Fytokemikaali
Fytokemikaalit ovat kasvikunnan tuottamia bioaktiivisia yhdisteitä, jotka eivät ole ravintoaineita mutta jotka elimistöön päätyessään voivat aiheuttaa terveysvaikutuksia eläimissä.[1][2] Monet fytokemikaalit ovat antioksidantteja, mutta ne voivat myös säädellä fysiologisia prosesseja, kuten solujen erilaistumista, geenien ekspressiota, entsyymien toimintaa ja hormoniaineenvaihduntaa.[1] Runsaasti fytokemikaaleja sisältävien ruokien saannin on osoitettu olevan yhteydessä useiden sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen ja syövän pienentyneeseen riskiin. Suojaavan vaikutuksen tarkkoja mekanismeja yksittäisten fytokemikaalien osalta ei tunneta, mutta niiden arvellaan olevan seurausta fytokemikaalien synergistisistä ja additiivisista vaikutuksista.[3] Tämä on päätelty muun muassa siitä, että puhdistettuina yhdisteinä yksitellen annettujen fytokemikaalien vaikutus on jäänyt vähäiseksi.
Useimmat prosessoimattomat kasviperäiset ruoka-aineet sisältävät runsaasti fytokemikaaleja. Marjoissa on etenkin flavonoideja ja fenolihappoja, kuten antosyaaneja, kversetiiniä sekä ellagiinihappoa ja sen johdannaisia ellagitanniineja.[4][5]
LuokitteluMuokkaa
Fytokemikaalit voidaan kemiallisen rakenteensa perusteella jaotella kolmeen pääryhmään, jotka sisältävät useita tärkeitä fytokemikaaliryhmiä: [2][6]
- terpenoidit
- fenoliset yhdisteet
- fenolihapot
- flavonoidit (mukaan lukien antosyaanit ja isoflavonoidit)
- kumariinit
- lignaanit
- tanniinit
- alkaloidit ja muut typpeä sisältävät yhdisteet
ViitteetMuokkaa
- ↑ a b Liu, Rui Hai: Potential synergy of phytochemicals in cancer prevention: mechanism of action. The Journal of nutrition, 2004, 134. vsk, nro 12, s. 3479S–3485S. doi:10.1093/jn/134.12.3479S.
- ↑ a b Dillard, Cora J., ja J. Bruce German: Phytochemicals: nutraceuticals and human health. Journal of the Science of Food and Agriculture, 2000, 80. vsk, nro 12, s. 1744–1756. doi:10.1002/1097-0010(20000915)80:12<1744::AID-JSFA725>3.0.CO;2-W.
- ↑ Liu, Rui Hai: Health benefits of fruit and vegetables are from additive and synergistic combinations of phytochemicals. The American Journal of Clinical Nutrition, 2003, 78. vsk, nro 3, s. 517S–520S. doi:10.1093/ajcn/78.3.517S.
- ↑ Häkkinen, S., Heinonen, M., Kärenlampi, S., Mykkänen, H., Ruuskanen, J., & Törrönen, R.: Screening of selected flavonoids and phenolic acids in 19 berries. Food Research International, 1999, 32. vsk, nro 5, s. 345–353. doi:10.1016/S0963-9969(99)00095-2.
- ↑ Kähkönen, M. P., Hopia, A. I., & Heinonen, M.: Berry phenolics and their antioxidant activity. Journal of Agricultural and Food Chemistry, 2001, 49. vsk, nro 8, s. 4076–4082. doi:10.1021/jf010152t.
- ↑ Harborne, Jeffrey: Classes and Functions of Secondary Products from Plants. Kirjassa: Chemicals from Plants, s. 1–25. Imperial College Press, 1999.