Nitraatti
Nitraatti (NO3- eli nitraatti-ioni) on typen ja hapen muodostama anioni. Myös nitraatti-ionin sisältäviä typpihapon (HNO3) suoloja kutsutaan nitraateiksi.[1] Nitraatti-ioneja saadaan typpihaposta seuraavasti:
HNO3 + H2O → H3O+ + NO3-
Nitraattisuolat ovat tyypillisesti veteen hyvin liukenevia. Nitraatti-ioni kelpaa kasveille typen lähteeksi, joten sitä käytetään lannoitteissa. Mereen tai järveen liuenneena se saattaa aiheuttaa kasvien liikakasvua[2] ja sitä kautta aiheuttaa kalojen kuolemia hapenpuutteen vuoksi.lähde?
Nitraattia käytetään elintarvikkeissa lisäaineena esimerkiksi suolasilissä, pekonissa, suolalihassa ja joissain juustossa.[3] Nitraattia käytetään myös imeväisten ja pikkulasten viljapohjaisissa valmisruoissa ja muissa lastenruoisaa.[4]
Terveysvaikutukset
muokkaaMyönteiset
muokkaaNitraatin osuuden lisäämisellä ravinnossa vaikuttaisi olevan edullisia vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin sekä verenpaineeseen. Tämä johtuu siitä, että sen verisuonia laajentava vaikutus parantaa verenkiertoa. Lisäksi se näyttäisi lievittävän vatsahaavaa.[5]
Kielteiset
muokkaaNitraattia pidettiin aiemmin syöpäriskiä lisäävänä. Tämä johtui siitä, että nitraatin epäiltiin olevan osallisena elimistön reaktioissa, joissa syntyy syöpäriskiä lisääviä N-nitrosoyhdisteitä.[5] Vuonna 2009 julkaistun kiinalaistutkimuksen mukaan ravinnon sisältämän nitraatin ei ole kuitenkaan osoitettu vaarantavan ihmisen terveyttä. Nitraatin ja syövän yhteyttä tarkastelleista tutkimuksista on saatu ristiriitaisia tuloksia.[5]
Saanti ja saantirajoitukset
muokkaaMaailman terveysjärjestön suosituksen mukaan nitraattien suurin suositeltava päiväsaanti on 3,7 milligrammaa nitraatteja yhtä kehon painokiloa kohden. Luku sisältää normaalin satakertaisen turvamarginaalin.[6] WHO:n suositus perustuu siihen, että nitrosoamiinien on raportoitu olevan yhteydessä esimerkiksi ruokatorvi-, vatsa- ja paksusuolen syövän esiintymiseen.[7] Yhdysvaltalainen tutkija Norman Hordin on kritisoinut nitraatin enimmäissaantisuositusta mielivaltaiseksi. Nitraatteihin liittyvästä syöpäriskistä ei ollut tehty vuoteen 2009 mennessä yhtään laajaan aineistoon perustuvaa tilastollista tutkimusta.[6]
Noin 2,5 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista sai 2010-luvulla enimmäissuositusta enemmän ravintoperäisiä nitraatteja. Runsaasti kasviksia syövien nitraatin saanti ylittää nitraatin enimmäisaantisuosituksen helposti jopa viisinkertaisesti. Suomalaiset saavat nitraattia eniten vihanneksista, hedelmistä ja talousvedestä. Etenkin lanttu, nauris, pinaatti, punajuuri, nokkonen, retiisi, kiinankaali, pienet varhaisperunat, lehti- ja keräsalaatit, juuresmehut, tuoreet yrtit, lehti- ja kyssäkaali, kurpitsa, varsiselleri, fenkoli, idut, meloni ja banaani sisältävät runsaasti nitraattia. Paljon nitraattia on myös purjosipulissa, kesäkurpitsassa, parsa- ja keräkaalissa, kurkussa, porkkanassa, tuontiperunassa, mansikassa ja raparperissa.[3]
EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen on asettanut nitraatin lisäainekäytölle elintarvikkeissa ylärajaksi 15 milligrammaa sadassa grammassa[8]. Lisäaineena käytetyn nitraatin saanti on hyvin vähäistä luontaisista lähteistä peräisin olevaan nitraattiin verrattuna[4].
Nitraatteja
muokkaa- Ammoniumnitraatti (NH4NO3) CAS-numero 6484-52-2
- Bariumnitraatti (BaN2O6 / Ba(NO3)2) CAS-numero 10022-31-8
- Berylliumnitraatti (BeN2O6 / Be(NO3)2) CAS-numero 13597-99-4
- Dietyleeniglykolidinitraatti (C4H8N2O7 / O2NOC2H4OC2H4ONO2) CAS-numero 693-21-0
- Elohopea(II)nitraatti (HgN2O6 / Hg(NO3)2) CAS-numero 10045-94-0
- Fenyylielohopeanitraatti (C6H5HgNO3) CAS-numero 55-68-5
- Guanidiininitraatti (CH6N4O3 / CH5N3.HNO3) CAS-numero 506-93-4
- Hopeanitraatti (AgNO3) CAS-numero 7761-88-8
- Kaliumnitraatti (KNO3) CAS-numero 7757-79-1
- Kalsiumnitraatti (Ca(NO3)2) CAS-numero 10124-37-5
- Koboltti(II)nitraatti (Co(NO3)2) CAS-numero 10141-05-6
- Kromi(III)nitraatti (Cr(NO3)3)
- Lyijynitraatti (N2O6Pb / Pb(NO3)2) CAS-numero 10099-74-8
- Magnesiumnitraatti (Mg(NO3)2) CAS-numero 10377-60-3
- Natriumnitraatti (NaNO3) CAS-numero 7631-99-4
- Nitroglyseriini eli glyserolitrinitraatti (C3H5N3O9 / C3H5(NO3)3) CAS-numero 55-63-0
- Nitroglykoli eli etyleeniglykolidinitraatti (C2H4N2O6 / NO2-OCH2CH2O-NO2) CAS-numero 628-96-6
- n-Propyylinitraatti (C3H7NO3) CAS-numero 627-13-4
- Pentaerytritolitetranitraatti (C5H8N4O12 / C(CH2ONO2)4) CAS-numero 78-11-5
- Propyleeniglykolidinitraatti eli PETN (C3H6N2O6 / CH3CHONO2CH2ONO2) CAS-numero 6423-43-4
- Sinkkinitraatti (N2O6Zn / Zn(NO3)2) CAS-numero 7779-88-6
Lähteet
muokkaa- ↑ Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 330. Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ Aino Pelto-Huikko & Niina Vieno: Vesikoulu (pdf) Vesi-instituutti Wander. Viitattu 11.7.2010.
- ↑ a b Kvantitatiivinen riskinarviointi lasten ja aikuisten altistumisesta nitraatille ja nitriitille. Ruokavirasto (pdf)
- ↑ a b Nitraatti Ruokavirasto. Viitattu 8.3.2024.
- ↑ a b c Linsha Ma ym.: Nitrate and Nitrite in Health and Disease. Aging and Disease, lokakuu 2018, 9. vsk, nro 5, s. 938. PubMed:30271668 doi:10.14336/AD.2017.1207 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Kasvisten nitraatit hyväksi terveydelle Turun Sanomat. 17.11.2009. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ Nitrate and Nitrite in Health and Disease. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC6147587/
- ↑ Kaksi kolmesta suomalaismiehestä syö punaista lihaa ja lihajalosteita yli suositusten Helsingin Sanomat. 25.8.2022. Viitattu 25.8.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nitraatti Wikimedia Commonsissa
