Valkoista parsaa
Avattuja herneen palkoja siemenineen

Vihanneksiksi kutsutaan kasveja, joita voidaan käyttää ihmisravintona ja jotka eivät ole hedelmiä, pähkinöitä, yrttejä, mausteita tai viljaa.

Laajemmassa mielessä vihanneksina pidetään myös juureksia. Suppeammassa mielessä sanalla tarkoitetaan pääasiassa puutarhoissa viljeltyjä kasviksia, joiden maanpäällisiä meheviä osia käytetään ravinnoksi.[1] Syötävä kasvin osa voi olla lehti (esimerkiksi lehtikaali, lehtisalaatti ja pinaatti), varsi (selleri), lehtiruoti (raparperi), muuntuneista lehdistä maan alle muodostunut sipuli tai kukintopohja (esimerkiksi kukkakaali ja parsakaali). Vihanneksiksi luetaan yleensä myös eräät yksivuotisina viljeltyjen ruohomaisten kasvien hedelmät, kuten kurkku ja tomaatti[2], sekä tuleentumattomina syötävät palkokasvien siemenet, kuten vihreät herneet ja pavut[3].

Useimmat maailmanlaajuisesti tärkeät vihanneskasvit ovat alkujaan peräisin Lähi-idästä ja Välimeren maista. Muutamat lajit, kuten kurkku, ovat kuitenkin peräisin Itä-Aasiasta, tomaatti Keski-Amerikasta.[4]

KulutusMuokkaa

Suomalaiset kuluttivat vuonna 2017 44 grammaa vihanneksia päivässä, mikä oli vain 65 prosenttia ruotsalaisten kuluttamasta määrästä[5].

TerveysvaikutuksetMuokkaa

Vuonna 2017 julkaistun laajan väestötutkimuksen mukaan sillä Euroopan ja Yhdysvaltaltojen väestökolmanneksella, joka nauttii päivittäin keskimäärin 185 grammaa (vaihteluväli 140-230 g) vihanneksia kypsennetyssä muodossa, on 24 prosenttia pienempi kuolemanriski kuin sillä kolmanneksella, joka nautti niitä vain viidesosan tuosta määrästä eli 25-50 grammaa päivässä. Raakoja vihanneksia on nautittava suurempi määrä saadakseen samat terveyshyödyt. Sillä kolmanneksella, jotka nauttii päivittäin keskimäärin 460 grammaa (vv. 370-550 g) raakoja vihanneksia, esiintyy 20 prosenttia vähemmän kuolemantapauksia kuin sillä kolmanneksella, joka nauttii niitä vain keskimäärin 103 grammaa. Peruna ei sisältynyt tutkimuksessa tarkasteltuihin vihanneksiin. Tulos saatiin sen jälkeen, kun oltiin otettu huomioon, että paljon vihanneksia syövien joukossa on tavallista vähemmän tupakoitsijoita ja enemmän naisia, hoikkia, liikuntaa harrastavia, koulutettuja ja hedelmiä sekä kaikenlaista lihaa syöviä. Alhaiseen tulotasoon ja työoloihin liittyviä haitallisia terveysvaikutuksia ei kuitenkaan huomioitu[6].

Kypsennettyjen vihannesten suurempi terveysvaikutus saattaa selittyä osaksi sillä, että esimerkiksi porkkanan sisältämä karoteeni imeytyy elimistöön ylivoimaisesti parhaiten, jos porkkana kypsennetään rasvassa[7] Lisäksi monet ravinteikkaat vihannekset, kuten kaalit, nautitaan yleensä kypsennettyinä.

Myös vuonna 2014 julkaistussa brittitutkimuksessa havaittiin, että jokainen päivittäinen vihannesannos pienensi ennenaikaisen kuoleman riskiä 16 prosentilla. Vihannekset pienensivät riskiä enemmän kuin hedelmät, sillä jokainen päivittäinen hedelmäannos pienensi riskiä vain neljä prosenttia. Tutkimuksessa todettiin myös, että tuoreet vihannekset vähensivät riskiä enemmän kuin säilykkeet ja pakasteet.[8]

Useimmat vihannekset sisältävät vain niukasti energiaa, mutta niillä on suuri merkitys vitamiinien, kivennäisaineiden ja kuidun lähteenä. Ne sisältävät paljon elimistölle välttämättömiä kivennäis- ja hivenaineita kuten kaliumia, magnesiumia ja mangaania. Niissä on myös paljon folaatteja ja antioksidantteja, kuten C-vitamiinia ja karotenoideja.[9] Beetakaroteeni on yksi yleisimmistä karotenoideista ja toimii A-vitamiinin esiasteena.[9] Vihanneksissa on paljon liukoista ja liukenematonta kuitua, joka nopeuttaa suolen toimintaa. Kuidut myös vähentävät ravinnon kolesterolin imeytymistä. Vihannekset sisältävät myös monia fytokemikaaleja.[10] Jo vähäinen lisäys tuo terveysvaikutuksia, kun lähtötaso on matala.[11][12]

Vuoden vihannesMuokkaa

Suomessa puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry ovat valinneet vuodesta 1967 alkaen Vuoden vihanneksen. Valinnan tavoitteena on monipuolistaa vihannesten käyttöä ja tuntemusta. Vuoden 2012 vihannekseksi valittiin yrtit.[13]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Rousi, Arne: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.

ViitteetMuokkaa

  1. Grönros, Eija-Riitta ym.: Kielitoimiston sanakirja, 3. osa (S-Ö), s. 566-567, hakusana vihannes. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-23-9.
  2. Rousi 1997, s. 236
  3. Rousi 1997, s. 128–129, 201
  4. Rousi 1997, s. 201–202
  5. Health at a Glance 2019 - OECD INDICATORS. Sivu 95. https://www.oecd-ilibrary.org/docserver/4dd50c09-en.pdf?expires=1573345963&id=id&accname=guest&checksum=9EF66F8C1505E08851B28886014A91A1
  6. Fruit, vegetable, and legume intake, and cardiovascular disease and deaths in 18 countries (PURE): a prospective cohort study. Supplementary appendix. Sivut 3, 44-45. https://www.thelancet.com/cms/10.1016/S0140-6736(17)32253-5/attachment/b828d970-0527-4a7e-9f05-7c1674c07f9e/mmc1.pdf
  7. "Estimation of carotenoid accessibility from carrots determined by an in vitro digestion method" (2002). European Journal of Clinical Nutrition 56 (5): 425–430. doi:10.1038/sj.ejcn.1601329. PMID 12001013. 
  8. Vihanneksista voi saada enemmän lisävuosia kuin hedelmistä Parempaa elämää. Viitattu 1.12.2019.
  9. a b Rousi 1997, s. 201
  10. Vartti päivässä pitää lääkärin loitolla, Oy Valitut Palat Ab, Madrid 2004, 360 sivua
  11. "Underlag till handlingsplan för goda matvanor och ökad fysisk aktivitet" Livsmedelsverket, Stockholm 2004
  12. Käännös englanniksi: The Action Plan for Healthy Dietary Habits and Physical Activity Food Administration, Stockholm 2004
  13. Yrtit on valittu Vuoden Vihannekseksi 2012 2012. Kotimaiset Kasvikset ry. Viitattu 19.5.2012.

Aiheesta muuallaMuokkaa