Kälviä

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Kokkolaa

Kälviä (ruots. Kelviå) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaahan kuuluvassa Kokkolan seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä Perämeren rannalla. Kälviän, Lohtajan ja Ullavan valtuustot päättivät kuntaliitoksesta Kokkolan kanssa 3. joulukuuta 2007, ja liitos astui voimaan 1. tammikuuta 2009. Uuden kaupungin nimeksi tuli Kokkola.[4] Kälviä oli yksikielisesti suomenkielinen kunta ja siellä asui ennen kunnan lakkautusta 4 594 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 966,77 km², josta 281,64 km² oli merialueita ja 14,46 km² sisävesiä.[1] Väestötiheys oli 6,85 asukasta/km². Kälviän naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkautusta Halsua, Kannus, Kaustinen, Kokkola, Kruunupyy, Lestijärvi, Lohtaja, Toholampi ja Ullava. Entisiä naapurikuntia olivat Kruunupyyhyn vuonna 1969 liitetty Alaveteli ja Kokkolaan vuonna 1977 liitetty Kaarlela.

Kälviä
Kelviå
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Kokkola
Kälviä.vaakuna.svg Kälviä.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°51′40″N, 023°27′10″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Keski-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Kokkolan seutukunta
Kuntanumero 315
Hallinnollinen keskus Kälviän kirkonseutu
Perustettu
Liitetty 2009
– liitoskunnat Kokkola
Lohtaja
Ullava
Kälviä
– syntynyt kunta Kokkola
Pinta-ala 966,77 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 670,67 km²
– sisävesi 14,46 km²
– meri 281,64 km²
Väkiluku 4 594  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 6,85 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 20,1 %
– 15–64-v. 64,5 %
– yli 64-v. 15,4 %
Kälviän keskustaa.

MaantiedeMuokkaa

Kälviä käsittää pitkulaisen alueen, joka ulottuu Perämeren rannalta luoteis-kaakkoissuuntaisesti noin 70 kilometriä sisämaahan. Leveimmillään lounaasta koilliseen entisen kunnan alue on noin 20 kilometriä. Maasto nousee rannikolta sisämaahan melko tasaisesti siten, että se saavuttaa kaakossa Lestijärven rajalla runsaan 100 metrin korkeuden merenpinnasta. Kälviän keskeinen vesistö on noin 35 kilometrin pituinen Kälviänjoki, joka alkaa kahtena päähaarana, pohjoispuolisena Vähäjokena ja eteläpuolisena Isojokena, entisen kunnan keskivaiheilta. Haarat yhtyvät kymmenkunnan kilometrin päässä merestä. Itäisin osa kaakossa sijaitsevasta Ullavanjärvestä ja pääosa vuosina 1962–1965 rakennetusta, Halsuan rajalla sijaitsevasta Venetjoen tekojärvestä kuuluivat Kälviään.[5]

Vuoteen 1997 saakka Kälviä kuului Vaasan lääniin ja sen jälkeen vuoteen 2009 Länsi-Suomen lääniin.

Entisen Kälviän kunnan alueella sijaitsee luonnonsuojelualue Kotkanneva.

HistoriaaMuokkaa

Kälviältä on löydetty runsaasti kivikaudelta peräisin olevia esineitä, kuten talttoja, nuolenkärkiä ja nuijakiviä, vaikka alue oli tuolloin vielä meren alla. Mahdollisesti esineet ovat kuitenkin kulkeutuneet muualta. Entisen kunnan alueelta on löydetty myös useita kiviröykkiöitä, jotka saattavat olla pronssikautisia hautaraunioita. Pysyvä asutus lienee syntynyt Kälviälle jo keskiajalla, sillä useissa naapuripitäjissäkin oli silloin jo vankka asutus.[5]

 
Kälviän kirkko, etualalla kellotapuli.

Kälviän emäpitäjä oli Kaarlela. Kälviä muodostettiin Kaarlelan kappeliksi mahdollisesti vuoden 1467 vaiheilla, jolloin Kaarlela erotettiin Pietarsaaresta. Kälviän seurakunta itsenäistyi vuonna 1639 silloisesta Kaarlelan seurakunnasta ja Kälviän ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1640. Ensimmäisen kirkon esineistöstä on tuskin mitään jäljellä, sillä venäläiset ryöstivät kirkon isovihan aikana 1714-1715. Samalle paikalle rakennettiin vuonna 1765 toinen kirkko, ensimmäisen käytyä huonokuntoiseksi ja ahtaaksi. Rakennustöitä johti kirkonrakentaja Jaakko Suonperä. Kirkko sai nimekseen Pyhän kolminaisuuden kirkko. Ullavasta tuli Kälviän kappeliseurakunta vuonna 1797 ja itsenäinen seurakunta vuonna 1904. Odert W. Renellin suunnittelema nykyinen Kälviän kirkko on vuodelta 1905.[5][6]

Kälviän pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla jääränpääryt, jossa on lampaanlihaa ja perunaa.[7]

Kälviän alueen kylätMuokkaa

Kälviällä on useita kyliä ja kyliksi miellettyjä asutuskeskittymiä: Hilli, Honkimaa, Jatkojoki, Jokikylä, Karhulahti, Kleemola, Kälviä, Miekkoja, Nissi, Passoja, Peitso, Peltokorpi, Porkola, Riippa, Rimpilä, Rita, Ruotsalo, Vuolle ja Välikylä.

LiikenneMuokkaa

 
Kälviän lakkautettu rautatieasema.

Kälviän kautta kulkevat Vaasan ja Oulun välinen valtatie 8, Kokkolan ja Kajaanin välinen valtatie 28 sekä Seinäjoki–Oulu-rata. Kaakkoisosan poikki kulkee Kauhavan ja Ylivieskan välinen kantatie 63.[5]

Kälviän rautatieasema avattiin rataosan valmistuttua vuonna 1886, mutta lakkautettiin henkilöliikenteen loppuessa vuonna 1990. Aseman tavaramakasiini tuhoutui tulipalossa vuonna 1999. Nykyisin lähin rautatieasema on Kokkolassa.[8]

Etäisyyksiä KälviältäMuokkaa

Koulut ja opistotMuokkaa

Kälviällä toimivia kouluja ovat Marttilan ala-aste, Kirkonkylän ala-aste, Peltokorven ala-aste, Ruotsalon ala-aste ja Lucina Hagmanin yläaste (jonka yhteydessä oli aiemmin myös vuosina 1992-2016 lukio).

Kälviällä toimii myös Keski-Pohjanmaan kansanopisto.

Tunnettuja kälviäläisiäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. http://www.kuntaliitosselvitys.kokkola.fi/
  5. a b c d Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 230–236. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  6. Kälviän kirkon historia Kälviän seurakunta. Viitattu 5.4.2021.
  7. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 163. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  8. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 150. Helsinki: Karttakeskus. 2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.