Seinäjoen Peliveljet

suomalainen salibandyn erikoisseura

Seinäjoen Peliveljet (lyh. SPV) on 1994 perustettu seinäjokinen salibandyn erikoisseura.[1] Harrastemielessä seuran toiminnassa oli alkujaan mukana myös kaukalopallo, joka kuitenkin jäi vuosien varrella pois. Seuran perustivat Tommy Koponen, Ville Kivimäki ja Kimmo Pollari. Ensimmäisen kerran seura osallistui salibandyliiton alaisiin sarjoihin kaudella 1994–1995.

Seinäjoen Peliveljet ry
SPV-logo.png
Paikkakunta Seinäjoki
Perustettu 1994
Kotihalli Seinäjoen Uimahalli-Urheilutalo
Kapasiteetti 1000
Värit               
Omistaja Seinäjoen Peliveljet ry
Toiminnanjohtaja Tommy Koponen
Puheenjohtaja Petra Anttila
Kotisivut www.peliveljet.fi
Miesten sarjataso F-liiga
Miesten päävalmentaja Tommy Koponen
Naisten sarjataso 1. divisioona
Naisten päävalmentaja Matti Pollari
Kotipeliasu
Vieraspeliasu

Seinäjoen Peliveljiä on luonnehdittu suomalaisen huippu-urheilun ainoaksi hengelliseksi joukkueurheiluseuraksi ja lajissaan maailman parhaimmistoon kuuluvaksi seuraksi. Seura tunnetaan erityisesti vahvasta urheilullisuudesta ja hengellisestä arvomaailmasta.[2][3] Peliveljien pelitavallisena tavaramerkkinä on pidetty aggressiivista karvauspelaamista. Seura on pyrkinyt luomaan omaa erilaista identiteettiä muista välittämättä ja tuomaan suomalaiseen salibandyyn ominaisuuksia, joita muut eivät ole tehneet. Peliveljet on voittanut yhteensä kahdeksan SM-mitalia, joista kolme on Suomen mestaruuksia.[4]

Seuran miesten edustusjoukkue pelaa Suomen korkeinta sarjatasoa F-liigaa. Lisäksi seuralla on junioreissa joukkueita poikien ikäluokissa A–G sekä tyttöjen ikäluokissa C–E. Pienimmille lapsille järjestetään salibandykerhoja.

HistoriaMuokkaa

 
Peliveljet ottelussa Classicia vastaan Tampereella

Seuran perustaminenMuokkaa

Salibandyseuran syntyminen sai alkunsa tammikuussa 1992, kun joukko helluntaiseurakuntalaisia, vapaakirkkolaisia ja kansanlähetysläisiä kokoontui Seinäjoen liikuntasaliin kokeilemaan harrastemielessä uutta lajia. Seinäjoella toimi samaan aikaan salibandyseura Charros, jota vastaan harrastajat ryhtyivät pelaamaan harjoitusotteluja. Omaksi seurakseen Seinäjoen Peliveljet perustettiin 4. tammikuuta 1994. Seuran perustajajäseniä olivat Tommy Koponen, Kimmo Pollari ja Ville Kivimäki.[2]

Seinäjoen Peliveljet pelasi ensimmäisen virallisen salibandyottelunsa 4. divisioonassa kaudella 1994–1995. Ensimmäisellä kaudella seurassa pelasi ainoastaan uskonnollisia nuoria ja rukoilu oli osa peliin valmistautumista. Pelipaitojen selkämyksissä luki "Jesus saves". Ensimmäisen kauden jälkeen seuraan päätettiin hyväksyä myös ei-uskonnollisia pelaajia. Alkujaan hengellisyys aiheutti ristiriitoja, mutta sittemmin arvomaailman läsnäolon sisäistäminen ja toisten hyväksyminen jäi osaksi joukkueen perimää.[2]

Nousu SalibandyliigaanMuokkaa

Miesten edustusjoukkue nousi salibandyliigaan kauden 2003–2004 päätteeksi ja on pelannut siellä siitä lähtien. Ensimmäisellä liigakaudellaan Peliveljet sijoittui runkosarjassa kahdeksanneksi. Peliveljet pelasi tuona kautena 33 runkosarjan ottelua, joista se voitti 12, pelasi tasan neljästi ja hävisi loput 17 otteluaan. Peliveljet teki runkosarjassa 165 ja päästi 193 maalia, sekä pisteitä kertyi yhteensä 28. Koposen mukaan Peliveljet kohtasi liigaan noustessaan seuran taustaan liittyvää ivallista kirjoittamista.[5]

Toisella liigakaudellaan 2005–2006 Peliveljet pelasi runkosarjassa 33 ottelua voittaen niistä 12, pelaten tasan kerran ja häviten 20 ottelua. Maaliero runkosarjassa oli 178–210. Tämä tuotti joukkueelle runkosarjan yhdeksännen sijan 25 pisteellä, joka ei tuonut enää jatkopelejä runkosarjan jälkeen. Toisella liigakaudella syntyi myös Peliveljien runkosarjan yleisöennätys, joka on 1534 katsojaa. Se syntyi 25. syyskuuta pelatussa runkosarjan ottelussa SSV:tä vastaan.

Kolmannelle kaudelle otteluiden määrä runkosarjassa väheni ja Peliveljet pelasi täten runkosarjassa 26 ottelua. Näistä 26 ottelusta Peliveljet voitti 11, pelasi 2 tasan ja hävisi 13. Maaliero runkosarjassa oli 187–166 ja pisteitä 24. Runkosarjan seitsemäs sija oikeutti pudotuspelipaikkaan, mutta nämä pelit päättyivät joukkueen osalta lyhyeen ja joukkue hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kaikki kolme otteluaan ja putosi jatkosta. Maaliero oli 11–22 ja loppusijoitus kahdeksas. Kausi 2007–2008 runkosarjan menestys oli sijoituksen myötä sama edelliskauden kanssa. Voittoja kaudella tuli 13, tasapelejä 2 ja häviöitä 11. Maaliero oli 162–165 ja pisteitä kertyi 28.

Panostus mitalipeleihinMuokkaa

Kaudelle 2008–2009 alkoi Seinäjoella todellinen panostus huippujoukkueeseen. Tavoitteena joukkueella oli mitali ja se toteutui runkosarjan ja pudotuspelien menestyksen myötä. Runkosarjassa Peliveljet voitti 26 ottelustaan 17 ja hävisi 9. Maaliero oli 159–131 ja pisteitä runkosarjan aikana kertyi 34. Runkosarjan neljännellä sijalla joukkue saavutti kotiedun pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä Peliveljet vei sarjansa puolivälierissä mutta välierän sarjatappion myötä edessä oli pronssiottelu Josbaa vastaan. Joukkue voitti pronssiottelusarjan ja saavuttivat näin seuran ensimmäiset SM-mitalit.

Kauden 2009–2010 tavoitteena joukkueella oli ainoastaan mestaruus, mutta runkosarjan ja pudotuspelien esitykset eivät aivan riittäneet tavoitteeseen. Runkosarjan 15 voittoa, 2 tasapeliä ja 9 tappiota toivat joukkueelle 32 pistettä ja viidennen sijan. Pudotuspeleissä tavoitteen eteen tuli välierissä Tapanilan Erä, joka voitti sarjan. Pronssiottelusarjassa vastaan tuli Classic jonka Peliveljet voitti ja joukkue saavutti sen myötä seuran toisen pronssisen mitalin.

Kaudelle 2010–2011 Peliveljien tavoite pysyi samana ja joukkuetta vahvistettiin puolustukseen, joka oli päävalmentaja Tommy Koposen mielestä joukkueen heikoin osa-alue, liittyvällä maajoukkuepuolustaja Tatu Väänäsellä ja valmennusta vahvistettiin Timo Polarilla.[6] Kahden edelliskauden pronssimitalisti Peliveljet eteni ensimmäistä kertaa finaaliin, mutta jäi hopealle. Peliveljet ei ollut vielä tarpeeksi kypsä katkaisemaan viiden mestaruuden dynastian katkaisemiseen. SSV voitti ratkaisevan viidennen loppuottelun 7–2.[7] Ratkaisevan finaalin jälkeen Koponen takasi median edessä että "tämä ei jäisi tähän". Koposen mukaan Peliveljillä oli valtavasti todistettavaa. Tämä liittyi seuran erilaisuuteen, joka oli kelvannut monille pilkan aiheeksi. Koposen mukaan urheilu hyväksyy heikosti erilaisuutta ja seura miellettiin liian totiseksi menestymään. Koponen halusi todistaa, että seuran arvoilla voisi voittaa.[2]

Kasvu mestaruusjoukkueeksiMuokkaa

Kaudelle 2011–2012 joukkueen runko säilyi jälleen hyvin kasassa ja joukkue oli aiempaa kokeneempi ja kypsempi. Peliveljet voitti ensimmäistä kertaa runkosarjan.[8] Pudotuspelien puolivälierissä joukkue voitti Loviisan Torin otteluvoiton 3–0. Välierissä kaatui Happee niin ikään voitoin 3–0. Finaalisarja SSV:tä venyi jälleen maksimipituuteen, ja viidestä kohtaamisesta kolme ratkesi maalin erolla. Viimeisessä finaalissa Peliveljet kaatoi SSV:n kotiyleisön edessä maalein 4–2.[9] Finaalisarjan tunnelma taltioitui klassikkovalokuvaan, jossa yleensä hallitusti ja hartaasti esiintyvä Koponen tuulettaa Seinäjoen Urheilutalon suihkussa. Koposen mukaan mestaruudessa purkautui edellisvuoden finaalisarja ja seuran matka nelosdivisioonasta lähtien. Seuran laitahyökkääjänä tunnetun Mikko Kohosen mukaan kypsyminen voittajiksi vaati raskaan tappion viitaten edellisvuoden finaalisarjaan.[2]

Kaudella 2012–2013 Peliveljet voitti toisen mestaruutensa päihittämällä finaalissa jälleen SSV:n. Peliveljet vei finaalisarjan otteluvoitoin 3–0. Samoin numeroin joukkue voitti puolivälierissä NST:n ja välierissä Classicin, joten SPV ei hävinnyt peliäkään kevään pudotuspeleissä.[10]

Kaudella 2014–2015 Peliveljet voitti kolmannen kerran mestaruutensa, tällä kertaa Jyväskyläläistä Happeeta vastaan. Finaalisarjan aikana SPV johti otteluita vain minuutin ja kolme sekuntia. Mestaruus ratkesi seinäjokisille neljännen ottelun jatkoajalla, kun Mikko Kohonen löi pallon ilmasta verkkoon Seinäjoki Areenassa.[5]

Arvot ja kulttuuriMuokkaa

Kristillisyys ja päihteettömyysMuokkaa

Seinäjoen Peliveljien arvoja ja kulttuuria on luonnehdittu seuran perustaja Tommy Koposen kautta. Koposen arvomaailmassa on luonnehdittu yhdistyvän uskonto ja urheilullisuus. Vakaumuksellinen toiminta on vuosien aikana asettunut taustalle, mutta seuran henkisillä juurilla on edelleen asemansa seurassa. Koposelle Seinäjoen Peliveljet eivät ole ainoastaan urheiluseura. Vuonna 2014 Koponen kertoi halunneensa levittää evankeliumia myös urheilun kautta.[2]

Käytännössä arvot ovat näkyneet seurassa päihteettömyytenä ja korkeana työmoraalina. Seuran sääntöihin kirjattiin päihteettömyys perustamisen yhteydessä. Ensimmäisenä kautena seuraan kelpuutettiin mukaan ainoastaan uskonnollisia nuoria. Jälkikäteen Koponen on pitänyt päätöstä idealistisena. Ensimmäisen kauden jälkeen seuraan päätettiin hyväksyä myös ei-uskonnollisia pelaajia. Alkujaan hengellisyys aiheutti ristiriitoja, mutta sittemmin arvomaailman läsnäolon sisäistäminen ja toisten hyväksyminen jäi osaksi joukkueen perimää.[2] Peliveljissä painotetaan myös toisten arvostamista. Joukkuelaisten arvo ei riipu pelaajien taustasta tai ominaisuuksista.[5]

Seuran 25-vuotisen historian aikana arki on hiljalleen joustanut hengellisistä juuristaan eivätkä kaikki pelaajat jaa Koposen arvomaailmaa. Pelaajilta ei edellytetä vakaumusta ja hengelliset keskustelut käydään kahdenkeskisesti.[5] Seuran arvopohjasta on herännyt myös erilaisia huhuja, jotka Koponen on halunnut todistaa virheelliseksi. Koposen mukaan huhut johtuvat seuran erilaisuudesta. Päihteet, tupakka ja nuuska ovat edelleen seurassa kieltolistalla.[2]

UrheilullisuusMuokkaa

Koposen mukaan Peliveljien arvoissa näkyy edelleen kurinalaisuus, järjestelmällisyys ja lajikulttuurin muuttaminen urheilullisemmaksi. Seuran urheilullisilla ominaisuuksilla on nähty olevan suuri rooli myös siinä, kuinka seura nousi ensimmäistä kertaa mestaruusjoukkueeksi.[2] Peliveljien pelitavallisena tavaramerkkinä on pidetty aggressiivista karvauspelaamista. Seura on pyrkinyt luomaan omaa erilaista identiteettiä muista välittämättä ja tuomaan suomalaiseen salibandyyn ominaisuuksia, joita muut eivät ole tehneet.[4]

JoukkueetMuokkaa

Miesten F-liigajoukkue 2020–2021Muokkaa

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

 

Päävalmentaja

Valmentajat

Toimihenkilöt

  • Juha Liljeqvist (joukkueenjohtaja)
  • Sini Kivistö (rahastonhoitaja)
  • Kristiina Hietanen (huoltaja)
  • Sami Pakkala (huoltaja)
  • Vesa Pihlajasalo (huoltaja)

[11]

KotihallitMuokkaa

 
Seinäjoen Urheilutalo
 
Seinäjoki-areena

Seinäjoen Peliveljet pelaa kotiottelunsa pääasiassa Seinäjoen Urheilutalolla, jonka katsojakapasiteetti on 1 000 katsojaa. Urheilutalon kaukalon koko on 40 × 20 metriä ja päällysteenä on muovimatto.[12] Joissakin otteluissaan joukkue käyttää kotihallinaan Seinäjoki-areenaa, joka tarjoaa salibandypeleihin katsojakapasitettia noin 3 000 henkilölle.

TunnuksetMuokkaa

Seuran virallisia värejä ovat punainen, sininen ja valkoinen. Joukkueen pelipaidan ensisijainen väri on punainen ja shortsien väri on sininen. Vieraspelipaitana käytetään joko sinistä tai valkoista paitaa. Seuran virallinen logo on vuonna 2015 päivitetty vaakunalogo. Miesten edustusjoukkue käyttää Pantteri-logoa. Seuran maskotti on punainen pantteri.[13]

Tilastot ja luettelotMuokkaa

EnnätyksetMuokkaa

  • Suurin voitto: Josba – SPV: 0–15 (26. helmikuuta 2012)
  • Suurin tappio: SPV – SSV: 3–14 (30. syyskuuta 2007)
  • Runkosarjan yleisöennätys: 1534 katsojaa (SPV – SSV: 2–8, 25. syyskuuta 2005)
  • Piste-ennätys: 44+33=77 (Sami Koski 2012–2013)
  • Maaliennätys: 46 (Jari Hankkio 2018–2019)

SaavutuksetMuokkaa

Miehet
Naiset
  • SM-pronssi: 2000–2001
Juniorit
  • A-junioreiden SM-hopea (2): 2006–2007, 2018-2019
  • B-junioreiden SM-kulta: 2018-2019
  • C-junioreiden SM-pronssi: 2018-2019[14]

MaratontaulukkoMuokkaa

Sarja Sijoitus Kaudet Ottelut Voitot Tasapelit Tappiot TM PM Pisteet
Salibandyliiga 6. 16 430 249 32 153 2996 2403 563

KausitilastotMuokkaa

Runkosarja
Pudotuspelit
Kausi Sarja O V T H TM PM P Sija O V T H TM PM P Sija
2004–2005 Salibandyliiga 33 12 4 17 165 193 28 8.
2005–2006 Salibandyliiga 33 12 1 20 178 210 25 9.
2006–2007 Salibandyliiga 26 11 2 13 187 166 24 7. 3 0 0 3 11 22 0 8.
2007–2008 Salibandyliiga 26 13 2 11 162 165 28 7.
2008–2009 Salibandyliiga 26 17 0 9 159 131 34 4. 9 6 0 3 52 36 17 3.
2009–2010 Salibandyliiga 26 15 2 9 165 138 32 5. 8 4 0 4 47 45 12 3.
2010–2011 Salibandyliiga 26 16 1 9 187 120 33 4. 13 8 0 5 74 55 16 2.
2011–2012 Salibandyliiga 26 21 1 4 209 115 43 1. 11 9 0 2 90 55 18 1.
2012–2013 Salibandyliiga 26 18 3 5 204 122 39 2. 9 9 0 0 58 33 18 1.
2013–2014 Salibandyliiga 26 17 4 3 214 152 38 4. 4 1 0 3 17 15 2 5.
2014–2015 Salibandyliiga 26 20 0 6 209 126 40 2. 11 9 0 2 58 41 18 1.
2015–2016 Salibandyliiga 26 12 4 0 165 140 28 6. 5 1 0 4 13 22 2 7.
2016–2017 Salibandyliiga 26 17 1 8 184 128 35 3. 14 8 0 6 3.
2017–2018 Salibandyliiga 26 14 0 12 179 165 32 7. 5 1 0 4 20 35 2 7.
2018–2019 Salibandyliiga 26 18 0 8 239 170 57 2. 12 7 0 5 83 56 19 3.
2019–2020 Salibandyliiga 25 15 0 10 176 154 44 7. Ei pelattu

Maineikkaita pelaajiaMuokkaa

Peliveljien pelaajat maajoukkueissaMuokkaa

Seuraavat Peliveljien pelaajista ovat pelanneet salibandyn maaotteluita:

Miehet

Naiset

Pojat

Tytöt

LähteetMuokkaa

  1. Seurainfo Seinäjoen Peliveljet ry. Viitattu 22.4.2015.
  2. a b c d e f g h i Antti Pärnänen: Hengen voimalla eteenpäin is.fi. 19.9.2014. Viitattu 1.1.2021.
  3. Salibandyssa minua kiehtovat vauhti ja yhdessä tekeminen Ristin voitto. 6.10.2017. Viitattu 1.1.2021.
  4. a b Kiitos SPV ja Tommy Koponen, että olette olemassa jälkipeli.net. 30.9.2020. Viitattu 1.1.2021.
  5. a b c d Salibandyn mestarivalmentaja Uusi Tie. 8.10.2015. Viitattu 1.1.2021.
  6. Salibandylehti 3/2010 s.42–43 "Suo, kuokka ja Peliveljet"
  7. Salibandyliigassa ei yllätystä – SSV juhlii taas 17.4.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.12.2012.
  8. SPV vei Salibandyliigan runkosarjan – Johansson jäi niukasti maaliennätyksestä 2.3.2012. Yle Urheilu. Viitattu 26.12.2012.
  9. Palomäki, Ilkka: 18 vuoden kirous ohi – SPV vei mestaruuden! 15.4.2012. Yle Urheilu. Viitattu 26.12.2012.
  10. Salibandymestaruus pysyy Seinäjoella – SSV jäi SPV:n jalkoihin Yle Urheilu. Viitattu 10.4.2013.
  11. Pelaajat Seinäjoen Peliveljet. Viitattu 1.1.2021.
  12. Joukkue-esittely: Seinäjoen Peliveljet Suomen salibandyliitto. Viitattu 11.3.2009.
  13. Seuratoimintaopas Seinäjoen Peliveljet. Viitattu 1.1.2021.
  14. Seurainfo Seinäjoen Peliveljet. Viitattu 1.1.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa