ollut vielä täysin valmis pärjätäkseen pudotuspeleissä ja Happee pudotti Peliveljet jatkosta voitoin 4–1. Seuraavalla kaudella joukkue osoitti palanneensa taistelemaan tosissaan kärkisijoista. Runkosarjasijoitus pysyi kuitenkin samana ja pudotuspeleissä Peliveljet joutui jälleen pettymään hävittyään Nokian KrP:lle 4–2. Samaa joukkuetta vastaan SPV pelasi myös Suomen Cupin finaalissa, jossa jäi hopealle jatkoajan jälkeen.

Kausi 2024–2025 oli todellinen näytönpaikka joukkueelle, jonka nuorennusprosessi oli lähes kokonaan maalissa ja tuloksellisesti kuivempi ajanjakso oli kestänyt jo useita vuosia. Runkosarjan neljän parhaan joukkoon eli kotietujoukkueeksi SPV ei päässyt, vaan jäi viidenneksi. Puolivälierissä se sai vastaansa toista vuotta peräkkäin Nokian KrP:n, joka valitsi Peliveljet vastustajakseen. SPV taisteli altavastaajana ja vahvalla puolustus- sekä maalivahtipelillä se käänsi tiukat ottelut voitoikseen. Kuuden vuoden tauon jälkeen Peliveljet eteni ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon voitoin 4–1. Välierissä Classicia vastaan SPV taipui neljässä pelissä ja joukkueen tie vei pronssiotteluun, jossa Westend Indians oli parempi maalein 5–1. 20 vuotta Peliveljissä pelannut Sami Koski lopetti uransa kyseiseen kevääseen.

Arvot ja kulttuuri

Seinäjoen Peliveljien arvoissa vaikuttaa vaikuttaa kristillinen tausta, joka on käytännössä ilmentynyt päihteettömyytenä, toisten ihmisten hyväksymisenä ja arvostamisena sekä korkeana työmoraalina. Seuran toiminta on laajentunut yleisseuraksi ja eikä pelaajilta edellytetä hengellistä vakaumusta. Seuran perustaja Tommy Koposen mukaan Peliveljien arvoissa näkyy kurinalaisuus, järjestelmällisyys sekä urheilullisuus. Peliveljien pelitavallisena tavaramerkkinä on pidetty aggressiivista karvausta sekä vastahyökkäyspelaamista.

Joukkueet

Miesten F-liigajoukkue 2024–2025

Maalivahdit

• 3 Rasmus Hasu
• 24 Teppo Liukkonen

Puolustajat

• 9 Arttu Honkonen
• 12 Juho Repo
• 27 Aapo Lokasaari
• 43 Aapo Haavisto
• 66 Mikko Santanen
• 75 Jeri Heikkilä
• 81 Viljami Järvikangas
• 89 Santeri Uusi-Laitila
• 95 Miika Latvala

Hyökkääjät

• 11 Luukas Salin
• 13 Janne Autio
• 14 Juuso Keskinen
• 23 Eero Karjanlahti
• 30 Aaro Tammiranta
• 33 Matti Jyrkiäinen
• 36 Didrik Lillas
• 72 Daniel Halmesmäki
• 80 Eemeli Karjanlahti
• 82 Joona Kajaala
• 91 Konsta Haukkala
• 93 Jukka-Pekka Pelto-Arvo
• 94 Sami Koski
• 97 Riku Hakanen

Päävalmentaja

Jori Isomäki

Valmentajat

• Tommy Koponen
• Anssi Pietilä
• Marko Sorvisto
• Sofia Laitinen

Toimihenkilöt

• Juha Liljeqvist (joukkueenjohtaja)
• Sami Pakkala (lääkäri)
• Kristiina Hietanen (huoltaja)
• Vesa Pihlajasalo (huoltaja)
• Esa Latvala (huoltaja)

Jäädytetyt numerot

Seinäjoen Peliveljet on jäädyttänyt viiden pelaajan numerot:

• 10 Sami Toivonen
• 11 Tommy Koponen
• 17 Mikko Kohonen
• 22 Esa Kokko
• 84 Tuukka Kiviranta

Kotihallit

Seinäjoen Urheilutalo

Seinäjoki-areena

Pääartikkeli: Seinäjoen Urheilutalo ja Seinäjoki-areena

Seinäjoen Peliveljet pelaa kotiottelunsa pääasiassa Seinäjoen Urheilutalolla, jonka katsojakapasiteetti on 1 000 katsojaa. Urheilutalon kaukalon koko on 40 × 20 metriä ja päällysteenä on muovimatto. Joissakin otteluissaan joukkue käyttää kotihallinaan Seinäjoki-areenaa, joka tarjoaa salibandypeleihin katsojakapasiteettia noin 3 000 henkilölle.

Tunnukset

Seuran virallisia värejä ovat punainen, sininen ja valkoinen. Joukkueen pelipaidan ensisijainen väri on punainen ja shortsien väri on sininen. Vieraspelipaitana käytetään joko sinistä tai valkoista paitaa. Seuran virallinen logo on vuonna 2015 päivitetty vaakunalogo. Miesten edustusjoukkue käyttää Pantteri-logoa. Seuran maskotti on punainen pantteri.

• 
  Alkuperäinen logo
• 
  Vanha logo
• 
  Seuran virallinen vaakunalogo 2015–

Tilastot ja luettelot

Ennätykset

• Suurin voitto: Josba – SPV: 0–15 (26. helmikuuta 2012)
• Suurin tappio: SPV – SSV: 3–14 (30. syyskuuta 2007)
• Runkosarjan yleisöennätys: 2144 katsojaa (SPV – SSV: 7–4, 23. syyskuuta 2011)
• Piste-ennätys: 44+33=77 (Sami Koski 2012–2013)
• Maaliennätys: 46 (Jari Hankkio 2018–2019)

Saavutukset

Miehet

• Suomen mestaruus (3): 2011–2012, 2012–2013, 2014–2015
• SM-hopea: 2010–2011
• SM-pronssi (4): 2008–2009, 2009–2010, 2016–2017, 2018–2019
• Suomen Cupin voitto (2): 2010–2011, 2020-2021
• Suomen Cupin hopea (2): 2021-2022, 2023-2024
• Champions Cupin hopea: 2013
• Runkosarjan voitto: 2011-2012

Naiset

• SM-pronssi: 2000–2001

Juniorit

• A-junioreiden SM-hopea (2): 2006–2007, 2018-2019
• P22 SM-pronssi: 2022-2023
• B-junioreiden SM-kulta: 2018-2019
• C-junioreiden SM-pronssi (2): 2015-2016, 2018-2019

Maratontaulukko

Sarja	Sijoitus	Kaudet	Ottelut	Voitot	Tasapelit	Tappiot	TM	PM	Pisteet
Salibandyliiga	6.	16	430	249	32	153	2996	2403	563

Kausitilastot

Runkosarja										Pudotuspelit
Kausi	Sarja	O	V	T	H	TM	PM	P	Sija	O	V	T	H	TM	PM	P	Sija
2004–2005	Salibandyliiga	33	12	4	17	165	193	28	8.	3	0	0	3	11	23	0	8.
2005–2006	Salibandyliiga	33	12	1	20	178	210	25	9.	Ei pelannut
2006–2007	Salibandyliiga	26	11	2	13	187	166	24	7.	3	0	0	3	11	22	0	8.
2007–2008	Salibandyliiga	26	13	2	11	162	165	28	7.	8	0	3	5	41	44	6	4.
2008–2009	Salibandyliiga	26	17	0	9	159	131	34	4.	9	6	0	3	52	36	17	3.
2009–2010	Salibandyliiga	26	15	2	9	165	138	32	5.	8	4	0	4	47	45	12	3.
2010–2011	Salibandyliiga	26	16	1	9	187	120	33	4.	13	8	0	5	74	55	16	2.
2011–2012	Salibandyliiga	26	21	1	4	209	115	43	1.	11	9	0	2	90	55	18	1.
2012–2013	Salibandyliiga	26	18	3	5	204	122	39	2.	9	9	0	0	58	33	18	1.
2013–2014	Salibandyliiga	26	17	4	3	214	152	38	4.	4	1	0	3	17	15	2	5.
2014–2015	Salibandyliiga	26	20	0	6	209	126	40	2.	11	9	0	2	58	41	18	1.
2015–2016	Salibandyliiga	26	12	4	10	165	140	28	6.	5	1	0	4	13	22	2	7.
2016–2017	Salibandyliiga	26	17	1	8	184	128	35	3.	14	8	0	6	73	81	16	3.
2017–2018	Salibandyliiga	26	14	0	12	179	165	32	7.	5	1	0	4	20	35	2	7.
2018–2019	Salibandyliiga	26	18	0	8	239	170	57	2.	12	7	0	5	83	56	19	3.
2019–2020	Salibandyliiga	26	16	0	10	190	162	47	7.	Keskeytettiin
2020–2021	F-liiga	26	13	0	13	177	141	39	7.	5	1	0	4	15	28	2	7.
2021-2022	F-liiga	26	14	0	12	148	136	40	8.	4	0	0	4	11	26	0	8.
2022-2023	F-liiga	33	20	0	13	189	167	59	6.	5	1	0	4	21	32	3	6.
2023-2024	F-liiga	33	20	0	13	201	167	57	6.	6	2	0	4	21	32	5	6.
2024-2025	F-liiga	33	22	0	11	188	131	66	5.	10	4	0	6	36	42	14	4.

Maineikkaita pelaajia

Peliveljien pelaajat maajoukkueissa

Seuraavat Peliveljien pelaajista ovat pelanneet salibandyn maaotteluita:

Miehet

• Riku Hakanen
• Petri Hakonen
• Jari Hankkio
• Mikko Helanen
• Jyrki Holopainen
• Janne Hulmi
• Jarno Ihme
• Jori Isomäki
• Juha Kivilehto
• Tuukka Kiviranta
• Mika Kohonen
• Mikko Kohonen
• Eero Kosonen
• Peter Kotilainen
• Sami Koski
• Pasi Kotilainen
• Sami Matikainen
• Henri Myllymäki
• Johnny Ojala
• Perttu Pajukoski
• Jukka-Pekka Pelto-Arvo
• Janne Tähkä
• David Rytych (Tšekki)
• Tatu Väänänen

Naiset

• Maria Lankoski
• Jaana Lindholm
• Katja Luhtala
• Petra Niemenmaa
• Miia Pöntinen

Pojat

• Konsta Haukkala
• Riku Hakanen
• Jeri Heikkilä
• Jyrki Holopainen
• Jarno Ihme
• Viljami Järvikangas
• Joona Kajaala
• Eero Karjanlahti
• Juha-Matti Kujanpää
• Iisakki Kuoppala
• Miika Latvala
• Veli-Matti Luukko
• Roope Mutka
• Niko Mäkelä
• Teppo Mäkelä
• Johnny Ojala
• Perttu Pajukoski
• Eemeli Peltonen
• Matti Pollari
• Mikko Santanen
• Juha Syrjälä
• Santeri Uusi-Laitila
• Petri Widgren

Tytöt

• Erika Manninen
• Tiia Mustonen

Aiheesta muualla

• Erilainen Peliveli -dokumentti YouTubessa
• Seuran kotisivut
• Edustusjoukkueen kotisivut
• SPV:n tilastoja (UrheiluSuomi.com)
• nhlfinns.com, SPV:n tilastot miesten salibandyliigassa vuodesta 1990