Viljo Mikkola

Juho Viljo Mikkola (21. joulukuuta 1871 Kälviä1960) oli suomalainen säveltäjä ja kirkkomuusikko.

HenkilöhistoriaMuokkaa

Mikkolan vanhemmat olivat maanviljelijä Erik Mikkola ja Maria Mikkola ja puoliso vuodesta 1903 Anna Rauha Dargmar Erlund.[1] Heidän tyttärensä oli laulajatar Aulikki Mikkola-Meurman.[2] Mikkola kävi Turun lukkari- ja urkurikoulun 1895 ja opiskeli Helsingin musiikkiopistossa 1897-1899. Pariisissa Mikkola opiskeli laulua ja urkujen soittoa 1900-1901 ja teki opintomatkat Saksaan 1920 ja 1929 ja Italiaan 1929.[1] Mikkola oli Turun Mikaelin kirkon urkuri 1908–1950. Hän toimi myös pedagogina ja musiikkialan luottamustehtävissä. Hänellä oli vuodesta 1905 piano- ja harmoniliike Turussa ja Helsingissä 1912–1932.[2] Turun Sanomien musiikkikriitikkona Mikkola työskenteli 1903-1912. Hänelle myönnettiin Director musices -arvonimi vuonna 1919.[1]

Taiteellinen tuotantoMuokkaa

Mikkola sävelsi oratorion Kristus sekä kirkkomusiikkia, orkesteriteoksia ja lauluja.[2] Hänen sävellyksiään ovayt muun muassa:[1]

  • Pohjalainen sarja, talkoorapsodia Elonkorjuujuhlassa, Lapsuuden muistoja, Kesäkuvia Varsinais-Suomesta, legenda Vallis Gratiae, Kehtolaulu, Elegia, Juhlamarssi
  • Juhlamessu, Litania, Isä meidän ja Herran siunaus
  • 6 koraalimotaattia, 3 kantaattia, johdantovuorolauluja kirkkovuoden pyhiä varten
  • adventti-, pitkäperjantai- ja juhlavesper
  • yksinlauluja orkesterin, pianon ja urkujen säestyksellä sekä kuorolauluja
  • 30 koraalialkusoittoa
  • piano- ja viulusävellyksiä
  • kansanlaulujen sovituksia.

Mikkola konsertoi Turussa ja Helsingissä, pitäen muun muassa yli sata kirkkokonserttia, ja toimi orkesterinjohtajana, urkurina ja säestäjäpianistina.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Ranta, Sulho: ”Viljo Mikkola”, Suomen säveltäjiä, s. 321-327. Toimittanut Sulho Ranta. Porvoo: WSOY, 1945.
  2. a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, palsta 1634.
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.