Lasse Huittisista

suomalainen rikollinen

Lasse Huittisista (myös Lasse kyrkotjuv, stora kyrkotjuven, ”suuri kirkkovaras” ; Huittinen1488 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen suurvaras, joka murtautui lukuisiin kirkkoihin Ruotsissa ja sai teoistaan kuolemantuomion.[1]

Lassen syntymäaika ja vaiheet ennen muuttoa Lounais-Suomesta Ruotsiin ovat tuntemattomia, häntä koskevat tiedot ovat oikeudenkäyntiasiakirjoja syyskuulta 1488. Lasse saatiin kiinni kymmenistä murroista eri kirkkoihin ja tuomittiin kuolemaan hirttämällä. Lasse nimesi 36 kirkkoa, joihin hän oli murtautunut, ja kertoi vielä muista kirkoista, joita hän ei tiennyt nimeltä. Mahdollisesti murtokohteita oli yhteensä viitisenkymmentä. Vain kahdessa tapauksessa murtautuminen kirkkoon epäonnistui, Kalmarissa ja Lötissä, jotka molemmat sijaitsevat Uplannissa. Häntä kutsuttiinkin "suureksi kirkkovarkaaksi". Uplannin ohella Lasse teki murtomatkoja Mälarenia pitkin Södermanlandissa ja Västmanlandissa ja murtautui lisäksi yhteen kirkkoon Länsi-Götanmaalla ja kahteen kirkkoon Itä-Götanmaalla, samoin kuin useaan Tukholman ympäristön kirkkoon ja Uppsalan seudun kirkkoihin. Kaukaisin murtokohde oli Bettnan kirkko, joka sijaitsee Katrineholmin ja Nyköpingin välillä. Lassen järjestelmällisyyttä kuvaa, että hän murtautui kaikkiin välittömästi Strängnäsin länsipuolella oleviin kirkkoihin. Hänen läntisimmät kohteensa sijaitsivat lähellä Västeråsia.[1]

Lasse esiintyi ilmeisesti pyhiinvaeltajana ja varasti erityisesti maaseutukirkoista rahaa, hopeaesineitä ja muita pieniä arvotavaroita, jotka oli helppo kuljettaa ja myydä. Vain pieni osa varastetuista esineistä saatiin jäljitettyä ja palautettua, vaikkakin niiden myynti lienee ollut varsin hyvin organisoitua. Oikeudenkäynnissä Lasse väitti vaimonsa olleen tietämätön toiminnastaan, jota lienee kuitenkin jatkunut vuosikausia. Hänet tuomittiin varkauksista ja kirkkorauhan häpäisemisestä kuolemaan hirttämällä hirsipuun ylimmästä poikkipuusta. Tekojen todisteista ei tiedetä, mutta Lassen hirttopaikalla sielunsa pelastamiseksi tekemä tunnustus merkittiin muistiin.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Huldén, Lena (suom. Tapionlinna, Oili): ”Lasse Huittisista”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 748–749. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.