Avaa päävalikko

Ruoka

aine, jota ihminen syö ravinnoksi
Kasviperäisiä ruoka-aineita.
Maaeläinten lihaa.

Ruoka tarkoittaa aineita, joita ihminen syö ja käyttää ravinnoksi: ruokavarat, elintarvikkeet; ruoka, ravinto[1]. Muiden eläinten syömästä ravinnosta käytetään usein nimitystä eläinten ravinto, eläinten ruoka, rehu tai eläinlajin mukaan nimetty ruoka, esimerkiksi koiranruoka mutta myös koiranmuona.

TuotantoMuokkaa

Ruokaa voidaan tuottaa viljelemällä, keräilemällä, metsästämällä tai kasvattamalla eläimiä ja hyödyntämällä niiden lihaa, maitoa, munia, hunajaa ja muita tuotteita. Yleensä eläimistä, joita ihminen kasvattaa elintarvikkeita saadakseen käytetään nimitystä karja.

Ruoan tuotanto on maailman suurin ja tuottoisin teollisuudenala. Nykypäivänä raaka-aineita pystytään hyödyntämään hyvinkin tarkkaan. Toisaalta, resurssienkäytön tehokkuus tai edes ravitseminen ei aina ole ruoantuotannon tavoitteena. On laskettu, että maailmassa tuotettu ruoka riittäisi tyydyttämään koko maailman ravinnontarpeen, jos se jakautuisi tasaisesti väestön kesken. Ruoka – kuten muukaan varallisuus – ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, ja siksi joissakin osissa maailmaa on ruoan ylituotantoa, kun taas toisissa osissa ravinnosta on puutetta.

ValmistusMuokkaa

Ruoanlaitto on ruoan valmistamista raaka-aineista lähtien. Ruoanlaittomenetelmille yhteistä on pyrkimys parantaa käytettävien raaka-aineiden makua, helpottaa ruoan sulamista elimistössä sekä parantaa ruoan säilyvyyttä.

Ruoanlaitossa yleensä käytetään apuna kuumuutta. Kuumentaminen keittämällä, paistamalla tai höyryttämällä vaikuttaa ruokaan kemiallisesti muuttaen sen makua, rakennetta, ulkonäköä sekä ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Kuumentaminen saattaa olla tarpeellista myös myrkyllisten raaka-aineiden muuttamiseksi syömäkelpoiseksi (esimerkiksi eräät sienet ja palkokasvit). Ruoanvalmistus on mahdollista myös ilman kuumentamista, esimerkiksi hapattamalla, suolaamalla ja kuivaamalla raaka-aineita.

Kulinarismi on hyvän ruoan ja juoman arvojen vaalimista. Gastronomia on ruoanvalmistuksen korkealuokkaisten herkkujen tuntemusta ja valmistusta.

Etiketti eli ruokatavatMuokkaa

Juhlavammissa tilaisuuksissa on tapana tarjota peräkkäin erityyppisiä ruokia aterian kuluessa. Ruoat onkin ryhmitelty erityyppisiin luokkiin sen mukaan, missä vaiheessa ateriaa niitä on tarkoitus tarjota. Eri maissa noudatetaan hyvinkin erilaista ruokailujärjestystä, mutta Suomessa ruoat luokitellaan yleensä cocktailpalaan, liemeen, alkupalaan, salaattiin, keittoon, pääruokaan, jälkiruokaan, juustopöytään ja kahviin. Alkuruuat (alkupala ja liemi) voidaan vielä ryhmitellä lämpimiin alkuruokiin ja kylmiin alkuruokiin. Harvoin aterialla tarjotaan kaikkia näitä, mutta on yleistä, että pääruoan lisäksi tarjotaan jälkiruoka ja mahdollisesti jokin alkuruoka ja/tai salaatti.

Ruoan syömistä varten on laadittu tarkkoja ohjeita, miten mitäkin ruokaa pitäisi oikeaoppisesti syödä. Näitä sääntöjä sanotaan etiketiksi eli hyvän käytöstavan säännöstöksi. Länsimaissa tunnetuin näistä säädöksistä on ranskalainen etiketti. Etiketin avulla saa myös osoittaa ruokailuvälineiden asennolla, onko jo lopettanut meneillään olevan ruokalajin syömisen vai haluaako vielä lisää.

Ranskalainen ruokailuetiketti ei ole yleismaailmallinen. Jokaisessa kulttuurissa noudatetaan omaa hyvän tavan säännöstöä, joka saattaa poiketa hyvinkin paljon länsimaisesta. Aina vieraaseen kulttuuriin mennessä pitäisi tuntea paikalliset käytöstavat, ettei loukkaa vierailumaansa kansalaisia.

RuokakulttuuritMuokkaa

Pääartikkeli: Ruokakulttuuri

Ruokakulttuuri eli kansallinen keittiö on kansan tai muun ryhmän tuntema ja valmistama ruokalajien valikoima ja siihen liittyvä yhteinen sanasto. Ruokakulttuuriin kuuluu laajassa mielessä myös syömisen sosiaalinen puoli, ruokavalintoja ohjaavat arvot ja symboliset merkitykset, sekä päivittäiset ruokarituaalit ja arkiset toimet.[2] Kansainvälisesti tunnettuja kansallisia keittiöitä ovat esimerkiksi ranskalainen keittiö, italialainen keittiö, kreikkalainen keittiö, espanjalainen keittiö, kiinalainen keittiö, japanilainen keittiö, intialainen keittiö, meksikolainen keittiö ja yhdysvaltalainen keittiö.

Ruoan hintaMuokkaa

Ruoan hintataso on noussut vuodesta 2005 lähtien Eurostatin tilastojen mukaan EU27-maissa 22,5 % ja Suomessa 22,6 % vuoteen 2013.[3]

SuomiMuokkaa

Suomalaisten käytettävissä olevista tuloista ruokaan menee noin 12,3 %.[3] Suomessa verot muodostavat ruoan hinnasta noin 40 %. Näitä veroja ovat arvonlisävero, valmisteverot sekä lukuisat välilliset verot.[4]

Ruoan ympäristövaikutuksetMuokkaa

Ruoantuotanto aiheuttaa kokonaisuudessaan noin 13 700 megatonnia eli noin 26 ekvivalenttiprosenttia ihmiskunnan vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistä[5] ja reilun viidenneksen suomalaisten kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöistä[6]. Eläinperäisen ruoan osuus ruoantuotannon kasvihuonekaasupäästöistä on globaalisti noin 57 prosentin suuruusluokkaa[7].

EU-maita koskevan vuonna 2018 julkaistun vertailun mukaan portugalilaisten ruokavaliosta aiheutui eniten päästöjä ja Bulgariassa kulutetusta ruoasta vähiten. Suomalaiset tuottivat kolmanneksi eniten päästöjä, mikä selittyi lähes kokonaan sillä, että suomalaisessa viljelyssä käytettiin noin kaksi kertaa enemmän keinolannoitteita. Kyseisessä vertailussa ei huomioitu kuitenkaan maanmuokkauksen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.[8] Näitä syntyy Suomessa tavallista enemmän muun muassa siksi, että osa Suomen soista on raivattu turvepelloiksi, joiden käytöstä syntyy moninkertainen määrä päästöjä[9].

Vuonna 2013 julkaistu tutkimustulos lienee kattavampi tässä suhteessa, sillä se tuotti arvion, jonka mukaan suomalaisten ruokailu aiheuttaisi 2100 ekvivalenttikilon vuosipäästöt henkeä kohden, mikä oli 62 prosenttia enemmän kuin EU-vertailussa esitetty arvio. Lisäksi arvioitiin, että noin puolet Suomessa kulutetun ruoan päästöistä aiheutui kasviperäisistä ja puolet eläinperäisistä elintarvikkeista.[10] Yhdysvalloissa eläinperäisten ruoka-aineiden osuuden arvioitiin olevan samaa luokkaa eli 49 prosenttia vuonna 2017[11]. Ruoan säilytys, kypsentäminen ja hävikki kotona muodostavat vain muutaman prosentin Suomessa kulutetun ruoan kokonaisilmastovaikutuksesta[12].

Science lehti julkaisi vuonna 2019 Sveitsin maatalousinstituutissa työskentelevien Joseph Pooren ja Thomas Nemecekin tutkimustuloksen, jonka mukaan globaali ja kokonaisvaltainen luopuminen eläinperäisestä ravinnosta vähentäisi ruokasektorin aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt puoleen. Jos eläinperäisen ravinnon tuottamisesta vapautuva viljelymaa jätettäisiin lisäksi metsittymään sadan vuoden ajaksi, se sitoisi ilmakehän hiilidioksidia vuosittain keskimäärin noin 8 gigatonnin edestä. Eläinperäisestä ravinnosta luopumisen yhteenlaskettu nettovähennys vastaisi silloin 28:aa prosenttia ihmiskunnan vuotuisista ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Kolme neljännestä metsittymisen vaikutuksista johtuisi siitä, että uusi kasvillisuus sitoo itseensä hiiltä ja yksi neljännes siitä, että kasvillisuus sitoisi juurillaan hiiltä myös maaperään. Tutkimuksessa havaittiin myös, että ruokasektorin ilmastopäästöt vähenisivät 20 prosenttia, jos eläinkunnan tuotteiden tuotanto puolitettaisiin lopettamalla eniten päästöjä aiheuttava tuotanto.[13]

Ruoan saatavuusMuokkaa

Tuoreista huonoista sadoista huolimatta ruoan hinta on yhä halvempi kuin 1980-luvulla.[14] Luonnonvarat eivät ole loppumassa, päinvastoin, niiden (reaali)hinta on pudonnut vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan.[15] Vuosina 1950 - 1990 ruoan reaalihinta eli niukkuus putosi 74 %.[16]

Ruokaa myydään yleensä paikallisessa ruokakaupassa. Valtaosassa maailmassa verkkokaupan osuus ruokakaupasta oli vuonna 2013 noin 1%, poikkeuksellisesti Englannissa jopa noin 5% luokkaa.[4]

Ruokaan liittyviä aiheitaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Hakusana "muona"
  2. Albala, Ken: ”Preface”, Food Cultures of the World Encyclopedia, s. x. ABC-CLIO, 2011. ISBN 978-0-313-37626-9. Google Books (viitattu 17.7.2013).
  3. a b Patarumpu.fi, Mikä ruoassa maksaa. Julkaistu: 26.2.2014 Viitattu: 16.5.2014
  4. a b Yle: "Ostovoiman puute kotimaisessa kaupassa? 10 vastausta kauppojen vaikeasta tilanteesta" Viitattu: 7.4.2014
  5. Reducing food's environmental impacts through producers and consumers. J Poore, T Nemecek. Science 2018. https://science.sciencemag.org/content/360/6392/987.full
  6. Ruoantuotannon ja -kulutuksen vaikutukset ympäristöön ja ilmastoon. luonnonvarakeskus. Viitattu 19.10.2019. https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/ruoan-ilmastovaikutukset/
  7. Reducing food's environmental impacts through producers and consumers. J Poore, T Nemecek. Science 2018. https://science.sciencemag.org/content/360/6392/987.full
  8. The role of trade in the greenhouse gas footprints of EU diets. Global Food Security, Volume 19, December 2018, Pages 48-55. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2211912418300361
  9. Hanna L. Tuomisto, kestävien ruokajärjestelmien apulaisprofessori, Helsingin yliopisto. https://hiilivapaasuomi.fi/2019/10/01/10-myyttia-ilmastoystavallisesta-ruuasta/
  10. Kulutuksen hiilijalanjäljen seurantaa tarvitaan. Sivut 45 ja 48. https://tinyurl.com/y22x4cwh
  11. Nutritional and greenhouse gas impacts of removing animals from US agriculture. Proceedings of the National Academy of Sciences, 13.11.2017, 114. vsk, nro 48. doi:10.1073/pnas.1707322114. Artikkelin verkkoversio.
  12. Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät. RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisu. sivu 21. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161742/VNTEAS_47_Ruokavaliomuutoksen%20vaikutukset.pdf
  13. Erratum for the Research Article “Reducing food’s environmental impacts through producers and consumers” by J. Poore and T. Nemecek Science 22 Feb 2019. https://science.sciencemag.org/content/363/6429/eaaw9908
  14. Malthusian mouthfuls, The Economist online, Nov 17th 2010. Sisältää kuvaajan ruoan hinnasta 1980 - 2010.
  15. "More People, Greater Wealth, More Resources, Healthier Environment", professori Julian Simon, Economic Affairs, April, 1994. "Every resource economist knows that all natural resources have been getting more available rather than more scarce, as shown by their falling prices over the decades and centuries."
  16. Testimony before the United States Senate, Sheldon Richman, Senior Editor, July 20, 1995

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Mononen, Tuija & Silvasti, Tiina (toim.): Hyvä ja paha ruoka: Ruoan tuotannon ja kuluttamisen vaikutukset. Helsinki: Gaudeamus, 2012. ISBN 978-952-495-255-2.
  • Duke, James A.: Parantavien ruokien opas: Luonnonmukaisia hoitokeinoja yli 80 yleiseen vaivaan. (The Green Pharmacy. Guide to Healing Foods, 2009.). Suomentanut Joel Kontro & Tarja Kontro. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24810-1.
  • Teerijoki, Elina: Sata ruokaa tähteistä. Turku: Kameli, 2011. ISBN 978-952-268-016-7.
  • Colliander-Nyman, Nina: Oikeaa ruokaa. Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-952-247-111-6.
  • Fullerton-Smith, Jill: Totuus ruoasta. (The truth about food: What you eat can change your life, 2008.). Suomentanut Tuulikki Valta. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33451-5.
  • Nilsson, Mats-Eric: Petos lautasella: Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet?. (Den hemlige kocken, 2007.). Suomentanut Tuulikki Valta. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34539-9.
  • Kylliäinen, Sirkku & Lintunen, Marketta: Ravitsemus ja terveys. Porvoo Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-27432-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa