Ravinto

eliöiden energian ja rakennusaineiden lähde

Ravinto on ainetta, jota eliöt käyttävät energianlähteenä ja rakennusmateriaalinaan. Yleensä ravinto on peräisin toisista eliöistä, kuten eläimistä, sienistä tai kasveista.

Vihanneksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, papuja ja viljaa

Ravitsemus tarkoittaa ravinnon sisältämien ravintoaineiden[1] saantia ja hyväksikäyttöä.

IhminenMuokkaa

RavintoaineetMuokkaa

Ravinto koostuu pääasiassa tärkeimmistä energiaravintoaineista: hiilihydraatista, proteiinista ja rasvasta. Ravinnossa tulee olla myös elämälle välttämättömiä kivennäisaineita ja vitamiineja. Ruoka sisältää yleensä myös kuituja, joista osa toimii paksusuolen bakteerien ravintona.

Ravinto voi sisältää myös alkoholia, joka sisältää energiaa. Usein alkoholijuomat sisältävät myös paljon sokeria.

EnergiaravintoaineetMuokkaa

HiilihydraattiMuokkaa

Vuoden 2014 suomalaisen ravitsemussuosituksen mukaan hiilihydraateista tulisi saada 45–60 prosenttia päivittäisestä energiasta. Lisättyjen sokerien määrä tulisi olla alle kymmenen prosenttia. Ravintokuitua aikuisen tulisi saada vähintään 25–35 g päivässä.[2]

ProteiiniMuokkaa
 
Liha on yleinen proteiininlähde monilla eläimillä.

Proteiineja saa esimerkiksi lihasta, kalasta,kananmunasta ja maitotuotteista sekä monista palkokasveista tai niistä valmistetuista teollisista kasviproteiinivalmisteista. Elimistö käyttää proteiineja lihasten rakennusaineena sekä monessa muussa tehtävässä.

Suomalaisen suosituksen mukaisessa terveellisessä ravitsemuksessa proteiineista saadaan 10–20 % energiasta.[2]

RasvaMuokkaa

Rasvaa on tyydyttynyttä ja tyydyttymätöntä. Tyydyttyneitä rasvahappoja on esimerkiksi punaisessa lihassa, voissa ja kookosöljyssä. Tyydyttymättömiä rasvoja puolestaan sisältävät useimmat kasviöljyt, kuten oliivi- ja rypsiöljy sekä pähkinät ja siemenet.

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan päivittäisestä energiasta noin 25–40 % tulisi saada rasvasta, jotta välttämättömien rasvahappojen saanti tulisi taattua. Tyydyttyneitä rasvahappoja eli niin sanottua kovaa rasvaa tulisi olla alle 10 % rasvasta. 10–20 % rasvoista tulisi olla kertatyydyttymättömiä ja 5–10 % monityydyttymättömiä rasvahappoja eli pehmeää rasvaa. Transrasvaa tulisi välttää.[2]

MineraalitMuokkaa

RautaMuokkaa

Raudan puute on maailman suurin ravitsemukseen liittyvä ongelma, josta kärsii arviolta 20-50 prosenttia maailman ihmisistä[3]. Rautaa saadaan ravinnosta liian niukasti myös Suomessa, jossa puolella naisista saanti on tarvetta pienempää[4].

RavitsemussuosituksetMuokkaa

Pääartikkeli: Ravitsemussuositukset

Ravitsemussuositukset kuvaavat väestöjen ja ihmisryhmien energian ja ravintoaineiden tarvetta tai suositeltavaa saantia.[5] Ravitsemussuositusten kirjo on laaja, ja niitä on tarjolla erilaisille kohderyhmille. Ravitsemussuosituksiin voi sisältyä niin ravintoaineiden tarkkoja määrällisiä suosituksia kuin käytännön ruokavalio-ohjeitakin.[5] Suomessa viralliset ravitsemussuositukset antaa valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN), joka on maa- ja metsätalousministeriön alainen asiantuntijaelin.[6] Ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia käytetään muun muassa kouluruokailussa ja sairaaloissa.[7]

RuokavalioMuokkaa

Ruokavalio on kaikki se, mitä yksittäinen eliö tai eliöryhmä käyttää ravinnokseen. Erityisruokavaliossa rajoitetaan yhden tai useamman ruoka-aineen käyttö terveydellisistä, eettisistä tai elämänkatsomuksellisista syistä.

VirheravitsemusMuokkaa

Virheravitsemus on yhden tai useamman ruoka-aineen puutetta tai ylimäärää ravinnossa.[8] Se kattaa etenkin ravintoaineiden liian vähäisestä saannista johtuvan aliravitsemuksen ja liiallisesta saannista johtuvan ylipainon mutta myös ravintoaineiden epätasapainoisen saannin tai tiettyjen ravintoaineiden puutostilat.[9][10]

Puolet Suomen maaseutuväestöstä kärsi aliravitsemuksesta vielä 1940-luvulla. Ravinto oli myös liian yksipuolista, koska sisälsi pääasiassa viljatuotteita. Köyhissä perheissä kärsittiin ravinnon niukkuudesta ja aliravitsemuksesta vielä 1960-luvun alussa.[11]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Ravitseminen ja ravitsemus - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 8.10.2021.
  2. a b c Terveyttä ruoasta - Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014, s. 47. 4. korjattu painos. Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2014. ISBN 978-952-453-801-5. Teoksen verkkoversio.
  3. Does Dietary Fiber Affect the Levels of Nutritional Components after Feed Formulation? Sivu 2. https://tinyurl.com/r9mobwy
  4. Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Viitattu 10.10.2008.
  5. a b Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Ravitsemussuositukset ravitsemusneuvottelukunta.fi. Viitattu 5.5.2012.
  6. Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Valtion ravitsemusneuvottelukunta ravitsemusneuvottelukunta.fi. Viitattu 5.5.2012.
  7. Sosiaali- ja terveysministeriö: Ravitsemussuositukset stm.fi. Viitattu 5.5.2012.
  8. malnutritio Kustannus Oy Duodecim: Terveyskirjasto. Viitattu 9.11.2013.
  9. Muurinen et al.: Vanhainkotien asukkaiden ravitsemustila 2003 Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Tutkimuksia 2003:6. Viitattu 9.11.2013.
  10. Malnutrition NHS Choices. Viitattu 9.11.2013.
  11. Suomalaisen nälän historia: Pettuleipää, lapamatoja ja häpeää www.apu.fi. 5.2.2018. Viitattu 8.10.2021.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Duke, James A.: Parantavien ruokien opas: Luonnonmukaisia hoitokeinoja yli 80 yleiseen vaivaan. (The Green Pharmacy. Guide to Healing Foods, 2009.). Suomentanut Joel Kontro & Tarja Kontro. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24810-1.
  • Aro, Antti & Mutanen, Marja & Uusitupa, Matti (toim.): Ravitsemustiede. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 2011. ISBN 978-951-656-376-6.
  • Kylliäinen, Sirkku & Lintunen, Marketta: Ravitsemus ja terveys. Porvoo Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-27432-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ravinto.