Biomi

laaja alue, jolla on jokseenkin yhtenevä ekosysteemi

Biomi eli eloyhteisö on ekologinen termi, jolla tarkoitetaan laaja-alaisia ekosysteemeistä ja suuremmista paikallisista alueista muodostuvia kokonaisuuksia, jotka ovat muodostuneet eliöiden ja niiden fysikaalisen ympäristön, (maaperän ja ilmaston) yhteisvaikutuksesta. Biomien rajaaminen perustuu siihen, että eliöstö ja ympäristötekijät ovat samankaltaisia koko biomin alueella. Erityisesti kasvillisuudella on rajaamisessa tavallisesti suuri merkitys. Joissain biomin määritelmissä muuta eliöstöä ei oteta lainkaan huomioon, jolloin biomi merkitsee melkein samaa kuin kasvillisuusvyöhyke. Kaikki maapallon biomit muodostavat yhdessä biosfäärin.

Pohjoinen havumetsävyöhyke on Suomen ja Ruotsin valtabiomi. Kuusimetsää Ruotsissa.

Vaikka eliöstö on koko biomin alueella samankaltaista, lajikoostumus (ks. laji) voi eri osissa erota huomattavasti toisistaan. Kaikkia lajeja kuitenkin yhdistää sopeutuminen (evoluutio) samantyyppisiin ympäristöolosuhteisiin. Esimerkiksi pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Pohjois-Amerikassa kasvaa eri havupuulajeja kuin Euraasian havumetsissä. Molemmilla paikoilla lajisto on kuitenkin samantyyppistä ja sopeutunut samanlaisiin olosuhteisiin, muun muassa ankaraan talveen.

Biomien jaottelu

muokkaa

Luonnossa biomien välille ei useimmiten voi vetää tarkkoja rajoja, vaan ne muuttuvat vaiheittaisesti toisikseen. On myös makukysymys, kuinka moneen biomiin maapallon eliöstö luokitellaan. Erilaisissa luokitteluissa biomien määrä vaihtelee viidestä useisiin kymmeniin.

Koska kasvillisuudella on rajaamisessa suuri merkitys, biomien rajaus sopii usein melko hyvin yhteen kasvillisuusvyöhykkeiden kanssa. Kuivan maan (terrestiset) biomit voidaan luokitella esimerkiksi seuraavasti:

Biomit voidaan jaotella myös pienemmiksi yksiköiksi. Esimerkiksi pohjoinen havumetsävyöhyke voidaan jaotella pienempiin alueisiin, jotka ovat Norjan rannikon sateiset havumetsät, Skandinavian ja Länsi-Venäjän taiga, Länsi-Siperian taiga, Itä-Siperian taiga, Baikaljärven taiga, Ohtoskin ja Mantšurian taiga, Sahalinin saaren havumetsät, Beringin niemimaan taiga, Alaskan taiga, Länsi-Kanadan taiga, Itä-Kanadan taiga sekä New Yorkin osavaltion pohjoisosan boreaalinen ylänkö.[1] Lisäksi biomien osa-alueet voidaan jakaa tarvittaessa vielä pienempiin paikallisiin osiin, ja ne voivat koostua useista pienimmistä ekosysteemeista. Esimerkiksi havumetsäbiomin Skandinavian alueen ekosysteemejä ovat muun muassa tuorekangas, lehto, kuivakangas ja erityyppiset suoekosysysteemit.

Vesialueet voidaan laskea omaksi biomikseen tai erotella makean ja suolaisen veden biomeiksi. Tarkimmillaan vesialueiden (akvaattisia) biomit voidaan jakaa runsaaseen kymmeneen luokkaan.

Kartta maalla olevista biomeista

muokkaa

Maalla olevat biomit ovat käytännössä sama kuin suuret kasvillisuusvyöhykkeet.

 
Maabiomien kartta kasvillisuuksien mukaan
  Tundra
  Taiga
  Lauhkea aro
  Subtrooppinen ainavihanta sademetsä
  Kuiva aro
  Subtrooppinen kuivametsä
  Trooppinen kuivametsä

Lähteet

muokkaa
  • Begon, M.; Harper, J. L. & Townsend, C. R (1996): Ecology – individuals, populations and communities. 3. painos. Blackwell Science.
  • Hanski, I.; Lindström, J.; Niemelä, J.; Pietiäinen, H. & Ranta, E. (1998): Ekologia. WSOY.
  • Tirri, R.; Lehtonen, J; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P. (2001): Biologian sanakirja. 1. uudistettu laitos. Otava.

Viitteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

World Wildlife Fund (Content Partner); Cutler J. Cleveland (Topic Editor). 2008. "Ecoregion." In: Encyclopedia of Earth. Eds. Cutler J. Cleveland (Washington, D.C.: Environmental Information Coalition, National Council for Science and the Environment).