Wikipedia

Seinäjoen Peliveljet

suomalainen salibandyn erikoisseura

Seinäjoen Peliveljet (lyh. SPV) on 1994 perustettu seinäjokinen salibandyn erikoisseura.[3] Harrastemielessä seuran toiminnassa oli alkujaan mukana myös kaukalopallo, joka kuitenkin jäi vuosien varrella pois. Seuran perustivat Tommy Koponen, Ville Kivimäki ja Kimmo Pollari. Ensimmäisen kerran seura osallistui salibandyliiton alaisiin sarjoihin kaudella 1994–1995.

Seinäjoen Peliveljet ry
Perustettu 1994
Paikkakunta Seinäjoki
Kotihalli Seinäjoen Uimahalli-Urheilutalo
– Kapasiteetti 1000
Värit               
Omistaja Seinäjoen Peliveljet ry
Toiminnanjohtaja Ville Kuusela[1]
Puheenjohtaja Jaana Kuoppala[2]
Miesten sarjataso F-liiga
Miesten päävalmentaja Jori Isomäki
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Kotisivut http://www.peliveljet.fi

Seuran miesten edustusjoukkue pelaa Suomen korkeinta sarjatasoa F-liigaa. Peliveljien pelitavallisena tavaramerkkinä on pidetty aggressiivista karvauspelaamista.[4] Edustusjoukkueen päävalmentajana toimii Jori Isomäki ja joukkueen kapteeni on Janne Autio. Lisäksi seuralla on junioreissa joukkueita poikien ikäluokissa A–G sekä tyttöjen ikäluokissa C–E. Pienimmille lapsille järjestetään salibandykerhoja.

Seinäjoen Peliveljet on voittanut Suomen mestaruuden kolmesti vuosina 2012, 2013 ja 2015 sekä Suomen Cupin vuosina 2011 ja 2021. Lisäksi joukkue on saavuttanut Champions Cupissa hopeaa 2013, SM-hopeaa 2011 sekä neljä SM-pronssia.

Historia Muokkaa

 
Peliveljet ottelussa Classicia vastaan Tampereella

Seuran perustaminen Muokkaa

Salibandyseuran syntyminen sai alkunsa tammikuussa 1992, kun joukko helluntaiseurakuntalaisia, vapaakirkkolaisia ja kansanlähetysläisiä kokoontui Seinäjoen liikuntasaliin kokeilemaan harrastemielessä uutta lajia. Seinäjoella toimi samaan aikaan salibandyseura Charros, jota vastaan harrastajat ryhtyivät pelaamaan harjoitusotteluja. Omaksi seurakseen Seinäjoen Peliveljet perustettiin 4. tammikuuta 1994. Seuran perustajajäseniä olivat Tommy Koponen, Kimmo Pollari ja Ville Kivimäki.[5]

Seinäjoen Peliveljet pelasi ensimmäisen virallisen salibandyottelunsa 4. divisioonassa kaudella 1994–1995. Ensimmäisellä kaudella seurassa pelasi ainoastaan seurakuntien nuoria ja eräs osoitus hengellisestä taustasta oli pelipaitojen selkämyksessä lukenut "Jesus saves". Ensimmäisen kauden jälkeen toiminta laajeni myös seurakuntien ulkopuolelle. Arvomaailman läsnäolo ja toisten hyväksyminen jäi osaksi joukkueen perimää.[5]

Nousu Salibandyliigaan Muokkaa

Miesten edustusjoukkue nousi salibandyliigaan kauden 2003–2004 päätteeksi ja on pelannut siellä siitä lähtien. Ensimmäisellä liigakaudellaan Peliveljet sijoittui runkosarjassa kahdeksanneksi. Peliveljet pelasi tuona kautena 33 runkosarjan ottelua, joista se voitti 12, pelasi tasan neljästi ja hävisi loput 17 otteluaan. Peliveljet teki runkosarjassa 165 ja päästi 193 maalia, sekä pisteitä kertyi yhteensä 28. Koposen mukaan Peliveljet kohtasi liigaan noustessaan seuran taustaan liittyvää ivallista kirjoittamista.[6]

Toisella liigakaudellaan 2005–2006 Peliveljet pelasi runkosarjassa 33 ottelua voittaen niistä 12, pelaten tasan kerran ja häviten 20 ottelua. Maaliero runkosarjassa oli 178–210. Tämä tuotti joukkueelle runkosarjan yhdeksännen sijan 25 pisteellä, joka ei tuonut enää jatkopelejä runkosarjan jälkeen. Toisella liigakaudella syntyi myös Peliveljien runkosarjan yleisöennätys, joka on 1534 katsojaa. Se syntyi 25. syyskuuta pelatussa runkosarjan ottelussa SSV:tä vastaan.

Kolmannelle kaudelle otteluiden määrä runkosarjassa väheni ja Peliveljet pelasi täten runkosarjassa 26 ottelua. Näistä 26 ottelusta Peliveljet voitti 11, pelasi 2 tasan ja hävisi 13. Maaliero runkosarjassa oli 187–166 ja pisteitä 24. Runkosarjan seitsemäs sija oikeutti pudotuspelipaikkaan, mutta nämä pelit päättyivät joukkueen osalta lyhyeen ja joukkue hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kaikki kolme otteluaan ja putosi jatkosta. Maaliero oli 11–22 ja loppusijoitus kahdeksas. Kausi 2007–2008 runkosarjan menestys oli sijoituksen myötä sama edelliskauden kanssa. Voittoja kaudella tuli 13, tasapelejä 2 ja häviöitä 11. Maaliero oli 162–165 ja pisteitä kertyi 28.

Panostus mitalipeleihin Muokkaa

Kaudelle 2008–2009 alkoi Seinäjoella todellinen panostus huippujoukkueeseen. Tavoitteena joukkueella oli mitali ja se toteutui runkosarjan ja pudotuspelien menestyksen myötä. Runkosarjassa Peliveljet voitti 26 ottelustaan 17 ja hävisi 9. Maaliero oli 159–131 ja pisteitä runkosarjan aikana kertyi 34. Runkosarjan neljännellä sijalla joukkue saavutti kotiedun pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä Peliveljet vei sarjansa puolivälierissä mutta välierän sarjatappion myötä edessä oli pronssiottelu Josbaa vastaan. Joukkue voitti pronssiottelusarjan ja saavuttivat näin seuran ensimmäiset SM-mitalit.

Kauden 2009–2010 tavoitteena joukkueella oli ainoastaan mestaruus, mutta runkosarjan ja pudotuspelien esitykset eivät aivan riittäneet tavoitteeseen. Runkosarjan 15 voittoa, 2 tasapeliä ja 9 tappiota toivat joukkueelle 32 pistettä ja viidennen sijan. Pudotuspeleissä tavoitteen eteen tuli välierissä Tapanilan Erä, joka voitti sarjan. Pronssiottelusarjassa vastaan tuli Classic jonka Peliveljet voitti ja joukkue saavutti sen myötä seuran toisen pronssisen mitalin.

Kaudelle 2010–2011 Peliveljien tavoite pysyi samana ja joukkuetta vahvistettiin puolustukseen, joka oli päävalmentaja Tommy Koposen mielestä joukkueen heikoin osa-alue, liittyvällä maajoukkuepuolustaja Tatu Väänäsellä ja valmennusta vahvistettiin Timo Polarilla.[7] Kahden edelliskauden pronssimitalisti Peliveljet eteni ensimmäistä kertaa finaaliin, mutta jäi hopealle. Peliveljet ei ollut vielä tarpeeksi kypsä katkaisemaan viiden mestaruuden dynastian katkaisemiseen. SSV voitti ratkaisevan viidennen loppuottelun 7–2.[8] Ratkaisevan finaalin jälkeen Koponen takasi median edessä että "tämä ei jäisi tähän". Koposen mukaan Peliveljillä oli valtavasti todistettavaa. Tämä liittyi seuran erilaisuuteen, joka oli kelvannut monille pilkan aiheeksi. Koposen mukaan urheilu hyväksyy heikosti erilaisuutta ja seura miellettiin liian totiseksi menestymään. Koponen halusi todistaa, että seuran arvoilla voisi voittaa.[5]

Kasvu mestaruusjoukkueeksi Muokkaa

Kaudelle 2011–2012 joukkueen runko säilyi jälleen hyvin kasassa ja joukkue oli aiempaa kokeneempi ja kypsempi. Peliveljet voitti ensimmäistä kertaa runkosarjan.[9] Pudotuspelien puolivälierissä joukkue voitti Loviisan Torin otteluvoiton 3–0. Välierissä kaatui Happee niin ikään voitoin 3–0. Finaalisarja SSV:tä venyi jälleen maksimipituuteen, ja viidestä kohtaamisesta kolme ratkesi maalin erolla. Viimeisessä finaalissa Peliveljet kaatoi SSV:n kotiyleisön edessä maalein 4–2.[10] Finaalisarjan tunnelma taltioitui klassikkovalokuvaan, jossa yleensä hallitusti ja hartaasti esiintyvä Koponen tuulettaa Seinäjoen Urheilutalon suihkussa. Koposen mukaan mestaruudessa purkautui edellisvuoden finaalisarja ja seuran matka nelosdivisioonasta lähtien. Seuran laitahyökkääjänä tunnetun Mikko Kohosen mukaan kypsyminen voittajiksi vaati raskaan tappion viitaten edellisvuoden finaalisarjaan.[5]

Kaudella 2012–2013 Peliveljet voitti toisen mestaruutensa päihittämällä finaalissa jälleen SSV:n. Peliveljet vei finaalisarjan otteluvoitoin 3–0. Samoin numeroin joukkue voitti puolivälierissä NST:n ja välierissä Classicin, joten SPV ei hävinnyt peliäkään kevään pudotuspeleissä.[11]

Kaudella 2014–2015 Peliveljet voitti kolmannen kerran mestaruutensa, tällä kertaa Jyväskyläläistä Happeeta vastaan. Finaalisarjan aikana SPV johti otteluita vain minuutin ja kolme sekuntia. Mestaruus ratkesi seinäjokisille neljännen ottelun jatkoajalla, kun Mikko Kohonen löi pallon ilmasta verkkoon Seinäjoki Areenassa.[6]

Arvot ja kulttuuri Muokkaa

Seinäjoen Peliveljien arvoissa vaikuttaa vaikuttaa kristillinen tausta, joka on käytännössä ilmentynyt päihteettömyytenä, toisten ihmisten hyväksymisenä ja arvostamisena sekä korkeana työmoraalina. Seuran toiminta on laajentunut yleisseuraksi ja eikä pelaajilta edellytetä hengellistä vakaumusta.[5][6] Seuran perustaja Tommy Koposen mukaan Peliveljien arvoissa näkyy kurinalaisuus, järjestelmällisyys sekä urheilullisuus.[5] Peliveljien pelitavallisena tavaramerkkinä on pidetty aggressiivista karvauspelaamista.[4]

Joukkueet Muokkaa


Miesten F-liigajoukkue 2022–2023 Muokkaa

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

 

Päävalmentaja

Valmentajat

Toimihenkilöt

  • Juha Liljeqvist (joukkueenjohtaja)
  • Sami Pakkala (lääkäri)
  • Kristiina Hietanen (huoltaja)
  • Vesa Pihlajasalo (huoltaja)
  • Lassi Ritaranta (huoltaja)

[12]

Jäädytetyt numerot Muokkaa

Seinäjoen Peliveljet on jäädyttänyt viiden pelaajan numerot:[13][14]

Kotihallit Muokkaa

 
Seinäjoen Urheilutalo
 
Seinäjoki-areena
Pääartikkeli: Seinäjoen Urheilutalo ja Seinäjoki-areena

Seinäjoen Peliveljet pelaa kotiottelunsa pääasiassa Seinäjoen Urheilutalolla, jonka katsojakapasiteetti on 1 000 katsojaa. Urheilutalon kaukalon koko on 40 × 20 metriä ja päällysteenä on muovimatto.[15] Joissakin otteluissaan joukkue käyttää kotihallinaan Seinäjoki-areenaa, joka tarjoaa salibandypeleihin katsojakapasiteettia noin 3 000 henkilölle.

Tunnukset Muokkaa

Seuran virallisia värejä ovat punainen, sininen ja valkoinen. Joukkueen pelipaidan ensisijainen väri on punainen ja shortsien väri on sininen. Vieraspelipaitana käytetään joko sinistä tai valkoista paitaa. Seuran virallinen logo on vuonna 2015 päivitetty vaakunalogo. Miesten edustusjoukkue käyttää Pantteri-logoa. Seuran maskotti on punainen pantteri.[16]

  •  

    Alkuperäinen logo

  •  

    Vanha logo

  •  

    Seuran virallinen vaakunalogo 2015–

Tilastot ja luettelot Muokkaa

Ennätykset Muokkaa

  • Suurin voitto: Josba – SPV: 0–15 (26. helmikuuta 2012)
  • Suurin tappio: SPV – SSV: 3–14 (30. syyskuuta 2007)
  • Runkosarjan yleisöennätys: 2144 katsojaa (SPV – SSV: 7–4, 23. syyskuuta 2011)
  • Piste-ennätys: 44+33=77 (Sami Koski 2012–2013)
  • Maaliennätys: 46 (Jari Hankkio 2018–2019)

Saavutukset Muokkaa

Miehet
Naiset
  • SM-pronssi: 2000–2001
Juniorit
  • A-junioreiden SM-hopea (2): 2006–2007, 2018-2019
  • P22 SM-pronssi: 2022-2023
  • B-junioreiden SM-kulta: 2018-2019
  • C-junioreiden SM-pronssi: 2018-2019[17]

Maratontaulukko Muokkaa

Sarja Sijoitus Kaudet Ottelut Voitot Tasapelit Tappiot TM PM Pisteet
Salibandyliiga 6. 16 430 249 32 153 2996 2403 563

Kausitilastot Muokkaa

Runkosarja
Pudotuspelit
Kausi Sarja O V T H TM PM P Sija O V T H TM PM P Sija
2004–2005 Salibandyliiga 33 12 4 17 165 193 28 8. 3 0 0 3 11 23 0 8.
2005–2006 Salibandyliiga 33 12 1 20 178 210 25 9. Ei pelannut
2006–2007 Salibandyliiga 26 11 2 13 187 166 24 7. 3 0 0 3 11 22 0 8.
2007–2008 Salibandyliiga 26 13 2 11 162 165 28 7. 8 0 3 5 41 44 6 4.
2008–2009 Salibandyliiga 26 17 0 9 159 131 34 4. 9 6 0 3 52 36 17 3.
2009–2010 Salibandyliiga 26 15 2 9 165 138 32 5. 8 4 0 4 47 45 12 3.
2010–2011 Salibandyliiga 26 16 1 9 187 120 33 4. 13 8 0 5 74 55 16 2.
2011–2012 Salibandyliiga 26 21 1 4 209 115 43 1. 11 9 0 2 90 55 18 1.
2012–2013 Salibandyliiga 26 18 3 5 204 122 39 2. 9 9 0 0 58 33 18 1.
2013–2014 Salibandyliiga 26 17 4 3 214 152 38 4. 4 1 0 3 17 15 2 5.
2014–2015 Salibandyliiga 26 20 0 6 209 126 40 2. 11 9 0 2 58 41 18 1.
2015–2016 Salibandyliiga 26 12 4 10 165 140 28 6. 5 1 0 4 13 22 2 7.
2016–2017 Salibandyliiga 26 17 1 8 184 128 35 3. 14 8 0 6 73 81 16 3.
2017–2018 Salibandyliiga 26 14 0 12 179 165 32 7. 5 1 0 4 20 35 2 7.
2018–2019 Salibandyliiga 26 18 0 8 239 170 57 2. 12 7 0 5 83 56 19 3.
2019–2020 Salibandyliiga 26 16 0 10 190 162 47 7. Keskeytettiin
2020–2021 F-liiga 26 13 0 13 177 141 39 7. 5 1 0 4 15 28 2 7.
2021-2022 F-liiga 26 14 0 12 148 136 40 8. 4 0 0 4 11 26 0 8.
2022-2023 F-liiga 33 20 0 13 189 167 59 6. 5 1 0 4 21 32 3 6.

Maineikkaita pelaajia Muokkaa

Peliveljien pelaajat maajoukkueissa Muokkaa

Seuraavat Peliveljien pelaajista ovat pelanneet salibandyn maaotteluita:

Miehet
Naiset
Pojat
Tytöt

Lähteet Muokkaa

  1. ↑ Ville Kuuselasta toiminnanjohtaja Seinäjoen Peliveljet. 1.4.2021. Viitattu 26.7.2021.
  2. ↑ Jaana Kuoppalasta puheenjohtaja Seinäjoen Peliveljet. 28.4.2021. Viitattu 26.7.2021.
  3. ↑ Seurainfo Seinäjoen Peliveljet ry. Viitattu 22.4.2015.
  4. ↑ a b SPV:llä tutut keinot mestaruuden uusimiseen Yle.fi. 8.3.2013. Viitattu 25.5.2022.
  5. ↑ a b c d e f Antti Pärnänen: Hengen voimalla eteenpäin is.fi. 19.9.2014. Viitattu 1.1.2021.
  6. ↑ a b c Salibandyn mestarivalmentaja Uusi Tie. 8.10.2015. Viitattu 1.1.2021.
  7. ↑ Salibandylehti 3/2010 s.42–43 "Suo, kuokka ja Peliveljet"
  8. ↑ Salibandyliigassa ei yllätystä – SSV juhlii taas 17.4.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.12.2012.
  9. ↑ SPV vei Salibandyliigan runkosarjan – Johansson jäi niukasti maaliennätyksestä 2.3.2012. Yle Urheilu. Viitattu 26.12.2012.
  10. ↑ Palomäki, Ilkka: 18 vuoden kirous ohi – SPV vei mestaruuden! 15.4.2012. Yle Urheilu. Viitattu 26.12.2012.
  11. ↑ Salibandymestaruus pysyy Seinäjoella – SSV jäi SPV:n jalkoihin Yle Urheilu. Viitattu 10.4.2013.
  12. ↑ Pelaajat Seinäjoen Peliveljet. Viitattu 1.1.2021.
  13. ↑ SPV jäädytti Kokon, Koposen ja Toivosen pelipaidat Seinäjoen Peliveljet. 29.1.2019. Viitattu 10.3.2022.
  14. ↑ Titaaneille kunniaa – SPV jäädyttää Kivirannan ja Kohosen pelinumerot Seinäjoen Peliveljet. 23.12.2021. Viitattu 10.3.2022.
  15. ↑ Joukkue-esittely: Seinäjoen Peliveljet Suomen salibandyliitto. Arkistoitu 22.2.2009. Viitattu 11.3.2009.
  16. ↑ Seuratoimintaopas Seinäjoen Peliveljet. Viitattu 1.1.2021.
  17. ↑ Seurainfo Seinäjoen Peliveljet. Viitattu 1.1.2021.

Aiheesta muualla Muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seinäjoen_Peliveljet&oldid=21564717”