Kasvikset

ravitsemus
Hakusana ”Kasvis” ohjaa tänne. Kasvis on myös ravintola.

Kasviksilla tarkoitetaan ravitsemustieteessä yleensä meheviä kasvinosia, kuten vihanneksia, marjoja, hedelmiä sekä vihanneshedelmiä.[1] Kasvikset voidaan jakaa lehtivihanneksiin, varsikasveihin, kasvishedelmiin, palkokasveihin, sipulikasveihin, kaaleihin, mukulakasveihin, maustevihanneksiin, hedelmiin, marjoihin ja sieniin.[2]

Kasviksia on käytetty myös taiteessa. Giuseppe Arcimboldon kasvismuotokuva The Greengrocer.

Kasvien ei-meheviä siemeniä, kuten viljaa, kuivaherneitä, kuivapapuja ja pähkinöitä ei lasketa ravitsemustieteessä kasviksiksi, vaikka ne kuuluvatkin kasvikunnan tuotteisiin (engl. plant based). Sen sijaan leikkopavut eli papukasvin mehevinä poimitut palot luetaan kasviksiin.

Kasvikunnan tuotteiden biologinen jaottelu poikkeaa edellä mainitusta, sillä esimerkiksi tomaatti ja herneet ovat biologisessa mielessä hedelmiä[3].

Perunan osuus on noin 30 prosenttia yhdysvaltalaisten kasvisten kulutuksesta[4]. Lähes puolet maailmassa tuotetuista kasviksista päätyy jätteeksi[5].

Ravintosisältö muokkaa

Monissa kasviksissa on paljon kaliumia, foolihappoja, antioksidantteja ja ravintokuituja, C-vitamiinia, beta-karoteenia ja kivennäisaineita. Kasvikset ovat vähäsuolaisia.[6]

Kasvisten sisältämät fytokemikaalit saattavat toisaalta heikentää ruoan sisältämien ravintoaineiden imeytymistä. Esimerkiksi viljatuotteissa ja palkokasveissa esiintyvät fytaatit häiritsevät sinkin ja raudan imeytymistä. Kahvin, teen, kaakaon, pinaatin ja nokkosen sisältämät polyfenolit häiritsevät raudan imeytymistä ja esimerkiksi palkokasveissa esiintyvät lektiinit häiritsevät proteiinien sulamista.[7]

Kulutus muokkaa

Muilla kasviksilla kuin nauriilla, lantulla ja perunalla ei ole ollut kovin suurta roolia perinteisessä suomalaisessa ruokavaliossa[8], joka perustui ensimmäiset kuusituhatta vuotta lähes yksinomaan eläinkunnan tuotteisiin[9].

Suomessa kului vuonna 2017 keskimäärin 44 grammaa vihanneksia päivässä[10] ja 160 grammaa tuoreita hedelmiä[11]. Vihanneksia syötiin kuitenkin todellisuudessa tätä vähemmän, koska tilastot sisältävät myös hävikin ja kauppojen varastotappiot[12].

Merkittävä osa Suomessa kulutetuista kasviksista nautitaan ravintoloissa, ja ravintoloissa lounastavat syövät muita enemmän kasviksia. Tämä johtuu pitkälti siitä, että suomalaiseen ravintolalounaaseen kuuluu yleensä salaattipöytä, josta ei veloiteta eri maksua.[13]

Suositukset muokkaa

World Cancer Research Fund ja American Institute for Cancer Research suosittelivat vuonna 1997, että vihannesten, marjojen, hedelmien ja palkokasvien yhteismäärä olisi 400–800 g päivässä. Suositukseen sisältyivät kaikki muut kasvikset paitsi peruna. Suomalaiset ravintosuositukset suosittelivat syömään lisäksi päivittäin 2–5 perunaa.[14]

Terveysvaikutukset muokkaa

 
Kasviksia torikaupassa

WHO arvioi vuonna 2003, että liian vähäinen hedelmien ja vihannesten saanti sisältyy maailman 10 vaarallisimman kuolinsyyn listalle, ja että riittävällä hedelmien ja vihannesten nauttimisella estettäisiin vuosittain 2,7 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa. Alhaisen hedelmien ja vihannesten saannin arvioitiin aiheuttavan maailmanlaajuisesti noin 19 % maha- ja suolistosyövistä, 31 % iskeemisista sydänsairauksista sekä 11 % sydänkohtauksista.[15]

Vuonna 2021 julkaistun suuren tutkimuskatsauksen mukaan kasvisten ja hedelmien syömisellä on terveyttä edistäviä vaikutuksia. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin hedelmämehut sekä runsaasti tärkkelystä sisältävät vihannekset kuten herneet, maissi ja peruna.[16]

Vuonna 2014 julkaistussa brittitutkimuksessa havaittiin, että jokainen päivittäinen vihannesannos korreloi väestötasolla 16 prosenttia pienemmän kuolleisuuden kanssa. Hedelmillä vastaava korrelaatio oli vain neljä prosenttia. Tutkijat päätyivät suosittamaan mahdollisimman runsasta vihannesten käyttöä.[17] Samana vuonna British Medical Journalissa julkaistun 16 tutkimuksen ja 830 000 potilaan koostetutkimuksen mukaan kasvisten suotuisat vaikutukset kasaantuvat päivittäisen saannin kasvaessa aina 400 grammaan asti. Yli 400 gramman suuruinen kasvisten kulutus ei tuonut kuitenkaan lisähyötyjä.[18]

Norjassa vuonna 2022 julkaistussa väestöseurantatutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että päivittäin yhteensä 550 grammaa omenoita, kerä-, parsa- ja kukkakaalia sekä porkkanoita ja lanttua nauttivilla naisilla oli lähes 30 prosenttia suurempi kuolleisuus kuin vain 200 grammaa nauttivilla ja yli 10 prosenttia suurempi kuolleisuus kuin niillä, jotka eivät nauttineet lainkaan kyseisiä kasviksia. Kyseiset kasvikset valittiin tutkimukseen sen perusteella, että niitä kyetään viljelemään Norjassa. Tutkimukseen osallistui lähes 84 000 norjalaisnaista, joita seurattiin keskimäärin 18 vuotta. Tuloksissa huomioitiin muun muassa fyysisen aktiivisuuden, ylipainon, tupakoinnin, koulutuksen ja alkoholinkäytön kuolleisuuteen liittyvä vaikutus.[19]

Pinaatin, raparperin, punajuuren, pähkinöiden, kaakaon, teen, kokojyvävehnän ja mansikoiden on havaittu lisäävän virtsan oksaalihappopitoisuutta, mikä lisää virtsatietaudin eli munuaiskivien muodostumisen riskiä[20]. Tämä johtuu niiden suuresta oksalaattipitoisuudesta. Hedelmien ja muiden kuin edellä lueteltujen vihannesten on havaittu kuitenkin vähentävän munuaiskivien riskiä, koska ne lisäävät sitraatin erittymistä virtsaan. Hedelmät myös sisältävät sitraattia.[21] Omena- ja greippimehujen runsaan käytön on toisaalta havaittu suurentavan virtsatietaudin riskiä[22].

Kansainvälisissä tutkimuksissa on ilmennyt, että eniten kasviksia syövä väestönosa sairastuu sydän- ja verisuonitauteihin 15–40 % vähemmän kuin niitä vähiten syövät[23]. Kansainvälisen tutkijaryhmän vuonna 2022 julkaiseman tutkimuksen tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että vihannesten syömiseen tilastollisesti liittyvät erot väestön kuolleisuudessa selittyisivät suurimmaksi osaksi niillä sosioekonomisilla, elintapa- ja ympäristöeroilla, joita ei ole huomioitu riittävästi tutkimuksissa huomioon. Vihannesten nauttimisella näytti aluksi olevan suuri vaikutus sydänkuolemien ehkäisijänä, mutta se katosi lähes kokonaan, kun sekoittavien muuttujien vaikutuksia suljettiin pois. Tutkimukseen osallistui lähes 400 000 brittiä, joita seurattiin 12 vuoden ajan.[24]

Runsas kasvisten syönti lisää hammaseroosion riskiä eli ilman bakteerien myötävaikutusta tapahtuvia hammaskudoksen vaurioita[25].

Valituissa paloissa vuonna 2004 julkaistun artikkelin mukaan kasvisten fytokemikaalit suojaisivat sairauksilta[6].

Lähteet muokkaa

  1. Kasvisten määrittely Kotimaiset kasvikset
  2. Gummeruksen uusi keittokirja (Alkuteos: Bonniers Nya Kokbok). Britt Sandquist-Bolin. Gummerus 1988.
  3. Hedelmät ja vihannekset menevät arjessa sekaisin. https://yle.fi/uutiset/3-6237951
  4. Rachel Reiff Ellis: Carbs in Potatoes and How They Affect Blood Sugar WebMD. Viitattu 15.7.2022. (englanniksi)
  5. Worldwide food waste. https://www.unep.org/thinkeatsave/get-informed/worldwide-food-waste
  6. a b Vartti päivässä pitää lääkärin loitolla, Oy Valitut Palat Ab, Madrid 2004, 360 sivua
  7. Fytokemikaalit (mm. karotenoidit, flavonoidit, kasvisterolit ja -stanolit) Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 12.3.2022.
  8. Suomalaisen työikäisen ravitsemusneuvonnan ja ravitsemuksen satavuotistaival. Opinnäytetyö 2018 Hanna Björn, Johanna Hietanen. PDF. Sivut 6–7.
  9. Etälukio – historia – Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan www02.oph.fi. Arkistoitu 10.4.2016. Viitattu 6.4.2020.
  10. Mitä Suomessa syötiin vuonna 2017 Luonnonvarakeskus. 29.6.2018. Arkistoitu 18.10.2019. Viitattu 10.11.2019.
  11. Health at a Glance 2019 – OECD Indicators, s. 95. Organisation for Economic Co-operation and Development OECD, 2019. ISBN 978-92-64-38208-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.5.2020). doi:10.1787/19991312 (englanniksi)
  12. Kevyttä, rasvatonta vai täysmaitoa? Tätä suomalaiset juovat eniten mtvuutiset.fi. 1.7.2015. Viitattu 31.12.2023.
  13. Ruoka | Etätyö vei ihmiset pois henkilöstöravintoloiden salaattipöytien äärestä – asiantuntijat huolissaan kasvisten syönnin vähenemisestä kotona Helsingin Sanomat. 22.4.2021. Viitattu 30.4.2021.
  14. Lisää kasviksia ruokavalioon (Arkistoitu – Internet Archive) Kotimaiset kasvikset
  15. Fruit, vegetable and NCD disease prevention WHO
  16. Dong D. Wang, Yanping Li, Shilpa N. Bhupathiraju, Bernard A. Rosner, Qi Sun, Edward L. Giovannucci: Fruit and Vegetable Intake and Mortality: Results From 2 Prospective Cohort Studies of US Men and Women and a Meta-Analysis of 26 Cohort Studies. Circulation, 2021-03, s. CIRCULATIONAHA.120.048996. doi:10.1161/CIRCULATIONAHA.120.048996. ISSN 0009-7322. Artikkelin verkkoversio. en
  17. Vihanneksista voi saada enemmän lisävuosia kuin hedelmistä (Arkistoitu – Internet Archive). Parempaa elämää.
  18. Pari omenaa päivässä riittää 06.08.2014. Duodecim. Viitattu 6.8.2014.
  19. Torill M. Enget Jensen, Tonje Braaten, Bjarne K. Jacobsen, Guri Skeie: Non-linear associations between healthy Nordic foods and all-cause mortality in the NOWAC study: a prospective study. BMC Public Health, 25.1.2022, 22. vsk, nro 1, s. 169. PubMed:35078429. doi:10.1186/s12889-022-12572-8. ISSN 1471-2458. Artikkelin verkkoversio.
  20. L. K. Massey, H. Roman-Smith, R. A. Sutton: Effect of dietary oxalate and calcium on urinary oxalate and risk of formation of calcium oxalate kidney stones. Journal of the American Dietetic Association, 1993-08, 93. vsk, nro 8, s. 901–906. PubMed:8335871. doi:10.1016/0002-8223(93)91530-4. ISSN 0002-8223. Artikkelin verkkoversio.
  21. Domenico Prezioso, Pasquale Strazzullo, Tullio Lotti, Giampaolo Bianchi, Loris Borghi, Paolo Caione, Marco Carini, Renata Caudarella, Manuel Ferraro, Giovanni Gambaro, Marco Gelosa, Andrea Guttilla, Ester Illiano, Marangella Martino, Tiziana Meschi, Piergiorgio Messa, Roberto Miano, Giorgio Napodano, Antonio Nouvenne, Domenico Rendina, Francesco Rocco, Marco Rosa, Roberto Sanseverino, Annamaria Salerno, Sebastiano Spatafora, Andrea Tasca, Andrea Ticinesi, Fabrizio Travaglini, Alberto Trinchieri, Giuseppe Vespasiani, Filiberto Zattoni, CLU Working Group: Dietary treatment of urinary risk factors for renal stone formation. A review of CLU Working Group. Archivio Italiano Di Urologia, Andrologia: Organo Ufficiale [di] Societa Italiana Di Ecografia Urologica E Nefrologica, 7.7.2015, 87. vsk, nro 2, s. 105–120. PubMed:26150027. doi:10.4081/aiua.2015.2.105. ISSN 1124-3562. Artikkelin verkkoversio.
  22. Ravintotekijöiden yhteys virtsakivitaudin ilmaantuvuuteen tupakoivilla miehillä Lääkärilehti.fi. Viitattu 3.5.2023.
  23. Vartti päivässä pitää lääkärin loitolla, Oy Valitut Palat Ab, Madrid 2004, 360 sivua
  24. Qi Feng, Jean H. Kim, Wemimo Omiyale, Jelena Bešević, Megan Conroy, Margaret May: Raw and Cooked Vegetable Consumption and Risk of Cardiovascular Disease: A Study of 400,000 Adults in UK Biobank. Frontiers in Nutrition, 2022, 9. vsk. doi:10.3389/fnut.2022.831470/full. ISSN 2296-861X. Artikkelin verkkoversio.
  25. Saatat kärsiä tietämättäsi puistattavan näköisestä hammasvaivasta – Nämä eivät ole reikiä www.iltalehti.fi. Viitattu 8.8.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kasvis.
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kasvikset.