Piikkikruunu on koralliriutoilla elävä meritähti.

Meribiologia on biologian osa-alue, joka tutkii valtamerten ja muiden merialueiden elämää, ekosysteemejä ja eliöstöä.

Meribiologian osa-alueiksi voidaan lukea muun muassa merien eri eläin- ja kasviryhmiä tutkivat erikoisalat, kuten iktyologia eli kalatiede ja fykologia eli levätiede. Myös meriekologia on tärkeä erikoisala, joka tutkii muun muassa ilmastonmuutoksen ja hiilikierron vaikutuksia merten ekosysteemeihin.

Merten eliöstön luokitteluaMuokkaa

Tavallisen systemaattisen luokituksen mukaan merten eliöstö voidaan jakaa muun muassa bakteereihin, kasveihin ja leviin, sieniin ja eläimiin, sekä edelleen näiden alaryhmiin. Meribiologiassa käytetään systemaattisen luokittelun lisäksi runsaasti eliöiden elintavan mukaista jaottelua:[1]

  • plankton – keijusto
  • benthosmerenpohjan sedimentissä tai sen tuntumassa elävät eliöt;
  • neuston – veden pintakalvon eliöstö;
  • pleuston – irrallaan veden pinnan alla ajelehtivat eliöt;
  • nekton – aktiivisesti uivat eliöt (muun muassa kalat ja valaat);
  • perifyton – alustaan kiinnittyvät eliöt;
  • tripton – kuollut aines, johon kuuluu muun muassa saviaines ja eläinten hajotessa syntyvä orgaaninen detritus; detritus muodostuu edelleen alloktonista tai autoktonista.

Meren eliöyhteisö eli biokenoosi voidaan lisäksi ryhmitellä kolmeen ekologiseen tasoon:[1]

  1. tuottajat eli autotrofit, jotka pystyvät hyödyntämään ulkopuolista energialähdettä (yleensä auringon säteilyä) ja sitovat epäorgaanista hiiltä orgaaniseksi aineeksi; näitä ovet muun muassa kasviplankton, päällyslevät ja suurvesikasvit eli vesimakrofyytit;
  2. kuluttajat, jotka kuluttavat sitä kemiallista energiaa, jonka ekosysteemin tuottajat ovat sitoneet solumassaansa; näitä ovat eläinplankton, kalat, merinisäkkäät ja -linnut;
  3. hajottajat, jotka pilkkovat meriekosysteemin orgaanista ainesta (bakteerit, homeet ja sienet).

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa