Wikipedia

Victor Forselius

Carl Victor Gustaf Forselius (29. tammikuuta 1838 Huittinen – 6. huhtikuuta 1905 Turku) oli suomalainen kauppaneuvos ja maanviljelyskoneiden kaupan uranuurtajia Suomessa.

Victor Forseliuksen hautamuistomerkki Huittisten kirkkomaalla.

Elämä muokkaa

Forseliuksen vanhemmat olivat lukkari Gustaf Forselius ja Maria Laurell. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1864, toimi Turun kauppakoulun johtajana 1866–1873 ja Pohjoismaiden Osakepankin Turun konttorin johtajana 1873–1903. Forselius perusti 1868 Turkuun Suomen ensimmäisen maanviljelystarvike- ja konekaupan, josta tuli osakeyhtiö 1903. Hän kokeili itse Huittisissa omistamallaan Laurilan tilalla myymiään aineita, tarvikkeita ja laitteita ja kehitti erityisesti siipikarjan tuotantoa. Forselius osallistui Turun kunnalliselämään ja toimi edustajana neljillä eri valtiopäivillä, 1891, 1894, 1897 ja1899. Hän edusti vapaamielisiä aatteita ja teki muun muassa siirtolaisuutta koskevia aloitteita. Forselius julkaisi 1871–1903 teosta Finlands handelskalender ja 1868 kirjasen Svensk-finsk köpmannaterminologi. Julkisuuteen hän toimitti myös laajan levikin saaneen suomennosmukaelman humoristisesta kuvateoksesta Herra Koipelinin matkat. Maanviljelyskaupan kannalta huomattavia olivat Forseliuksen julkaisemat yhteensä yli 300 painettua tavaraluetteloa. Kauppaneuvoksen arvon Forselius sai 1897.

Forseliuksen perustama Aktiebolaget Victor Forselius Osakeyhtiö harjoitti maataloustyövälineiden, maatalous-, teollisuus- ja meijerikoneiden, imukaasumoottoreiden, lokomobiilien, höyrykoneiden- ja höyrykattiloiden, vene- ja tuulimoottorien, lannoitteiden ja siementen kauppaa sekä autojen maahantuontia. Turun pääkonttori oli Linnankatu 5:ssä ja sivuliikkeet sijaitsivat Tampereella, Viipurissa, Oulussa, Kuopiossa, Vaasassa, Mikkelissä, Lahdessa, Porissa ja Jyväskylässä. Vuonna 1932 lamakauden takia vaikeuksiin joutunut yhtiö siirrettiin Suomen Maanviljelijän Kauppa Oy:n haltuun. Myyntivarastojen realisointia varten perustettiin SMK:n tytäryhtiö Kauppa Oy Victor Forselius joka toimi vuoteen 1942 saakka.[1]

Forselius kuoli naimattomana. Huomattavan omaisuutensa hän testamenttasi Turun kauppaopistolle ja Turun Kauppaseuralle, jonka puheenjohtajana hän toimi 1876–1901, sekä hyväntekeväisyyteen. Forselius on haudattu Huittisten Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalle.

Muuta muokkaa

Turun seudun mobilistit perustivat 30-vuotisjuhlansa kunniaksi Forseliuksen nimeä kantavan rahaston, koska tämä oli mahdollisesti Suomen ensimmäinen autonomistaja tai ainakin ensimmäisiä. Hänen käytettynä hankkimansa Benz Velo Comfortable saapui maahan Lyypekistä Per Brahe -höyrylaivalla 2. toukokuuta 1900. Ab Victor Forselius ilmoitti Hufvudstadsbladetissa 22. joulukuuta 1905, että ”ensimmäinen todellinen moottorivaunu tuli Suomeen, tuotettiin toimestamme keväällä 1900, ja tämän vuoksi me voimme täydellä syyllä väittää, että me tavallamme olemme tämän alueen 'tienraivaajia' maassamme”. Myös Kytäjän ja Mustion kartanoiden omistajalla, kamariherra Hjalmar Linderillä tiedetään olleen oma auto vuonna 1900. Linderin kerrotaan tuoneen autonsa suoraan Ranskasta, yhdeltä monista ulkomaanmatkoistaan.[2][3]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 203. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Täydentäviä yhtiötietoja : Aktiebolaget Victor Forselius Osakeyhtiö, Pörssitieto G. Kock
  2. ↑ U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 25–26. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983. ISBN 951-99459-8-9.
  3. ↑ Helge Nygren: Sisu Suomen ja maailman maanteillä, s. 24. Helsinki: Oy Suomen Autoteollisuus Ab, 1981. ISBN 951-99315-4-6.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Victor_Forselius&oldid=21245335”