Nitraatti

kemiallinen yhdiste

Nitraatti (NO3- eli nitraatti-ioni), kuten myös nitriitti (NO2), ovat typen ja hapen muodostamia anioneja. Nitraatti-ionin sisältäviä typpihapon HNO3 suoloja kutsutaan nitraateiksi.[1] Nitraattia saadaan typpihaposta seuraavasti:

Nitraatti-ionin resonanssimuodot

HNO3 + H2O → H3O+ + NO3-

Nitraatit ovat tyypillisesti veteen hyvin liukenevia. Nitraatti-ioni kelpaa kasveille typen lähteeksi, joten sitä käytetään lannoitteissa. Mereen tai järveen liuenneena se saattaa aiheuttaa kasvien liikakasvustoa[2] ja sitä kautta aiheuttaa kalojen kuolemia hapenpuutteen vuoksi.

Nitraatti on haitallista etenkin pikkulapsille, koska se saattaa häiritä heillä hemoglobiinin suorittamaa hapen kuljetusta elimiin. Ravinnon suuri nitraattipitoisuus saattaa myös lisätä ruoansulatuselimistön syöpiä, sillä nitraatit ja niiden pelkistyessä syntyvät nitriitit muuttuvat suun ja suoliston bakteeritoiminnan seurauksena karsinogeenisiksi nitrosoamiineiksi. Myös kaivovedessä saattaa olla liikaa typpilannoitteista peräisin olevaa nitraattia.[3]

WHO:n suosituksen mukaan nitraattien suurin suositeltava päiväsaanti on 3,7 milligrammaa nitraatteja yhtä kehon painokiloa kohden. Luku sisältää normaalin satakertaisen turvamarginaalin. Noin 2,5 prosenttia EU:n alueen kansalaisista saa ravinnostaan nitraatteja suositusta enemmän. Paljon kasviksia syövien nitraatin saanti saattaa ylittää suosituksen viisinkertaisesti. Etenkin runsas lehtivihannesten kuten rukolan käyttö lisää nitraatin liikasaannin riskiä. Myös punajuuri ja pinaatti sisältävät paljon nitraattia. Nitraattia käytetään myös lihajalosteiden säilöntäaineena, ja pikkulasten kohdalla suositus voi ylittyä jo yhden nakkimakkaran syömisestä.[3]

Yhdysvaltalainen tutkija Norman Hordin on kritisoinut nitraatin enimmäissaantisuositusta mielivaltaiseksi. Nitraatteihin liittyvästä syöpäriskistä ei ole tehty yhtään laajaan aineistoon perustuvaa tilastollista tutkimusta.[3]

LähteetMuokkaa

  1. E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 330. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Aino Pelto-Huikko ja Niina Vieno: Vesikoulu Vesi-instituutti Wander. Viitattu 11.7.2010.
  3. a b c Kasvisten nitraatit hyväksi terveydelle ts.fi. 17.11.2009. Viitattu 6.3.2022.

NitraattejaMuokkaa

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.