Pampa

aroalue Etelä-Amerikassa

Pampa on aroalue Argentiinan itäosissa, Uruguayssa ja Brasilian eteläkärjessä. Pampan tyypillisimmät kasvit ovat pensaat ja ruohot. Usein toistuvat ruohikkopalot estävät korkeamman metsän kasvun.[1]

Pampa levittäytyy Argentiinan, Uruguayn ja Brasilian alueelle Etelä-Amerikassa.
Pampaa Argentiinassa.
Pampaa Brasiliassa.
Phytolacca dioica on pampan kotoperäinen puulaji.

EtymologiaMuokkaa

Nimi pampa juontuu ketšuan kielen pengertä tai avaraa tilaa tarkoittavasta sanasta bamba.[2]

MaantiedeMuokkaa

Pampan pinta-ala on noin 750 000 neliökilometriä. Suurin osa pampasta on Argentiinassa.[2]

Pampa sijaitsee 27. ja 38. eteläisen leveysasteen välillä. Se rajoittuu etelässä Coloradojokeen ja pohjoisessa Gran Chachon metsiin. Idässä pampan rajana on Atlantin valtameri ja lännessä Andien aluskukkulat. Pampa on enimmäkseen tasankoa, joka nousee loivasti kohti länttä aina 708 metrin korkeuteen merenpinnasta. Pampan koillisosissa on ylänköä ja eteläosissa kukkuloita.[2]

Ilmasto ja kasvillisuusMuokkaa

Pampan ilmasto on lämmin. Kesällä on usein 29–32 astetta ja talvella 14–15 astetta. Talviöisin on usein pakkasta.[2]

Pampan länsiosat ovat kuivaa tasankoa ja hiekka-aavikkoa. Kasvillisuus on vähäistä pensaikkoa ja pieniä puita. Sadanta on vähäistä, noin 550 millimetriä vuodessa, ja sateet tulevat etupäässä kesäisin. Jokien vesi on liian suolaista juotavaksi.[2] Itäisellä pampalla sataa keskimäärin 1000 millimetriä vuodessa, ja maaperä on hedelmällistä.[2]

Luonnontilaista pampaa on jäljellä enää vain vähän, sillä suurin osa alueesta on otettu karjankasvatukseen.[2]

Pampalla kasvava ruoho Cortaderia selloana on suosittu koristekasvi muualla maailmassa, mutta myös myös haitallinen vieraslaji. Itäisellä pampalla kasvaa vain vähän puita, koska voimakkaiden tuulien levittämät ruohikkopalot estävät puiden kasvun. Ainoa tulenkestävä puulaji on Phytolacca dioica, joka kasvaa noin 15 metrin korkeuteen. Ruohot sen sijaan hyötyvät ruohikkopaloista.[2]

HistoriaMuokkaa

Myöhäiseltä siirtomaa-ajalta 1800-luvulle saakka pampoja asuttivat karjaa paimentaneet gauchot, joiden elämäntapaa romantisoitiin sittemmin huolettomana ja yksinkertaisena. Pampojen arot mahdollistivat suuret nautakarja- ja lammastilat. Argentiinan itsenäistyessä pampan maatalouden kehitystä tuki etenkin Buenos Airesin kuverööri Juan Manuel de Rosas. Maatilojen ja saladeros-nimellä tunnetuista lihanjalostajista tuli vastaitsenäistyneen maan talouden tukipilareja. Pampa Buenos Airesin ja Santa Fen osavaltioiden ulkopuolella säilyi kuitenkin pitkään heidän asutuksensa ulkopuolella ja sen pääasiallisia asukkaita olivat intiaanit. Argentiina kävi sittemmin useita sotia intiaaniheimojen kukistamiseksi alueella.[3]

1800-luvun loppupuolella pampat liitettiin entistä kiinteämmin kansallistalouteen. Argentiina houkutteli paikalle myös siirtolaisia Espanjasta ja Irlannista. Monet uusista siirtolaisista päätyivät harjoittamaan lampaiden kasvatusta ja villasta tuli merkittävä vientituote. 1870-luvulle mennessä lampaita oli jo enemmän kuin nautakarjaa. Pampa houkutteli nyt myös enemmän kokonaisia perheitä muuttamaan alueelle ja pampan väestömäärä nousi nopeaan tahtiin. Sittemmin myös vehnän viljelystä on tullut tärkeä maatalouden ala pampalla.[3]

KäyttöMuokkaa

Pampan maaperä on viljavaa, ja sateet jakaantuvat melko tasaisesti ympäri vuoden. Ilmasto on lauhkea, joten alue sopii hyvin maanviljelylle. Keski-Argentiinan pampalla kasvatetaan soijaa. Sellaisia osia pampasta, jotka jäävät säännöllisesti tulvavesien alle, käytetään laidunmaana.

LähteetMuokkaa

  1. Pampas Blue Planet Biomes. Viitattu 8.8.2016.
  2. a b c d e f g h Allaby, Michael: Grasslands, s. 10–12. Chelsea House, 2006. ISBN 978-0-8160-5323-0.
  3. a b Monica A. Rankin: Encyclopedia of Latin America Volume III, s. 227-228. Facts on File, 2010. ISBN 978-0-8160-7359-7. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa