Guanidiininitraatti
Guanidiininitraatti (CH6N3NO3) on guanidiinin nitraattisuola. Yhdistettä käytetään muun muassa räjähdysaineiden valmistuksessa.
| Guanidiininitraatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(=N)(N)N.[N+](=O)(O)[O-][1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CH6N3NO3 |
| Moolimassa | 122,098 g/mol |
| Sulamispiste | 217 °C[2] |
| Tiheys | 1,436 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Veteen 160 g/l (20 °C)[3] |
Ominaisuudet muokkaa
Guanidiininitraatti on huoneenlämpötilassa valkoista kiteistä ainetta. Se liukenee hyvin veteen ja alkoholeihin ja heikommin dietyylieetteriin tai asetoniin. Muiden nitraattien tavoin guanidiininitraatti on voimakas hapetin. Yhdiste voi helposti räjähtää kuumennettaessa ja myös iskun tai tärähdyksen vaikutuksesta.[3][2]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Tyypillisimmin guanidiininitraattia valmistetaan kalsiumsyanamidin, syanamidin tai disyandiamidin ja ammoniumnitraatin välisellä reaktiolla. Korkealla saannolla sitä voidaan valmistaa kuumentamalla urean ja ammoniumnitraatin vesiliuoksia. Muodostuva tuote puhdistetaan kiteyttämällä jäähtyneestä liuoksesta. Guanidiininitraatin valmistusprosessi on tyypillisesti jatkuvatoiminen prosessi.[2][4]
Guanidiininitraattia voidaan käyttää seosräjähteissä, kaasua synnyttävänä aineena autojen turvatyynyissä ja polttoaineena pyrotekniikassa. Kuumennettaessa guanidiininitraattia väkevän rikkihapon läsnä ollessa muodostuu nitroguanidiinia. Ainetta voidaan käyttää myös desinfiointiin ja valokuvien kehitykseen tarvittavana kemikaalina.[2][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Guanidine Nitrate – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 28.3.2015.
- ↑ a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 664. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c Guanidiininitraatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 28.3.2015
- ↑ a b Thomas Güthner, Bernd Mertschenk & Bernd Schulz: Guanidine and Derivatives, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 28.3.2015